Francisco Marhuendan artikkeli La Razónissa
Pääministeri jatkaa ristiretkeään Israelia vastaan. Nyt hän haluaa, että Israel erotetaan Euroviisuista, ja käyttää Venäjää esimerkkinä. Ilmeisesti hän unohtaa, että Hamasin terroristit hyökkäsivät raa'asti Israelin kimppuun. On häpeällistä, että hän vertaa Israelin kaltaista demokratiaa Venäjän kaltaiseen diktatoriseen hallintoon. Ja Sánchezin pitäisi miettiä tulevaisuuttaan, kun hän asettuu maailman vanhimman ja antisemitistisimmän antisemitismin mestariksi, sillä hänen aikansa La Moncloassa on päättymässä. Poliittisen vasemmiston ja tiedotusvälineiden optimismi on puhdasta toiveajattelua, koska sosialistit lisäävät tappiota tappion perään. Portugalin epäonnistuminen on jälleen yksi merkki siitä, että kansalaiset hylkäävät heidät. Espanjan tapauksessa se on hyvin suuri, vaikka Tezanos, kuten monimiljonääri Contreras, ei ole siitä tietoinen. Sánchezia, hänen puoluettaan ja hallitustaan ympäröivä korruption kuva on tuhoisa. Feijóon ei tarviotse muuta kuin luopua Soraya kannattajien houkutuksista.
Sanchismo on lobbareiden maailma, joka ansaitsee rahansa sijoittamalla ohjelmia julkiseen televisioon, välittämällä ministeriöille tai edustamalla ulkomaisia hallituksia. Ilman tietoa tai koulutusta ainoa tärkeä asia on puhelinluettelo. Sánchezin silmäniskut islamilaiselle maailmalle hänen raivokkailla hyökkäyksillään Israelin kansaa vastaan palkitaan, kun hän jättää politiikan. Sama pätee Kiinaan. Vasemmisto on vetäytymässä. On totta, että se sai valtaa Espanjassa tekemällä sopimuksen kahden oikeistomuodostelman, kuten Juntsin ja PNV:n, kanssa, vaikkakin kalliilla hinnalla. Puigdemont saa sen tanssimaan mielensä mukaan. Hän (Sánchez) on pelkkä sätkynukke, vaikka asuukin tyytyväisenä La Moncloassa. Israel ei unohda näin sitkeää ja sotaisaa vihollista. Hänen ulkopoliittinen pakkomielteensä vahvistaa sen, että hän hoitaa ongelmansa parhaiten etäältä ja asettumalla itsevaltiaiden puolelle. Hän ei ole sinut perheensä ongelmien kanssa. Portugalin tappio näyttää hänelle tietä. Lopulta hänestä tulee maailman sosialismin johtaja, koska hän johtaa sitä yksin. Hän jää johtamaan Internationaalia ja toimimaan arabidiktatuurien ja Latinalaisen Amerikan populistisen vasemmiston lähettiläänä. On loogista, ettei kukaan luota häneen korkean tason kansainvälisissä kokouksissa. Hän on hyvin epäluotettava kumppani.
