Partido Popularin Gallardónin ja Aguirren epäonnistuneet työt vainoavat Madridin autonomisen alueen presidenttiä Isabel Díaz Ayusoa: tilintarkastuslautakunta vaatii juniin ja haamuteihin liittyvien menojen tarkistamista.
Nykyinen hallitus on joutunut maksamaan 200 miljoonaa euroa korjatakseen ja kompensoidakseen entisen Partido Popularin paronin Esperanza Aguirren hallituksen tekemiä päätöksiä.
Madridissa on tie, joka on maksanut yli 70 miljoonaa ja jolla ei kulje yksikään auto, koska se on vain muutaman metrin päässä valmistumisestaan (MP-203). On myös junarata, joka yhdistää Móstolesin ja Navalcarneron mahtavien tunnelien kautta, joiden läpi ei ole kulkenut yksikään matkustaja, vaikka siihen on jo käytetty lähes 200 miljoonaa euroa julkisia varoja. Tai Pinton ja San Martín de la Vegan yhdistävä rautatie, joka maksoi 85 miljoonaa ja joka suljettiin ja purettiin, koska sitä ei juuri kukaan käyttänyt. Nämä epäonnistuneet infrastruktuurit sekä Torrejón de Ardozin haamumetro ovat osa Partido Popularin Alberto Ruiz-Gallardónin ja Esperanza Aguirren hallitusten seuraajilleen jättämää myrkyllistä perintöä, jota Isabel Díaz Ayuson hallitus joutuu nyt hoitamaan. Nykyinen hallitus on jo joutunut maksamaan satoja miljoonia entisen paronittaren epäonnistuneista aloitteista, kun se on käynyt vuosia oikeusjuttuja teiden, sairaaloiden ja rautateiden toimiluvanhaltijoiden kanssa. Ja vielä pahempaa: Tilintarkastuslautakunta vaatii nyt, että se ottaa nämä fiasko-osuudet huomioon, jotta sen kirjanpito saataisiin kuntoon.
"Sekä valmiissa että keskeneräisissä aineellisissa materiaaleissa on keskeytettyihin toimiin tai infrastruktuurihankkeisiin liittyviä hyödykkeitä, joiden tilanne olisi arvioitava ja tarvittaessa tehtävä arvonalennusvarauksia tai säännönmukaistettava ne", varoittaa tarkastuselin 30. joulukuuta julkaistussa kertomuksessa. "Keskeytyneitä hankkeita (ja joissakin tapauksissa jo päättyneitä toimilupia), joita on tarkasteltava uudelleen, ovat Torrejón de Ardozin rata, Móstolesin keskustan ja Navalcarneron välinen junarata sekä Pinton ja San Martín de la Vegan välinen junarata", raportissa todetaan. Ja hän täsmentää: "Samanlaisessa tilanteessa on M-203-tien rakentamista, ylläpitoa ja käyttöä koskeva hanke, vaikka tielaitoksen mukaan työn loppuun saattamista tutkitaan parhaillaan, mikä mahdollistaa tien käyttöönoton tulevaisuudessa (...) Joka tapauksessa on tarpeen seurata tätä investointia sen elinkelpoisuuden ja toiminnan varmistamiseksi tai, jos ei, sen säännönmukaistamiseksi".
Tämä kylmä luettelo kätkee sisäänsä faraonisia hankkeita, jotka käynnistettiin rakennusbuumin aikakaudella. Se oli helposti tunnistettavien piirteiden aikaa. Metroverkko kasvoi ennennäkemättömällä tavalla. Alueen talous alkoi nousta, kunnes se ylitti Katalonian talouden Espanjan tärkeimpänä taloutena. PP keräsi absoluuttisen enemmistön toisensa jälkeen. Ja kaikki tämä kiilto peitti hetkeksi korruptiotapaukset (Gürtel, Lezo, Bárcenas, Púnica...) ja hylättyjä puolivalmiita infrastruktuureja. Nyt niiden massiivinen läsnäolo on muistutus vahingoista joita tuottaa hallitusten 'täysillä eläminen'.
Perusteluja, joita käytettiin näiden aina vaaliuurnilla suunniteltujen hankkeiden toteuttamiseksi, käytetään nykyään kuvaamaan sitä tyhjiötä, joka on jäänyt jäljelle, kun hankkeita ei ole toteutettu.
Heinäkuu 2000. Ruiz-Gallardónin liikenneministeri Luis Eduardo Cortés puolustaa Pinton ja San Martín de la Vegan yhdistävän rautatielinjan rakentamista, joka on ilmeisesti suunniteltu palvelemaan Warner Parkin etuja, jonne on suunniteltu pysäkki. "Ajatuksena ei ole tuoda junaa puistoon, vaan avata rautatie alueelle [kaakkoon], jossa sitä ei ole", hän perustelee alueellisen tasapainon etsimistä. "Toinen asia on se, että ennen San Martíniin saapumista sen pitäisi ohittaa ja pysähtyä vapaa-ajanviettopaikan eteen". Kymmenen vuotta myöhemmin ei ole kumpaakaan. Aguirre päättää hankkeen. Kaikki on purettu. Vandaalien paratiisi.
Helmikuu 2005. María Dolores de Cospedal, silloinen Madridin yhteisön infrastruktuuri- ja liikenneministeri, haastaa Espanjan hallituksen. "Jos emme vielä kuukauden kuluessa tiedä virallisesti ministeriön aikomuksia, aloitamme nyt, tuhlaamatta enempää aikaa, laatimaan hankkeita lähijunan rakentamiseksi Navalcarneroon", hän vakuuttaa ABC:n haastattelussa ja avaa tien vastakkainasetteluun keskushallinnon kanssa, jota Aguirre sitten käyttää hyväksi vaalien kannalta.
"Jos Fomento ei selvitä hankkeitaan ja aikomuksiaan Navalcarneroon tulevan rautatien osalta, aluehallitus aikoo kilpailuttaa hankkeen", paronitar sanoo. "Katsotaanpa, pystyvätkö he sanomaan, että vaikka Madridin yhteisö maksaa sen kokonaan, he kieltäytyvät päästämästä Renfeä Navalcarneroon", hän haastaa. "Olen vakuuttunut siitä, että he eivät aio tehdä sitä", hän toteaa lopuksi ja jättää jälkeensä tuhannet asukkaat, jotka muuttivat junan houkuttelemina, jota ei koskaan ollut olemassa ja jonka betoninen luuranko jakaa yhä heidän jokapäiväisen elämänsä kahtia. Tuhannet muuttivat turhaan Navalcarneroon junan toivossa.
Helmikuu 2008. Aguirre puhuu moniäänisesti metrosta, jota hän ei rakentanut yhdistämään Espanjan pääkaupunkia ja Torrejón de Ardozia (130 000 asukasta): "Uudella linjalla on kolme asemaa, vaikka niitä voisi olla neljä. Chamartíniin pääsee alle 20 minuutissa ilman junanvaihtoa. On jännittävää esitellä fantastinen ratkaisu. Sitten tulee talouskriisi. Mitään ei ole tehty. Koska yhteisö on allekirjoittanut sopimuksen Espanjan hallituksen kanssa, sen on investoitava kymmeniä miljoonia Cercaníasin paikallisaseman kunnostamiseen ja parantamiseen.
Mitä Madridin yhteisö aikoo tehdä näille puolivalmiille infrastruktuureille, joihin on käytetty niin monia miljoonia tarjoamatta mitään palveluja kansalaisille? Onko olemassa mitään muuta suunnitelmaa kuin se, että yritetään saada M-203 valmiiksi, kuten Díaz Ayuso ilmoitti maaliskuussa 2022, ilman, että yksikään auto olisi tähän mennessä kulkenut tiellä?
"Móstolesin ja Navalcarneron välistä hanketta on tarjottu ministeriölle", sanoo alueellinen tiedottaja mahdollisuudesta, että keskushallinto saa nyt valmiiksi infrastruktuurin, jonka taustalla on Aguirren pakkomielle täyttää vaalilupaus, joka sai aluehallituksen kilpailuttamaan valtion omistaman Cercanías-verkon työt. "Kahta muuta [Pinton ja San Martín de la Vegan välistä rautatietä ja Torrejónin rataa] arvioidaan parhaillaan", hän lisää. Ja hän korostaa: "Otamme aina huomioon taloudellisen tehokkuuden ja investoinnin sosioekonomisen kannattavuuden kriteerit".
Tämän seurauksena eilisistä poliittisista lupauksista on tullut nykyään ongelma: investoidut julkiset varat ovat poissa, ja infrastruktuurit ovat toistaiseksi poissa.
https://elpais.com/espana/madrid/2023-01-04/las-obras-fallidas-de-gallardon-y-aguirre-persiguen-a-ayuso-la-camara-de-cuentas-reclama-revisar-el-gasto-en-trenes-y-carreteras-fantasma.html
