Partido Popularin ministeri Zaplanan tuomio päättää yhden rankaisemattoman vallan aikakauden.
Entinen presidentti aloitti Terra Mítican kaltaisten suurhankkeiden aikakauden, joka päättyi kahden entisen johtajan tuomitsemiseen, ja Julio Iglesiasin kaltaisten miljoonasopimusten aikakauden, joka hyllytettiin vanhentumisen vuoksi.
”Minun on ansaittava paljon rahaa, tarvitsen paljon rahaa elääkseni”. Näin selvä oli Eduardo Zaplana (Cartagena, 68-vuotias) vuonna 1990. ”Hän on aina tarvinnut rahaa”, varoitti korruptionvastainen syyttäjä Pablo Ponce viime toukokuussa yhtenä johtopäätöksenä niin sanotussa Erial-tapauksessa, joka on päättynyt Valencian Generalitatin entisen presidentin ja entisen PP-ministerin yli 10 vuoden vankeustuomioon.
Zaplana jäi kiinni kyseisestä nauhoituksesta vuonna 1990, mutta ei jäänyt enää kiinni pitkän uransa aikana ”ammattipoliitikkona”, kuten tuomiossa hänet määritellään. Hänen tuomionsa myötä on nyt kaksi tuomittua entistä presidenttiä niistä neljästä, joita PP:llä on ollut Valencian yhteisössä, lukuun ottamatta nykyistä presidenttiä Carlos Mazónia, joka on suoranainen oppilas miehelle, joka toimi aluehallinnon korkeimman viran lisäksi myös työministeriön salkussa ja José María Aznarin hallituksen sekä kongressin PP-ryhmän tiedottajana. Vain 10 vuodessa hän siirtyi Benidormin pormestarista PP:n hallituksen näkyväksi kasvoksi ja puhemieheksi,
