Perunatortillan historia, espanjalaisen polarisaation alkupiste: ”Jos et pidä hieman kiinteästä tortillasta, sinulla ei ole makuaistia”.
Se on kenties espanjalaisen gastronomian suurin symboli: yksinkertainen kolmen (tai neljän) ainesosan resepti, joka kertoo lähes kaiken tästä maasta ja sen asukkaista.
”WhatsApp-ryhmässä meitä on 240, ja joka päivä lähetetään yli 300 viestiä pelkästään espanjalaisesta munakkaasta. Haluatko, että lisään sinut?” Rafael García Santos (Santander, 72-vuotias) oli yksi ajankohtaisimmista ja ankarimmista ruokakriitikoista aikakaudella, jolloin kritiikki – mistä tahansa – saattoi silti olla ankaraa, koska sillä oli merkitystä. Hän perusti Espanjan espanjalaisten perunamunakkaiden mestaruuskilpailut San Sebastiánissa vuonna 1999. Kolmetoista vuotta myöhemmin, samaan aikaan kun hän jäi eläkkeelle kritiikin maailmasta, kilpailu katosi. Se palasi vuonna 2021 Alicanteen uudella energialla ja tavoitteilla, jotka ulottuivat gastronomian ulkopuolelle ja käsittivät taloustieteen, sosiologian, antropologian ja jopa psykologian. Espanjalainen munakas metafyysisenä kokonaisuutena. ”Keskustelua käydään jatkuvasti, siksi ryhmässämme on satoja viestejä päivässä. Ja keskustelu on hyvästä ja elävästä, koska tortilla on elävämpää kuin koskaan. Siitä on tullut herkkuruokaa. Ennen se oli intuition ja maun ruokalaji, nyt se on myös tutkimuksen, innovaation ja kulttuurin ruokalaji”, García Santos sanoo puhelimitse.