Espanjassa esiintyvä rasismi ei rajoitu pelkästään "Viniciusin tapaukseen". Rasismi kiinteistöalalla, poliisin harjoittama rotuprofilointi, muukalaisvihasta johtuvien viharikosten lisääntyminen ja ulkomaalaisten puutteellinen integroituminen työpaikoilla ovat esimerkkejä, vaikka ne eivät olekaan yhtä näkyviä kuin yhden maailman tunnetuimman jalkapalloilijan loukkaukset.
Real Madridin brasilialaispelaajaan Viniciukseen kohdistuneet loukkaukset ovat nostaneet rasismin poliittiselle ja media-agendalle kuin myrskytuuli, jonka voi nostattaa vain yksi maailman tunnetuimmista jalkapalloilijoista, yhden maailman suurimman seuran tähti.
Keskustelu siitä, onko Espanja rasistinen vai ei, ei ole käynyt ainoastaan Espanjassa, vaan se on laajentunut kansainväliselle tasolle Brasilian presidentin Lula da Silvan reaktioiden myötä, jotka ovat pakottaneet Espanjan hallituksen ja lukuisat oppositiopuolueet reagoimaan ja kiistämään, että rasismi olisi maassa laajalle levinnyt tunne. Ryhmät ja järjestöt ovat kuitenkin esittäneet lukuisia valituksia rasismista, joka on peräisin espanjalaisista instituutioista.
Huolimatta viime päivien uutisvirrasta ja reaktioista rasismi ei ole Espanjan väestön silmissä kiireellinen ongelma. Tämä käy ilmi Centro de Investigaciones Sociológicasin (sosiologian tutkimuskeskus) viimeisimmästä barometrista, joka tehtiin toukokuun alussa. Huoli tästä kysymyksestä on 54. sijalla 65:stä, mikä tarkoittaa, että se on yksi viimeisistä ongelmista, jotka kyselyyn osallistuneet mainitsevat. Vain 0,3 prosenttia tutkimusta varten haastatelluista mainitsi rotusyrjinnän kansallisena ongelmana.
Tulokset kuitenkin muuttuvat, kun rasismia koskevat tutkimukset tehdään potentiaalisille uhreille: Euroopan ulkopuolisille maahanmuuttajille, romaneille tai rodullistettujen ihmisten espanjalaisille jälkeläisille. Viimeisimmässä raportissa, jonka rotuun tai etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän poistamista käsittelevä neuvosto (Council for the Elimination of Racial or Ethnic Discrimination, CEDRE) toteutti vuonna 2020, esitetään huolestuttavia tietoja tältä osin.
Ensimmäinen on se, että tämän väestöryhmän "spontaanisti" havaitsema syrjivä käyttäytyminen on lisääntynyt kymmenen prosenttiyksikköä vuoteen 2013 verrattuna, 20,9 prosentista 30,7 prosenttiin. "Dokumentoidun" syrjivän käyttäytymisen havaitseminen on kuitenkin vähentynyt 57,9 prosentista 51,8 prosenttiin. Tasa-arvoministeriön yhteydessä toimivan CEDRE-järjestön puheenjohtaja Antumi Toasijé ei kuitenkaan epäile, etteikö Espanjassa olisi "rakenteellista rasismia", joka on läsnä sen instituutioissa, laeissa ja julkisissa palveluissa ja joka on yksi syy siihen, että rasistinen käyttäytyminen on normalisoitunut ja että suuri osa väestöstä ei ole siitä tietoinen.
Kiinteistörasismi
Raportin mukaan laajimmalle levinnyt ja koettu rasistinen käyttäytyminen liittyy asunnon saantiin. Viniciuksen kaltaisella monimiljonäärillä ei ole ollut tätä ongelmaa, kun hän muutti Espanjaan, mutta 31 prosenttia ECRE:n kyselyyn vastanneista raportoi siitä, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2013. Eniten siitä kärsivät muut kuin Välimeren alueen afrikkalaiset, pohjoisafrikkalaiset ja romanit. Niin sanottu kiinteistörasismi on yhdenvertaista kohtelua ja syrjimättömyyttä koskevan kokonaisvaltaisen lain mukaan kiinteistöalan yrityksille tai yksityishenkilöille rangaistava teko. Sitä ei kuitenkaan sovelleta tasavertaisesti itsehallintoalueilla. Proviviendan osallisuusministeriön tuella toteuttamassa vuoden 2020 raportissa todettiin, että yli 70 prosenttia kiinteistövälitystoimistoista tunnustaa soveltavansa täydellistä rotusyrjintää, jos heitä palkkaavat omistajat sitä pyytävät. Toisin sanoen ne hylkäävät hakijat alusta alkaen pelkästään heidän rotunsa tai alkuperämaansa perusteella, vaikka tämä olisi peruste seuraamuksille.
Tähän mennessä tiedetään kuitenkin vain kahdesta sakosta, jotka on määrätty tästä laajalle levinneestä käytännöstä, joka koskee jopa valtion vuokra-avustusta saavia turvapaikanhakijoita ja pakolaisia. Ne määräsi Barcelonan kaupunginvaltuusto, ja niiden suuruus oli 90 000 euroa. Viimeisin tiedossa oleva tapaus oli Mehdi el Madyounin tapaus, jossa hän ilmiantoi Reusissa (Tarragona) sijaitsevan kiinteistönvälitysyrityksen ja sai 4 000 euron korvauksen.
Viharikosten, erityisesti rasististen rikosten, lisääntyminen
Valencian syyttäjänvirasto on jo aloittanut viran puolesta tutkinnan viharikoksesta Viniciuksen Mestalla-stadionilla kärsimien rasististen loukkausten vuoksi. Sisäministeriön mukaan tämäntyyppiset rikokset ovat lisääntyneet 5,6 prosenttia vuoteen 2019 verrattuna. Erityisesti rasistiset tai muukalaisvihamieliset rikokset ovat lisääntyneet, 13 prosenttia enemmän kuin vuonna 2019, ja ne muodostavat 37 prosenttia Espanjassa tehdyistä viharikoksista, joista suurin osa on väkivaltaisia. Todelliset luvut voivat olla paljon korkeammat, sillä arviolta 80 prosenttia näiden rikosten uhreista ei koskaan tee niistä ilmoitusta.
Itse asiassa rotuun tai etniseen alkuperään perustuvasta syrjinnästä johtuva aliraportointi on yksi ECRE:n tutkimuksen huolestuttavimmista luvuista. Vain 18,2 prosenttia syrjintätilanteita vuonna 2020 kokeneista henkilöistä teki valituksen tai ilmoituksen. Syyt siihen, että tällainen käytös jää vaille vastalauseita, ovat moninaiset. Niitä ovat muun muassa luottamuksen puute siihen, että valitusta seurataan, menetelmien tai kielen tuntemuksen puute sekä pelko kostotoimista tai siitä, että joutuu vaikeuksiin poliisin kanssa, koska uhri on epäsäännöllisessä hallinnollisessa tilanteessa.
Poliisin harjoittama rotuun perustuva profilointi
Toinen syrjivistä käytännöistä, joista uhrit ovat eniten valittaneet, liittyy suoraan poliisiin. Kyse on niin sanotuista "rasistisista ratsioista" tai satunnaisista poliisin pysäytyksistä, jotka tehdään "epäillyn" rotuprofiilin perusteella. ECRE:n tutkimuksen mukaan käsitys rasismista poliisin kohtelussa on vähentynyt huomattavasti viime vuosikymmenen aikana. Rotuun perustuvaa profilointia esiintyy kuitenkin edelleen, vaikka Yhdistyneiden Kansakuntien rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea kehotti Espanjaa vuonna 2011 "poistamaan" nämä käytännöt, jotka "voivat johtaa umpimähkäisiin pidätyksiin".
SOS Racisme -järjestö tarkastelee vuosittain näitä pysäytyksiä Kataloniassa ja toteaa, että ulkomaalaiset joutuvat kolme kertaa todennäköisemmin poliisin pysäyttämiksi kuin espanjalaiset. Rasisminvastaisten ryhmien mukaan nämä käytännöt aiheuttavat leimautumista ja helpottavat sitä, että väestö näkee rodullistetut ihmiset potentiaalisina rikollisina.
Rasistiset ratsiat liittyvät läheisesti myös Centros de Internamiento de Extranjeros (CIE) -laitoksiin, joita pidetään vankiloina maahanmuuttajille, jotka eivät ole edes syyllistyneet rikoksiin. Ne ovat läpinäkymättömiä tiloja, joista kantautuu valituksia poliisin aggressiivisuudesta ja vankien halventavasta kohtelusta. Vangit voivat olla siellä enintään 60 päivää, kun heitä yritetään karkottaa laittomasta maassa oleskelusta.
Ulkomaalaisten työelämään integroitumisen puute
Rasismi näkyy myös työpaikoilla. Se näkyy hyvin selvästi siinä työssä, jota suurin osa maahanmuuttajista voi tehdä Espanjassa, kuten hedelmien ja vihannesten poiminnassa erilaisissa maatalouskampanjoissa. Hökkeliasunnot tai hökkelit suurissa laittomissa siirtokunnissa lähellä työpaikkoja ovat jo yli kahden vuosikymmenen ajan sallittua draamaa, erityisesti Almeriassa ja Huelvassa.
Mutta on olemassa aukko, joka jää huomaamatta, jos ei tarkastella tietoja. Espanjan rasismin ja muukalaisvihan vastaisen seurantakeskuksen (OBERAXE) viimeisimmässä "raportissa ulkomaalaisväestön integroitumisesta Espanjan työmarkkinoille" paljastuu, että ulkomaalaisväestön integroituminen työelämään on yleisesti ottaen "huomattavan puutteellista".
Ulkomaalaisten aktiivisuus- ja työllisyysasteet "ovat järjestelmällisesti alhaisemmat" niissä ikäryhmissä, joissa työmarkkinoille integroitumisen tarve on suurin. Sama koskee työttömyysastetta ja työoloja, joiden erot espanjalaisten ja ulkomaalaisten välillä "osoittavat puutteellista integroitumista", sillä bruttopalkkaero on 34 prosenttia (ulkomaalaisten naisten osalta jopa 37 prosenttia), ja se pienenee 5,3 prosenttiin, kun sitä tarkastellaan ammatin, toiminnan, osa-aikatyön, työajan ja palvelusaikojen mukaan. Kertomuksessa esitetään myös yksityiskohtaisia tietoja suurista eroista ulkomaalaisten työntekijöiden työttömäksi joutumisen edellytyksissä tai työttömyysturvassa.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä rasismista, joka on usein piilossa päivittäin, puhumattakaan Espanjan harjoittamasta maahanmuuttopolitiikasta, joka vuonna 2022 oli pahimmillaan Melillan tragediassa, jossa ainakin 23 mustaihoisen ihmistä kuoli yrittäessään päästä Espanjaan. Suurin osa heistä oli sudanilaisia, jotka pakenivat maataan vuosikymmeniä piinanneesta konfliktista ja hakivat kansainvälistä suojelua Euroopasta. Aivan samoin kuin ukrainalaiset, jotka EU-maat ovat kuitenkin ottaneet heidät kaikin mahdollisin tavoin vastaan.
