Francon kuolemaan liittyvät tilaisuudet tekevät PP:n olosta epämukavan. Puolue on koventanut muistia koskevaa diskurssiaan Voxin ilmaantumisen jälkeen. Nykyään puolue liikkuu pilkan ja liioittelun välillä.
Kun vuonna 2022 kongressissa keskusteltiin demokraattista muistia koskevan lain hyväksymisestä, PP:n johtaja Alberto Núñez Feijóo kutsui kiireesti koolle terrorismin uhrien yhdistyksiä. ”Saimme pesupaperin”, sanoi Consuelo Ordóñez, ETAn murhaaman PP:n kaupunginvaltuutetun Gregorio Ordóñezin sisar, ”jossa meidät kutsuttiin käytännössä yhdestä päivästä toiseen kongressin kokoukseen ilman esityslistaa tai mitään muuta. Olin hyvin yllättynyt. Sitten sain selville, että tarkoituksena oli käyttää ETAn uhreja, asettaa meidät vastakkain francismin uhrien kanssa, kun demokraattista muistia koskevasta laista keskusteltiin. Silloin suutuin. Joidenkin uhrien käyttäminen toisia uhreja vastaan on hyvin alhainen teko”. Keskiviikkona, kun Pedro Sánchez johti ensimmäistä tapahtumaa Francon kuoleman 50-vuotispäivän kunniaksi, Feijóo matkusti Valencian kaupunkeihin, joihin dana on vaikuttanut. Vierailu ei sisältynyt esityslistaan, jonka PP jakoi tiedotusvälineille edellisenä päivänä. ”Sánchez Francon kanssa, Feijóo valencialaisten kanssa”, luki tiedotteessa, jonka puolue kuitenkin julkaisi aamulla.
Niin sanottu historiallinen tai demokraattinen muisti on aina häirinnyt PP:tä, joka on koventanut kantaansa sen jälkeen, kun oikealta puolelta on tullut kilpailija Vox, joka on ottanut asiaa koskevan lainsäädännön vastustamisen yhdeksi tehtäväkseen. Tämä käy jälleen kerran ilmi eri sävyistä, joita on käytetty hallituksen valmistelemiin noin sataan tapahtumaan Francon kuoleman 50. vuosipäivän kunniaksi: pilkasta liioitteluun.
Samalla kun puolueen johtaja ja viralliset tiedottajat omaksuvat ”savuverhon” teesin - eli kritisoivat pikemminkin sitä syytä, miksi heidän mielestään näitä tapahtumia kutsutaan, kuin itse tapahtumia - Madridin puheenjohtaja Isabel Díaz Ayuso syyttää Sánchezia siitä, että hän haluaa tuoda ”väkivallan kaduille”, ja entinen parlamentaarinen tiedottaja Cayetana Álvarez de Toledo, jonka Pablo Casado erotti ja jonka Feijóo otti tehtäväänsä, mainostaa manifestia, jossa hän puhuu ”sisällissotamaisuudesta”.
”Cayetana on menossa omaa tietään”, sanovat PP:n kansallisen johdon lähteet. Puolueen sisällä on niitä, jotka varoittavat vaarasta joutua ”ansaan” ”avoimella keskustelulla” siitä, kannattaako tolaisuuksia vai ei. ”Kaikki, mitä Sánchez tekee Francon suhteen, on PP:n ärsyttämistä”, sanoo eräs PP:n aluejohtaja. Lähteet Feijóon kabinetista korostavat: ”Se on Francon etsimistä, jotta PSOE:hen pettynyt äänestäjäkunta saataisiin liikkeelle”. ”Mikä on riski?”, kysyvät toiset lähteet toimeenpanevassa elimessä. ”Se, että Abascal sanoo, että Francon kanssa elämä ei ollut niin huonoa”, he vastaavat.
Ensimmäisen kerran vuoden 1936 vallankaappauksen tuomitsemista edistettiin kongressissa syyskuussa 1999, jolloin PP vastusti sitä, koska se piti ”yksinkertaistamisenaa ja historiallisena pelkistämisenä”, kun Francon kansannousua pidettiin sisällissodan ainoana syynä. He olivat ainoat, jotka äänestivät ehdotusta vastaan. Vuonna 2002, juuri Francon kuoleman 27. vuosipäivänä, kun José María Aznar oli pääministerinä, kansanpuolue kannatti kongressissa käytyjen vaivalloisten neuvottelujen jälkeen päätöslauselmaa, jossa todettiin, että ”kukaan ei voi tuntea olevansa oikeutettu käyttämään väkivaltaa poliittisten vakaumustensa ajamiseen ja totalitaaristen järjestelmien perustamiseen, jotka ovat vastoin kaikkien kansalaisten vapautta ja ihmisarvoa ja jotka ansaitsevat yhteiskuntamme tuomion ja hylkäämisen”, kuten menneisyydessä tapahtui. Tekstiin sisältyy myös ”moraalinen tunnustus sisällissodan uhreille sekä niille, jotka myöhemmin kärsivät Francon diktatuurin sortotoimista”.
Vuonna 2007 Jaime Mayor Oreja, entinen sisäministeri ja silloinen Euroopan parlamentin jäsen, kuitenkin torjui tämän tuomion: ”Miten voin tuomita sen, mikä epäilemättä edustaa hyvin laajaa osaa espanjalaisista? Ángel Acebes ei kiistänyt häntä: ”Sisällissodan aikaisten espanjalaisten välisten yhteenottojen tuominen nykypäivään ei tee hyvää”, hän sanoi.
Marraskuussa 2018 PP pidättäytyi senaatissa äänestämästä aloitteesta, jossa ”tuomittiin” jyrkästi francolaisuus sekä ”kaikki sen ylistäminen” PSOE:n esityksessä, joka tuki hallitusta Francon poistamista Kaatuneiden laaksosta. PP äänesti myös kahta valtiollista muistilakia 2007 ja 2022 vastaan väittäen, että ne ovat hyökkäys siirtymävaihetta - huolimatta siitä, että molempien tekstien perusteluissa ylistetään tuota ajanjaksoa - ja perustuslakia vastaan - AP, ennen PP:tä syntynyt brändi, oli jakautunut, kun se äänesti peruslaista vuonna 1978: He kuitenkin sallivat tai jopa edistivät asiaa koskevia alueellisia säännöksiä, kunnes Vox pakotti heidät kumoamaan ne. Näin Partido Popular tanssi taas Voxin nyöreissä vaikka Vox edustaa vain noin 10% äänestäjistä.
Rajoy säilytti vuoden 2007 lain vallassa ollessaan, vaikka hän kehuskeli julkisesti jättävänsä sen rahoituksen nollaan. PP:n pormestarit ja maakuntajohtajat ovat myös lähestyneet francon diktatuurin joukkohautoja juhliakseen jäännösten talteenottoa uhrien perheiden kanssa, mutta Voxin ilmaantuminen on koventanut puolueen kansallista keskustelua asiasta. Tänään he sulkevat itsensä pois monista tapahtumista, näyttelyistä, konferensseista... diktaattorin kuoleman 50. vuosipäivän johdosta, vaikka kuningas osallistuukin joihinkin niistä.
https://elpais.com/espana/2025-01-09/los-actos-por-la-muerte-de-franco-incomodan-de-nuevo-al-pp.html
