Kanariansaarten orjuutettujen afrikkalaisten naisten vaiettu historia: "Heidän tekniikkansa muodostivat erityistä tietoa".
Historioitsija Claudia Stella Geremia on tutkinut naapurimantereelta Kanariansaarille väkisin tuotujen naisten roolia nykyaikana.
Kanariansaarilla oli tärkeä rooli orjuutettujen ihmisten kaupassa. Amerikkaan matkalla olevat laivat kulkivat sen satamien kautta, ja pienemmässä mutta merkittävässä osassa ne ihmiset, jotka pakotettiin työskentelemään saarilla, nousivat maihin. Mutta millaisia olivat saarille jääneiden perinteet, elämä ja kulttuuri? Tästä kysymyksestä historioitsija Claudia Stella Geremia lähti liikkeelle ja jonka vastaukset ovat osa hänen tutkimustaan, jossa hän on keskittynyt inkvisition noituudesta syyttämien afrikkalaista alkuperää olevien orjuutettujen naisten elämään. "Työni pyrkii palauttamaan keskeisen aseman naisten kokemuksiin, jotka inkvisiittorit ja miehet useimmiten hiljensivät", hän myöntää.
Geremia, jolla on tohtorin tutkinto modernista historiasta Firenzen yliopistosta ja Las Palmas de Gran Canarian yliopistosta (ULPGC) ja joka on tutkija Venetsian yliopistossa, on keskittynyt tutkimuksessaan orjuutettujen naisten rooliin Kanariansaarilla nykyaikana. Käsittelemäkseen tätä kysymystä hän on ollut nykyään Teneriffan Kanariantutkimusinstituutissa, jossa hän on luennoinut seminaarissa Orjuus, sukupuoli ja perhe, 1500-luku. Aiheen herättämä kiinnostus akateemisessa maailmassa on kuitenkin saavuttanut myös Harvardin yliopiston, jossa historioitsija on tehnyt näkyväksi naisten roolin transatlanttisessa kaupassa Kanariansaarilla tekemällä yhteistyötä Afrikan tutkimuksen keskuksen (Hutchins Center) kanssa.
"Kanariansaaret ja Macaronesia (Kanarian saaret, Madeira, Azorit, Cabo Verde, Ilhas Selvagem) olivat laboratorio, joka valmisteli orjuusjärjestelmää, joka viedään Amerikkaan", hän puolustaa. Geremia väittää, että on tärkeää "todistaa", että Kanariansaarilla oli aktiivinen rooli orjajärjestelmässä, ei vain siksi, että ne osallistuivat orjakauppaan, vaan myös vastaanottopaikkana tuhansille ihmisille, jotka asettuivat saarille ja yrittivät säilyttää tapansa ja tietonsa, kaikki inkvisitorisen järjestelmän valvonnassa. Tästä syystä Kanariansaarten historiaan 300 vuoden ajan kuuluneiden ihmisten lukumäärän lisäksi tutkija tunsi, että orvoksi jääneessä tarinassa oli aukko: "Meidän on tiedettävä jotain saapuneiden ihmisten kulttuurista", hän korostaa.
Kanariansaarilla naisten kehittämien käytäntöjen erityispiirteet liittyivät heidän maantieteelliseen läheisyyteensä Afrikkaan. Lukuun ottamatta Andalusiaa, jossa historioitsijan mukaan oli myös paljon orjuutettuja afrikkalaisia naisia, monilla tuon ajan Espanjan monarkian alueilla rituaalit oli kristittyneet. "Kanariansaarilla on selvää, että siellä oli afrikkalaista perintöä pohjoisesta ja lännestä, ja se on hyvin erikoista", hän painottaa.
