Olemme siirtyneet institutionaalisen halvaantumisen vaiheeseen, joka vaarantaa toimintamme maana. Kyky normalisoida kaikki, olipa se sitten kuinka yltiöpäistä tai tuhoisaa tahansa, on tehnyt meistä maan, ei hallituksen, joka ei tee päätöksiä. Institutionaalinen halvaantuminen rapauttaa vakavasti demokratiaamme ilman, että sillä näyttäisi olevan mitään väliä, ei niille, jotka saavat elantonsa kongressissa istumisesta, vaan koko kansalle.
Tässä lainsäädäntökaudessa ei tule olemaan talousarviota, vaikka se kestäisi kuinka kauan. Ja jatketuilla tileillä hallitseminen tarkoittaa sitä, että nykyhetkeä hallitaan menneisyyden välineillä. On sanomattakin selvää, että uusia julkisia investointeja ei voida käynnistää eikä keskeisiä kohteita, kuten sosiaalitukea, riippuvuuspolitiikkaa tai innovaatiotukea, voida päivittää.
https://www.larazon.es/opinion/pais-que-decide_20250714687433886e1ec26d312bde14.html
