Miksi Euroopan äärioikeistolaiset puolueet vastustavat työntekijöitä vaikka he saarnaavat toisin?
Analyysi äärioikeistolaisten ryhmien äänestyskäyttäytymisestä kahdeksassa työntekijöiden hyvinvointiin läheisesti liittyvässä kysymyksessä, kuten palkoissa ja veroissa, osoittaa, että äärioikeiston retoriikka on onttoa.
Yhdysvalloissa ja Euroopassa äärioikeisto esiintyy usein työntekijöiden oikeuksien puolustajana, ”unohdettujen” tai jälkiteollisen aikakauden ”taakse jääneiden” edustajana. He väittävät, että työväenluokan äänestäjät liittoutuvat massiivisesti äärioikeiston kanssa, koska ”vasemmisto” on pettänyt heidät. Lisäksi väitetään, että äärioikeistopuolueet ovat siirtyneet vasemmalle sosioekonomisissa kysymyksissä, kuten työntekijöiden oikeuksissa, ja ottaneet sosialidemokraattisten puolueiden paikan ”työväenluokan uusina puolueina”.
Tämä diskurssi on tarttunut jopa Euroopan sosiaalidemokraattiseen eliittiin. Totuus on kuitenkin se, että työntekijät eivät kannata massoittain äärioikeistolaisia puolueita vaan pikemminkin valtavirran oikeistoa ja vihreitä. Juuri julkaisemamme tutkimus osoittaa, että vaikka äärioikeistopuolueet ovat omaksuneet perinteisesti vasemmistolaista retoriikkaa, ne tukevat edelleen oikeistolaista politiikkaa ja lainsäädäntöaloitteita, jotka ovat haitallisia työväestölle.
Olemme analysoineet äärioikeistolaisten ryhmien äänestyskäyttäytymistä useissa sosioekonomisissa kysymyksissä. Tarkastelimme erityisesti kahta äärioikeistolaista ryhmää tulevassa Euroopan parlamentissa (2019-2024): nyt lakkautettua Identiteetti ja demokratia (ID) -ryhmää, johon kuuluu Marine Le Penin Kansallinen ralli, ja Euroopan konservatiivit ja reformistit (ECR) -ryhmää, jota hallitsee Italian pääministerin Giorgia Melonin puolue Italian veljet. Analysoimme myös Viktor Orbánin Fidesz-puolueen lainsäädäntöaloitteita Unkarissa. Puolue on uuden Patriootit Euroopan puolesta -ryhmän (PfE) eturintamassa, joka muodostettiin kesällä ID:n epäviralliseksi seuraajaksi Euroopan parlamentin vaalien jälkeen.
Analyysissämme tarkasteltiin kaikkien äärioikeistopuolueiden ääniä kahdeksassa työntekijöiden oikeuksia koskevassa kysymyksessä, joihin kuuluvat riittävän vähimmäispalkan maksaminen työntekijöille, palkkojen avoimuuden varmistaminen, laadukkaiden harjoittelupaikkojen tarjoaminen ja maailmanlaajuisesti sovitun vähimmäisveron käyttöönotto monikansallisille yrityksille.
Euroopan ammattiyhdistysinstituutille tehty analyysi osoittaa, että toisin kuin äärioikeisto haluaisi uskotella meille ja yhä useammin uskoo, sen äänestyskäyttäytyminen ehdotettujen EU:n direktiivien osalta ei viittaa työntekijämyönteiseen asenteeseen sosioekonomisissa kysymyksissä, saati sitten vasemmistolaiseen asenteeseen. Päinvastoin: lähes kaikissa tutkimissamme kahdeksassa kysymyksessä äärioikeiston äänestyskäyttäytyminen viittaa välinpitämättömään tai jopa suorastaan vihamieliseen asenteeseen työntekijöiden oikeuksia kohtaan. Silmiinpistävä esimerkki on palkkojen avoimuuden selkeä hylkääminen ja ihmisarvoista ja riittävää vähimmäispalkkaa koskevan EU:n direktiivin vastustaminen erityisesti ID-ryhmän jäsenten keskuudessa.
Toisaalta havaitsimme huomattavia eroja äärioikeistopuolueiden äänestyskäyttäytymisessä, mikä on jyrkässä ristiriidassa Euroopan parlamentin muiden poliittisten ryhmien äänestyskäyttäytymisen kanssa. Useimmat poliittiset ryhmät äänestävät lähes yksimielisesti sosioekonomisista kysymyksistä, mutta kaksi äärioikeistolaista ryhmää (erityisesti ECR) ovat yleensä varsin erimielisiä.
Esimerkiksi ehdotuksissa EU:n laajuisesta yhtiöveron vähimmäismäärästä, jota 92 prosenttia Euroopan parlamentin jäsenistä kannatti, ID- ja ECR-puolueet olivat jyrkästi eri mieltä. Kolme ID-puoluetta äänesti direktiiviä vastaan, mukaan lukien Vaihtoehto Saksalle (AfD), kolme äänesti sen puolesta ja kaksi pidättyi äänestämästä. ECR:n 10 äärioikeistolaisesta puolueesta puolet äänesti vastaan, neljä pidättäytyi äänestämästä ja vain yksi äänesti puolesta.
Ryhmien heikko äänestyskäyttäytyminen osoittaa, että sosioekonomiset kysymykset eivät ole äärioikeistolle keskeinen kysymys. Mielenkiintoista on, että Unkarin Fideszin yleinen äänestyskäyttäytyminen ei sopinut mihinkään ryhmään, ja yleisesti ottaen se suhtautui hieman muita äärioikeistopuolueita vähemmän vastahakoisesti ajatukseen EU:n laajuisesta vähimmäisverosta monikansallisille yrityksille.
On silmiinpistävää, että Etelä-Euroopan äärioikeistolaiset puolueet, kuten Liiga (ID), Italian Melonin veljekset ja Kreikan ratkaisu (ECR), ovat äänestäneet vähemmän vihamielisesti työntekijöiden oikeuksia suosivista kysymyksistä kuin heidän kollegansa Pohjois-Euroopassa. Ruotsidemokraatit, Viron konservatiivinen kansanpuolue ja Tanskan kansanpuolue ovat äänestäneet vihamielisemmin, mikä epäilemättä vastustaa niiden maissa jo olemassa olevia vahvoja työntekijöiden oikeuksia.
Vaikka tutkimuksemme osoittaa, että ECR keskittyy enemmän sosioekonomisiin kysymyksiin kuin ID:n jäsenet, äärioikeistopuolueiden äänestyskäyttäytymisen suuri ero sekä niiden heikko äänestyskäyttäytyminen vahvistavat, että työntekijöiden oikeudet eivät ole niiden asialistalla korkealla sijalla. Tämä on ristiriidassa niiden asialistalla ja keskustelussa keskeisten kysymysten, kuten maahanmuuton ja turvapaikkahakemusten, kanssa. Molemmat ryhmät vaativat yksimielisesti ”Euroopan linnoitusta”, jolla voidaan pysäyttää maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden massiivinen tulva.
Lyhyesti sanottuna, vaikka äärioikeisto väittää puolustavansa työntekijöiden oikeuksia yhä ”vasemmistolaisemmalla” retoriikalla, niiden äänestyskäyttäytymisen analyysin perusteella on selvää, että ne heikentävät edelleen työntekijöiden oikeuksia. Tutkimuksemme osoittaa, että kuva äärioikeistosta työntekijöiden puolustajana on parhaimmillaankin yleistävä ja pahimmillaan harhaanjohtava, ja se muistuttaa meitä myös siitä, että meidän on tarkasteltava paitsi sitä, mitä äärioikeisto sanoo, myös ja ennen kaikkea sitä, mitä se tekee. Ei ole epäilystäkään siitä, että äärioikeisto hyökkää työntekijöitä vastaan ja että se on kallistunut oikealle paitsi turvapaikka- ja maahanmuuttokysymyksissä myös sosioekonomisissa kysymyksissä.
Cas Mudde on Stanley Wade Shelton UGAF UGAF kansainvälisten asioiden professori Georgian yliopistossa Yhdysvalloissa ja The Far Right Today -kirjan kirjoittaja. Gabriela Greilinger on tohtorikoulutettava Georgian yliopistossa.
