Cartagena, kaupunki, joka ”itsenäistyi” Espanjasta vuodeksi ja halusi olla osa Yhdysvaltoja.
(1800 luvun loppu oli hankalaa aikaa Espanjalle, 'merten takaiset alueet' itsenäistyivät epätyytyväisyydestä keskushallintoa kohtaan, kansa oli köyhää ja lukutaidotonta, sotia käytiin useammin kuin niitä ei käyty -Carlistiset sodat, itsenäisyyssota, Kuuban sota...- ja taloudella meni aina vain huonommin. Espanjan talous, rikkaus, menestys, riippui suuressa määrin merten takaisten alueiden tuotteista ja taloudesta. Espanja emämaana oli melko takapajuinen ja maataloudesa riippuvainen Eurooppalaisille 'Pyreneiden takainen maa' jonka kansa ei tiennyt merten takaisten alueiden tuomasta rikkaudesta juuri muuta kuin mitä huhut tai alueilta saapuvat immigranttien kirjeet kertoivat. Monella köyhänä Espanjasta merten taakse poistuneen kirjeet uudesta onnesta, joka ei aina tietenkään ollut tapaus, saivat Espanjalaiset miettimään mikä omassa maassa oli mätänä. Pyreneiden toiselta puolelta kuului myös uutisia valosta, vapaudesta, kulttuurista)
Vuonna 1873 tämä paikka julisti itsensä itsenäiseksi tasavallaksi, kielsi uskonnonopetuksen, loi oman valuutan.
Kesällä 1873, tasavallan kaaoksen huipulla, Cartagenan satamakaupunki irtautui Espanjan valtiosta, julistautui itsenäiseksi ja haki jopa liittämistä Yhdysvaltoihin.
Symboliselta eleeltä vaikuttanut tapahtuma muuttui 185 päivää kestäneeksi vallankumoukseksi, joka uhmasi keskushallintoa ja jätti lähtemättömän jäljen aikakauden historiaan.
Cartagenan kantonin synty
Poliittinen konteksti ei olisi voinut olla kouristelevampi. Amadeo I:n luopumisen jälkeen Espanja julisti ensimmäisen tasavaltansa. Liittovaltion tasavaltalaiset haaveilivat hajautetusta maasta, joka oli jaettu suvereeneihin alueisiin.
Pian todellisuus alkoi kuitenkin näkyä: uudistuksia ei tehty, epävakaus lisääntyi ja tyytymättömyys kasvoi.
Tätä taustaa vasten Cartagena nosti 12. heinäkuuta 1873 punaisen lipun San Juliánin linnaan ja julistautui itsenäiseksi. Kyseessä ei ollut pelkkä julistus: kaupunki armeijansa ja laivastonsa kanssa erosi virallisesti keskushallinnosta.
Näin syntyi Cartagenan kantoni, vallankumouksellinen kokemus, joka oli sitoutunut sosiaaliseen ja poliittiseen malliin, joka oli paljon aikaansa edellä.
Samaan aikaan yhä autoritaarisemmaksi käyvä keskushallinto reagoi ankarasti. Kenraali Francisco Serrano johti piiritystä. Cartagenaa pommitettiin säälimättömästi: yli 1 000 kranaattia päivässä osui kaupunkiin, joka teki vastarintaa kaikin voimin. Kansan vastaisku oli sankarillinen, mutta eristäminen vaati veronsa.
Antautuminen ja sen seuraukset
Cartagena antautui 12. tammikuuta 1874. Oli kulunut 185 päivää itsenäisyydestä, kuusi kuukautta itsehallinnosta, uudistuksista ja aseellisista yhteenotoista. Tulos oli tuhoisa: tuhansia kuollut, satoja rakennuksia tuhoutunut ja kaupunki romahduksen partaalla. Vain 27 rakennusta oli jäljellä.
Näin päättyi Cartagenan kantonin seikkailu, joka oli ainoa kantonin kapina, joka selvisi muutamaa päivää pidempään. Tämä episodi jätti jälkeensä rohkeuden, mutta myös tuhon ja hiljaisuuden perinnön.
Cartagena, kaupunki, joka uhmasi maata...
Cartagenan kantoni oli paljon muutakin kuin paikallinen kapina. Se oli periaatejulistus, sitoutuminen erilaiseen, oikeudenmukaisempaan ja hajautettuun Espanjaan. Sen historia on poliittinen kokeilu, joka oli aikaansa edellä, mutta myös vastarinta, josta maksettiin kova hinta.
Nykyään tämä luku on edelleen Espanjan historian unohdettu jalokivi, joka on opetus siitä, mitä voi tapahtua, kun muutoshalu törmää vallan todellisuuteen. Cartagenasta ei tullut Yhdysvaltojen osavaltiota, mutta siitä tuli symboli katoavalle unelmalle, joka 185 päivän aikana.
https://www.eldiario.es/viajes/ciudad-independizo-espana-ano-quiso-eeuu-pm_1_12236773.html
