Verenhimoisen ETAn ikonin Anboton loputon tappio
Viimeaikaiset poliisiraportit kuvaavat terroristin nousua ryhmän huipulle tuomioiden kasaantuessa: 794 vuotta vankeutta viimeisten 30 kuukauden aikana.
Zaballan vankilan (Álava) kaltereiden takana istuu verenhimoinen María Soledad Iparraguirre, alias Anboto, ETAn historiallinen johtaja, Madridin ja Araban (Álava) veristen kommandojen ampuja ja kasvot, jotka ovat olleet vuosiin käytännössä tuntemattomia terrorismin vastaisen taistelun toimijoille, jotka onnistuivat saamaan hänestä vain sumean valokuvan yli kahden vuosikymmenen murhiensa ja iskujensa aikana, jotka päättyivät hänen pidätykseen Ranskassa vuonna 2004. Tämä 61-vuotias nainen, joka myös antoi äänensä vuonna 2018 terroristiryhmän lakkauttamiskommunikaatissa, seuraa nyt sellistä, kun espanjalaiset tuomioistuimet jakavat tuomioita (yhdeksän tuomiota lähes 794 vuoden vankeusrangaistuksista viimeisten 30 kuukauden aikana), kun Guardia Civil ja poliisi laativat raportteja hänen nousustaan rikollisjärjestön huipulle, mikä on perustana useille Audiencia Nacionalissa (korkein oikeus) uudelleen aloitetuille tutkimuksille.
Anboton tarinasta, joka on lapsesta asti ollut mukana radikaalin ETA:n maailmassa, on tullut uskollinen heijastus demokratian kurissa pitäneen terroristiryhmän hitaasta rappiosta. "Hän ei ole tyypillinen terroristi. Hänen uransa ETA:ssa antaa hänelle todellisen merkityksen", sanoo Guardia Civilin korkea-arvoinen komentaja, joka lisää, että hän on "terroristien mielikuvituksen ikoni". Mutta niille agenteille, jotka työskentelevät hänen laillaan kuusikerroksisessa rakennuksessa, joka toimii Guardia Civilin tiedustelupalvelun päämajana, 60-vuotias ei ole pelkkä hahmo menneisyydestä. Hän on edelleen hyvin läsnä.
Operaatio Damoclesissa, jolla pyritään selvittämään selvittämättömiä iskuja, hänen nimensä esiintyy toistuvasti Audiencialle toimitetuissa raporteissa. "Olemme laatineet noin kaksikymmentä luetteloa, joissa luetellaan hänen väitettyä osallistumistaan rikoksiin. Välittömänä tekijänä, ohjeiden antamisena kommandoporukoille tai zuban [ETAn johdon] jäsenenä", korkea johto täsmentää. EL PAÍSin keräämien tietojen mukaan osa näistä raporteista on nostanut hänet entisenä ETAn johtajana esiin neljässä oikeudenkäynnissä. Heidän joukossaan oli myös Ermuassa (Bizkaia) toimivan PP:n kaupunginvaltuutetun Miguel Ángel Blancon murhasta vuonna 1997 nostettu syyte.
Syntynyt ETAn jäseneksi. Dominoefekti, joka johti hänen vangitsemiseensa, alkoi sunnuntaiaamuna 29. maaliskuuta 1981 Vitorian keskeisellä paikalla sijaitsevassa La Floridan puistossa. Kello oli 11.35, kun poliisi pysäytti kommandoryhmän epäillyt jäsenet. Terroristit ampuivat kuitenkin takaisin - heidän joukossaan José Aristimuño, Pana, tuolloin 19-vuotiaan tytön poikaystävä - ja provosoivat tulitaistelun, jossa Pana kuoli ja yksi hänen seuralaisistaan pidätettiin. Pidätetyn miehen lausunto johdattaa agentit Gipuzkoan vuoristossa sijaitsevaan maalaistaloon, El Ángel de la Guardaan, Anboton perheen kotiin. Juuri siinä vaiheessa kaikki muuttuu hänen kohdallaan.
Tutkijat havaitsivat, että tämä maaseuturakennus kätki sisäänsä kokonaisen arsenaalin, ja saivat selville, että Iparraguirret olivat viiden vuoden aikana piilottaneet kotiinsa noin kaksikymmentä ETAn jäsentä, joiden kanssa he asuivat ja "juhlivat iskujaan samppanjalla ja kakkujen kera", kuten terrorisminvastainen komentaja tuolloin totesi. Nuori nainen, joka oli tuolloin opettajaopiskelija, pidätettiin ensimmäistä kertaa - yhdessä kolmen veljensä ja äitinsä kanssa (isä onnistui pakenemaan Ranskaan).
Vapauduttuaan hän seurasi isänsä jalanjälkiä ja ylitti rajan. Siellä hän liittyi ETA:n riveihin (jonka kanssa hän oli jo tehnyt yhteistyötä) ja liittyi järjestön reserviläisryhmiin (taldes) ja alkoi kiivetä huipulle.
-Liityin ETAan, koska minulla ei ollut muuta ratkaisua. [Joko GAL tappoi sinut tai poliisi vei sinut"] - hän perusteli eräässä oikeudenkäynnissään.
Eskoriatzassa (Gipuzkoassa) syntynyt Iparraguirre oli ollut lapsesta asti taistelija. Hänen isänsä Santiago Iparraguirre sai viime vuoden alussa kuollessaan radikaalin nationalistisen vasemmiston kunnianosoituksen: "Kansalainen ja maan luoja, baski ja patriootti. On ollut kunnia jakaa suuri osa matkasta kanssasi", omisti EH Bildun pääkoordinaattori Arnaldo Otegi hänelle.
Verta ja kipua. Hänen toimintansa oli keskeytymätöntä siitä lähtien, kun hän liittyi taldesiin, aina pidätykseen vuonna 2004 asti. Tuolloin 20-vuotias kuului aluksi Araba-komennuskuntaan, jonka kanssa hän teki lukuisia iskuja, kunnes hän vuonna 1985 palasi Ranskaan epäiltyään, että hänet voitaisiin pidättää. Oli tavallista, että pakenevien ryhmien jäsenet liittyivät muihin ryhmän jälkijoukkoihin. Hyvin harvat heistä palasivat Espanjaan töihin. Iparraguirre kuitenkin teki niin. Eikä vain kerran, vaan kahdesti: kerran Madridin kommandoon. "Jos hän ei kaatunut silloin, se johtui siitä, että onni oli aina hänen puolellaan", sanoo eräs siviilivartija.
Hänen ampujana ollessaan tekemiensä rikosten joukossa - joita ei ole alettu selvittää ennen kuin Ranska luovutti hänet kolme vuotta sitten Espanjalle, jotta hänet voidaan tuomita täällä - on kahden poliisin murhaaminen Vitoriassa elokuussa 1987 Virgen Blancan juhlallisuuksien aikana, mistä hänet on tuomittu 70 vuodeksi vankeuteen. Myös 63-vuotias postinkantaja ja seitsemän lapsen isä Estanislao Galíndez, jota ETA piti poliisin "ilmiantajana", ammuttiin vuonna 1985 ja josta hänet tuomittiin 39 vuodeksi vankilaan.
Mytologinen peitenimi. Kivun loppumaton virta riitti hänelle hyppäämään huipulle. Tämän ylennyksen oli aiemmin saavuttanut vain toinen nainen: Dolores González Catarain, Yoyes, jonka ETA itse murhasi myöhemmin uudelleenintegroitumisen vuoksi. Terrorismin torjunnan asiantuntijoiden mukaan Iparraguirre vastasi jo vuonna 1993 sotilaskoneiston laillisten kommandojen (jotka koostuivat ETAn rekisteröimättömistä jäsenistä) valvonnasta ja koordinoinnista Kepa Pikabea Larrúnin sijaisena, jonka tehtävät hän otti hoitaakseen jälkimmäisen pidätyksen jälkeen vuonna 1994.
Siitä lähtien hänet tunnettiin nimellä Anboto. Hän otti peitenimen Bizkaian ja Araban välissä sijaitsevalta vuorelta, joka on baskimytologian suuren jumalattaren Marin pääasiallista asuinpaikkaa. Tuolloin monet pidätetyt ETAn jäsenet mainitsivat hänet naisena, joka koulutti heitä ja osoitti heidän kohteensa sekä antoi heille rahaa ja aseita.
Guardia Civilin 18. marraskuuta päivätyn raportin mukaan "hänen toimintansa laillisten kommandojen johtajana kesti vuoden 1998 loppuun asti", jolloin hänen tilalleen tuli Javier García Gaztelu, Txapote. Tämän jälkeen ETAn johtaja siirtyi toiseen keskeiseen tehtävään: hän johti rakenteita, joilla valvottiin kaikkia kiristysrahoja - niin sanottua vallankumousveroa - ja järjestön tilejä.
Järjestön varojen keräämiseksi käyttöön otettu summittainen strategia näkyy hänen johtamansa alueen kirjoituksissa, kuten hänen pidätyksensä jälkeen tehdyissä tutkimuksissa haltuun otetusta asiakirjasta käy ilmi. Tutkijat löysivät ETA:n rahoituskoneistoon kuuluvan Gezin allekirjoittaman kirjeen, jossa pyydettiin jengin muilta jäseniltä henkilötietoja mahdollisista kohteista, "Baskimaan varakkaista ihmisistä, kuten lakimiehistä, notaareista, lääkäreistä, hammaslääkäreistä tai muista vastaavista henkilöistä, joilla on jotain vastaavaa toimeentulon lähteenä". Guardia Civilin raportin mukaan viesti alkoi näin: "Tänään tuomme uuden pyynnön ja aiomme ryhtyä innokkaasti työhömme".
Tältä ajalta on ainoa "onnistunut" valokuva, joka hänestä voitiin ottaa niiden 25 vuoden aikana, jotka hän vietti piilossa. Se tapahtui Lourdesissa vuonna 1999. Eräässä hotellissa olleet siviilivartijat ottivat kuvan, jossa hän käveli kadulla yhdessä järjestön toisen näkyvän jäsenen, Kantaurin José Javier Arizkurenin kanssa, jonka kanssa hän oli ollut kahdessa kommandopartiossa ja jonka kanssa hänellä väitetään olleen romanttinen suhde. "He olivat tulleet tapaamasta toista jengin jäsentä, mutta kun yritimme seurata heitä, emme pystyneet seuraamaan heitä. Emme myöskään löytäneet ajoneuvoa, jossa he olivat. Emme myöskään onnistuneet paikallistamaan ajoneuvoa, jolla he lähtivät", muistelee operaatioon osallistunut agentti. Tuosta kuvasta tuli vuosien ajan agenttien arvokas aarre, sillä se oli tuorein kuva, joka heillä oli hänestä.
Tuolloin Iparraguirre oli jo ETAn poliittisena johtajana pidetyn Mikel Albizun, Antzan, kumppani. "He edustavat kahta eri polkua jengin sisällä. Hänen (Mikel) ei ole todettu tehneen iskuja. Hänelle (Anboto) on kertynyt monia kuolemantapauksia. Molemmat olivat kuitenkin kaksi kovan linjan kannattajaa [iskujen kannattajaa] järjestön sisällä", poliisiviranomainen huomauttaa. "Hän oli Antzan alter ego", tiivistää toinen komentaja. Pariskunta oli saanut lapsen vuonna 1997 - on epäselvää, synnyttikö hän salanimellä Bordeaux'n sairaalassa vai Kuubassa, jossa hän poliisin asiantuntijoiden mukaan asui jonkin aikaa - jonka kanssa he asuivat syrjäisessä Salies-de-Béarnin kylässä (Bayonnen ja Paun puolivälissä). Siellä he näyttivät viettävän normaalia elämää ja kulkivat lapsen mukana kouluun tai lääkäriin.
Salainen perhe-elämä. Heidän Saliesissa sijaitseva talonsa oli täydellinen piilopaikka, ja vaikka se joutui satunnaisen poliisivalvonnan kohteeksi, he olivat turvassa vuoteen 2004 asti. Sitten jengin logistiikkalaitteistoa vastaan toteutettu operaatio johti lähes sattumalta heidän pidättämiseensä. "Emme tienneet, että he olivat asuttaneet tuon talon", muistelee eräs siviilivartija, joka osallistui operaatio Santuarioksi ristittyyn operaatioon. Anboto ja Antza olivat siellä. Myös heidän seitsemänvuotias poikansa oli paikalla. Lisäksi eri piilopaikkoihin on ripoteltu kansioita, jotka sisältävät tietoja ETAn taloudesta ja yhteyksistä Kolumbian vallankumouksellisiin asevoimiin (FARC) sekä asiakirjoja, jotka koskevat itse terroristijärjestön korruptiota ja strategiaa, jota olisi noudatettava niin sanottuja austelak'eita (baskiksi mädät) vastaan, jotta nämä palauttaisivat rahat.
"Santuarion myötä viimeiset karismaattiset johtajat ja ainoat riittävän valmiit johtajiksi kaatuivat. [...] Se oli ainutlaatuinen moraalinen isku, joka teki lommon terroristeihin", sanoo eversti Manuel Sánchez Corbí kirjassaan Historia de un desafío (Haasteen historia). Anboton pidätys ja sitä seurannut 20 vuoden vankilatuomio Ranskassa eivät kuitenkaan merkinneet hänen valtansa loppua. Poliisilähteiden mukaan hänestä tuli vaikutusvaltainen ääni vankien kollektiivissa (EPPK, sen baskinkieliset alkukirjaimet).
Antautuminen. ETAn kaatuminen oli kuitenkin jo pysäyttämätön, kuten hyökkäysten lopettamista koskeva ilmoitus vuonna 2011 ja ilmoitus sen lakkauttamisesta vuonna 2018 osoittavat. Juuri hän ja toinen historiallinen johtaja, José Antonio Urrutikoetxea, Josu Ternera, antoivat äänensä tälle tiedonannolle. Anboto nauhoitti sen vankilasta käsin. Vuotta myöhemmin Ranska luovutti hänet Espanjalle oikeudenkäyntiä varten kymmenestä vireillä olevasta tapauksesta.
Kansallisessa tuomioistuimessa Iparraguirre on yrittänyt vapauttaa itsensä vastuusta. Hän esitti ensin itsensä "kostonhimoisen oikeuden uhriksi" ja meni niin pitkälle, että kiisti olevansa Anboto, jotta hän voisi kumota syytökset, jotka perustuvat jengin sisäisiin asiakirjoihin ja terroristien todistuksiin, joissa tunnistettiin henkilö, joka antoi ohjeita kommandopoliiseille. Korkein oikeus teki kuitenkin selväksi, että se oli hänen peitenimensä, se totesi helmikuussa 2021 antamassaan tuomiossa, joka on johtanut myöhempiin tuomioihin. Lisäksi saman vuoden syyskuussa 2021 hän yllättäen tunnusti ensimmäistä kertaa rikoksen ja hyväksyi syyttäjänviraston kanssa tehdyn sopimuksen jälkeen tuomion: 15 vuotta Juan Carlos I:n kohtaan osoitetusta vuonna 1997 Bilbaon Guggenheim-museon avajaisten yhteydessä tehdyn hyökkäyksen tilaamisesta.
"Se antaa vaikutelman, että hän on heittänyt pyyhkeen kehään", sanoo Guardia Civilin komentaja. "Tämä tunnustus on oikeusvaltion voitto. Se on hyvin merkittävä asia, koska ensimmäistä kertaa ETAn johtaja on saatettu oikeuden eteen", korosti Audiencia Nacionalin syyttäjä. Jälleen yksi tappio terroristijohtajalle, joka oli mukana ETAn taantumassa.
Yhdeksän vankeustuomiota Espanjassa ja yksi vapauttava tuomio
Sen jälkeen, kun Ranska luovutti hänet vuonna 2019, espanjalaiset tuomioistuimet ovat tähän mennessä käyneet 10 oikeudenkäyntiä Anbotoa vastaan, joka on saanut yhdeksän vankeustuomiota (yhteensä 793 vuotta ja 8 kuukautta vankeutta) ja yhden vapauttavan tuomion.
Luciano Cortizon murha. Kansallinen korkein oikeus tuomitsi hänet 122 vuoden vankeusrangaistukseen räjähteiden tilaamisesta ja välittämisestä armeijan komentajaa Luciano Cortizoa vastaan vuonna 1995 tehtyä iskua varten. Tämä tuomio, jonka korkein oikeus myöhemmin vahvisti, oli ratkaiseva: se oli ensimmäinen Espanjassa annettu tuomio, jossa hänet tuomittiin vankilaan ja jossa todettiin, että hän käytti peitenimeä Anboto.
Hyökkäys Mendizorrozassa. Audiencia tuomitsi Iparraguirren viime lokakuussa antamassaan viimeisimmässä tuomiossa 425 vuoden vankeusrangaistukseen autopommin asentamisesta vuonna 1985 Vitorian Mendizorroza-stadionin läheisyyteen, jossa Alavésin jalkapallojoukkueen oli määrä pelata ottelu Lleidaa vastaan. Ajoneuvo ei räjähtänyt, sillä tutkijat löysivät sen ennen rikoksen tekemistä ja Tedax purki sen. Tuomioistuin vapautti hänet maaliskuussa 2021 tästä hyökkäyksestä, mutta korkein oikeus pakotti hänet uusintakäsittelyyn, koska eräs keskeinen todiste oli "virheellisesti jätetty pois".
Ampuminen henkilötunnus toimistossa. ETA:n jäsen istuu toista 50 vuoden tuomiota vuonna 1995 tehdystä ampumavälikohtauksesta, joka kohdistui Bilbaossa sijaitsevan DNI:n toimiston sisäänkäyntiä vartioiviin poliiseihin. Yksi poliisi kuoli ja toinen jäi neliraajahalvaantuneeksi.
Hyökkäys juhlissa. Hänet tuomittiin 70 vuodeksi ja 8 kuukaudeksi vankeuteen kahden poliisin murhasta Vitoriassa elokuussa 1987 Virgen Blancan suojeluspyhimyksen juhlallisuuksien aikana.
Pommi pankissa. Hän on saanut toisen 11 vuoden vankeustuomion pommin asettamisesta pankin viereen Getxossa (Bizkaia) vuonna 1994, mutta pommi ei aiheuttanut uhreja.
Postimiesrikos. Toinen 39 vuoden vankeusrangaistus vuonna 1985 tapahtuneesta murhasta, jossa murhattiin Amurrion (Alava) kaupungin postinkantaja Estanislao Galíndez, jota jengi piti turvallisuusjoukkojen luottomiehenä.
Kohteena kuningas. Tässä oikeudenkäynnissä hän sopi syyttäjän kanssa 15 vuoden tuomiosta Juan Carlos I:n surmaamisen tilaamisesta Bilbaon Guggenheim-museon avajaisissa vuonna 1997.
Ansa baarissa. Hän on saanut 46 vuoden tuomion ansapommin asentamisesta baariin Eskoriatzassa vuonna 1987.
Räjähteet Amurriossa. Terroristi tuomittiin 15 vuodeksi räjähdeiskun tilaamisesta Amurrion oikeustaloon vuonna 1996, jossa ei ollut kuolonuhreja.
Ainoa vapauttava tuomio. Korkein oikeus vapautti hänet syytteistä Oviedon poliisiasemalle vuonna 1997 tehdystä hyökkäyksestä. Syyttäjänvirasto on valittanut tuomiosta korkeimpaan oikeuteen.
https://elpais.com/espana/2023-01-08/la-derrota-sin-fin-de-la-sanguinaria-anboto-icono-del-declive-de-eta.html
