Lähes puolet vaalikelpoisista äänestäjistä, joista suurin osa on keskustalaisia, tuntee itsensä orvoiksi vaaliuniversumissa, jossa vallitsee oikeisto- ja vasemmistokatastrofismi.
Katastrofi on Espanjalaisille ominainen henkinen tila eikä kukaan halua luoda vaihtoehtoja. Jatkuvassa henkisessä katastrofissa eläminen on kivaa. Ja se heijastuu kaikkeen.
"Koko Espanjan historian merkitys, koko espanjalaisen kulttuurin draama pyörii kahden näennäisen vastakohdan sovittamisen ympärillä". Nämä poliittisen kehityksemme kaksi ristiriitaista napaa, joihin merkittävä sosialistijohtaja Fernando de los Ríos viittasi Espanjan sisällissodan keskellä pidetyssä kansainvälisessä kirjailijakongressissa pitämässään puheessa, ovat "elävä halu vahvistaa ajatusta yhteisestä yhteisöstä", jonka juuret ovat taloudessa, osallistumisessa ja kulttuurissa, mutta joka ei missään tapauksessa voisi "murskata yksilöllisyyttä", kansalaisten oikeuksia, vaan pikemminkin vahvistaa niitä. Samassa puheessa hän myös muistutti, että liberaali poliittinen käsite, itse sana, lausuttiin ensimmäisen kerran maailmassa Cádizin Cortesissa. Liberaalit olivat nimitys kansanedustajille, jotka Napoleonin hyökkäystä vastaan samalla vaativat päättäväisesti Ancien Régime -järjestelmän kaatamista. Cádiz oli poliittisen liberalismin kehto, ja tuon ajan muodikas filosofi Jeremy Bentham ei epäröinyt väittää, että Espanja oli Euroopan toivo.
https://elpais.com/opinion/2023-07-03/un-invento-espanol-lo-liberal.html
