PP jätetään yksin apokalyptisen talouskeskustelunsa kanssa. IMF ja ”The Economist” kumoavat Feijóon piirtämän synkän skenaarion, joka nyt kehottaa virittäytymään Aldamaan ja skandaaleihin keskittyvään oppositiostrategiaan.
Liberalismin raamattuna pidetyn brittiläisen The Economist -lehden artikkelin aiheuttama kohu on osoitus Espanjan politiikan polarisoituneisuudesta. Otsikolla ”What Spain can teach the rest of Europe” (Mitä Espanja voi opettaa muulle Euroopalle) otsikoidussa artikkelissa maan talous arvioitiin parhaaksi vuonna 2024. ”Sen on laatinut Department of Economics and Finance”, selittää viikkolehden päätoimittaja Lane Greene, ‘emmekä valinneet suoraan Espanjaa, mutta soveltamalla kaavaa, jossa mitataan useita indikaattoreita [bruttokansantuote (BKT), inflaatio, työttömyys, julkisen talouden alijäämä ja pörssikehitys], Espanja sai parhaat tiedot’. PP:n johtaja Alberto Núñez Feijóo ei kuitenkaan ole luottavainen. La Razón -lehden haastattelussa hän vakuutti, että luodut työpaikat ovat ”kuvitteellisia” ja että nykyään on ”30 000 nuorta työtöntä enemmän kuin vuonna 2018″. Tuon vuoden ensimmäisen vuosineljänneksen EPA - Pedro Sánchez saapui La Moncloaan kesäkuussa epäluottamuslauseen jälkeen - ilmoitti 16-24-vuotiaiden työttömien määräksi 591 800. Toisella neljänneksellä luku oli 522 600 (34,68 prosenttia). Tämän ikäryhmän viimeisin työttömyysluku oli 196 704 (26,5 %). Koalitiohallituksen aikana Espanja saavutti työllisten määrän, jonka Rajoy oli asettanut itselleen haasteeksi viime vaalikampanjassaan: 20 miljoonaa työllistä - nyt heitä on 21 823 000 -. Nuorisotyöttömyysaste on kuitenkin edelleen euroalueen korkein huolimatta merkittävästä laskusta: Rajoyn ensimmäisen hallituksen aikana se oli yli 55 prosenttia, ja Espanjan taloutta painavat edelleen muutkin ongelmat, kuten asuntojen vaikea saatavuus, joka liittyy myös työväestön määrän kasvuun eikä niinkään kiinteistöpulaan.
PP on useaan otteeseen syyttänyt hallitusta työttömyystietojen ”keksimisestä”, mutta mittausperusteet eivät ole muuttuneet, ja joka tapauksessa ne ovat samat kuin ne, joita jotkut puolueen alueelliset puheenjohtajat käyttävät kehuskellessaan työttömyyden vähenemisellä alueillaan. Koska kansanpuolue on tietoinen siitä, että talous ei ole sen paras valttikortti, se on hylännyt alan ministerin Carlos Cuerpon hallituksen valvontaistunnoissa, ja Feijóo on soittanut hälytyskelloa niin, että kaikki hänen tiedottajiensa lausunnot päätyvät liikemies Víctor de Aldamaan, jota pidetään entisen sosialistiministerin José Luis Ábalosin korruptiota koskevan juonittelun järjestäjänä. Myöskään sen talouden tiedottaja Juan Bravo ei ole johtavassa asemassa opposition puheessa ja tiedotusvälineiden pöytäkirjojen jakelussa, vaikka hän on allekirjoittanut teorian työllisyystietojen manipuloinnista ja PP:n ”verokirveeksi” kutsuman teesin. PP on jäänyt yksin, kun otetaan huomioon IMF:n kaltaisten järjestöjen myönteiset ennusteet, joiden mukaan Espanja on ”nopeimmin kasvava kehittynyt talous”, ja jopa sen monivuotinen lupaus alentaa veroja. ”Kenelläkään”, muistuttaa Lane Greene The Economist -lehdestä, ”ei ole verotuksellista liikkumavaraa alentaa veroja paljon. Olemme sanoneet kaikille länsimaisille hallituksille, myös Yhdysvaltain hallitukselle, jo pitkään: ei voi ylläpitää anteliaita julkisia palveluja ja samalla alentaa veroja, koska velat kasvavat ja taantumassa se voi johtaa nopeasti kriisiin.
