Kun espanjalaiset kolonisaattorit löysivät hallusinogeenisiä sieniä: "Ne saavat sinut näkemään näkyjä ja herättämään himoa"
Kirja "Sienien planeetta" (Anagrama) kattaa koko kulttuurisen ja antropologisen historian psykedeelien kulutuksesta ihmiskunnassa: kivikaudelta Piilaaksoon
Saapuessaan Amerikkaan vuonna 1529 lähetyssaarnaaja Fray Bernardino de Sahagún yllättyi "mustista pikkusienistä", joita atsteekit ottivat seremonioihinsa. "He juopuvat ja saavat näyt näyttämään ja jopa herättävät himoa", hän kirjoitti. "Kun he alkoivat lämmetä heidän kanssaan, he alkoivat tanssia ja jotkut lauloivat ja jotkut itkivät, koska he olivat jo humalassa sienistä."
Todistus, joka on kerätty yhteen Historia general de las cosas de la Nueva España (kirjoitettu vuosina 1540–1565), kuvaa myös mielialojen siirtymistä sienien syömisen jälkeen. "Jotkut, jotka eivät halunneet laulaa, istuivat kammioissaan ja seisoivat siellä ikään kuin mietteliäinä, ja jotkut näkivät näyssä, että he kuolivat ja itkivät", hän kirjoitti. "Kun sienten juopumus oli ohi, he puhuivat toisilleen näkemistään näyistä."
Anekdootti toistuu muutamissa teksteissä, jotka lähetyssaarnaajat kirjoittivat saapuessaan Amerikkaan, ja se on kiistaton todiste siitä, että ihmiskunta on kuluttanut psykedeelisiä aineita vuosisatojen ajan. Edeltäjät voisivat kuitenkin mennä paljon pidemmälle ja jotkut sijoittavat sen kivikaudelle (ajanjakso, joka kesti 3 miljoonaa vuotta sitten 40 000 vuotta sitten).
Kirjailija Naief Yehyan kirja Sienien planeetta (Anagrama) kehittää antropologisen ja kulttuurisen kiertueen kaikista yhteiskunnista, jotka kuluttivat (tai oletamme, että he ottivat) hallusinogeenisiä sieniä tai muita enteogeenisiä aineita. Polku kulkee esihistoriasta nykypäivään, jossa aine on kokenut kulttuurisen renessanssin ja jonka jopa Piilaakson teknologiayritysten työntekijät ovat omaksuneet.
"On mahdotonta tietää, milloin esi-isämme maistivat psykoaktiivisia sienilajeja ja milloin he löysivät heille rituaalisen käytön", kirjoittaja kirjoittaa. "Kalliopiirroksissa, seinämaalauksissa ja veistetyissä kivissä on todisteita esihistoriallisesta mykolatriasta, jotka säilyivät ja levisivät vaikuttamaan nykyaikaisiin uskontoihin aiheuttamalla mystisiä kokemuksia."
Viitteet hallusinogeenisten sienien käytöstä muinaisina aikoina johtavat kirjoittajan myös Siperiaan, jossa löydettiin paleoliittisia kalliopiirroksia, joissa oli kuvauksia ihmisen kaltaisista sienistä päässään, joiden uskotaan olevan Amanita muscaria, yksi tehokkaimmista lajikkeista.
Saharan luolista Tassilissa, Etelä-Algeriassa, löydettiin myös maalauksia miehistä, jotka juoksivat sienet käsissään ja ruumiit peitetty sienillä, jotka oli valmistettu vuosina 9 000–6 000 eKr. Pohjois-Australiassa sijaitsevan Gwion Gwiionin luolamaalauksissa 12 000 vuoden takaa on myös kuvia, jotka näyttävät shamanistiselta seremoniolta, jossa mahdollisesti käytettiin psilosybiiniä, yhtä sen psykedeelisistä komponenteista.
Vaikka nämä todisteet eivät ole yhtä kiistattomia kuin lähetyssaarnaajien tekstit, on olemassa useita asiantuntijoita, jotka pitävät niitä todistuksina kadonneista rituaaleista, joita sienet joutuivat kosketuksiin jumalallisen kanssa. Samanlaisia viittauksia on löydetty myös Sumatralta, Filippiineiltä, Skandinaviasta ja käytännöllisesti katsoen kaikkialta maailmasta, minkä oletetaan olleen laajalle levinnyt käyttö koko ihmiskunnassa eri ihmisryhmissä, jotka eivät olleet sukua toisilleen.
Bibliografisilla viitteillä ladattu kirja selittää myös psykedeelisten sienien vähenemisen Amerikassa kolonisaattoreiden saapumisen jälkeen, jotka kielsivät niiden käytön ymmärtäen, että he antoivat alkuperäiskansoille mahdollisuuden luoda eräänlainen yhteys jumaliensa kanssa. Vuodesta 1620 lähtien niiden nauttimista pidettiin harhaoppina ja sekä shamaaneja että kaikkia niiden käyttäjiä vainottiin.
Sienten perintö ei suinkaan kadonnut, vaan se säilyi näissä yhteiskunnissa piilossa, ja sienirituaaleja harjoitettiin salaa, ja ne ovat säilyneet tähän päivään asti. Samaan aikaan 1600-luvun puolivälissä tutkimusmatkailijat dokumentoivat myös psykedeelisten sienten käyttöä rituaaleissa Siperiasta Itämerelle. Nämä seremoniat jatkuivat lappalaisten eli saamelaisten keskuudessa 1900-luvulle asti.
Paikka, jossa on vähemmän tietoa näiden sienien käytöstä muinaisina aikoina, on juuri Länsi-Euroopassa. "Käsitys on vahvistettu, että kristinuskon saapuessa psykedeelinen tieto katosi Euroopasta, johon myöhemmin lisättäisiin kaikenlaisten enteogeenisten aineiden vaino siirtomaissa", kirjoittaja sanoo.
Psykedeelinen herätys
Teksti käsittelee myös niin sanotun "psykedeelisen uudestisyntymisen" perusteita kahdennenkymmenennen vuosisadan puolivälissä, jolloin Albert Hoffman onnistui eristämään LSD: n, ensimmäisen valmistetun yhdisteen, joka kykenee tuottamaan korkean intensiteetin vaikutuksia pienillä annoksilla. He kutsuivat sitä "uudeksi farmaseuttiseksi ihmeeksi".
Siinä kuvataan, kuinka viime vuosisadan 50-luvulla tuhansia potilaita hoidettiin psykoaktiivisilla lääkkeillä riippuvuuksien ja mielenterveyshäiriöiden hoitamiseksi. Sen käytöstä järjestettiin kansainvälisiä ammattilaisten ja tutkijoiden kokouksia ja tuotettiin jopa tuhat tieteellistä julkaisua
60-luvun alussa, niin sanotun "huumeiden vastaisen sodan" alkaessa, psykedeelit palasivat hyljeksintään, niiden käytön tutkimukselle asetettiin esteitä ja niistä tuli polarisoiva elementti: hipit pitivät sitä vastakulttuurisena ja virkistysaineena. Yhteiskunnan taantumuksellisin osa ja jotkut tiedotusvälineet sen sijaan päästivät valloilleen moraalisen paniikin sen haitallisista vaikutuksista.
Tämän aineen ties kuinka mones uudestisyntyminen oli vielä vireillä, jonka omaksuisivat Piilaakson teknologiayritysten työntekijät 70-luvun puolivälistä lähtien ja myöhemmin viime vuosikymmeninä moninkertaistuneet new age -uskonnot ja shamaanin kaltaiset huijarit.
"Monet insinöörit ja ohjelmoijat, jotka työskentelevät Stanfordissa ja MIT: ssä kehittäen sähköpostijärjestelmiä ja muita digitaalisia viestintäresursseja, käyttivät LSD: tä luovuuden stimuloimiseksi ja nopeuttamiseksi", Yehya kirjoittaa."Luultavasti mikään teollisuudenala, ei edes musiikki tai taide, ole omaksunut hallusinogeenien käyttöä samalla kiihkeydellä kuin Piilaakson yrittäjillä, ohjelmoijilla, suunnittelijoilla ja insinööreillä."
Kirjoittaja kuvaa myös teknologia-alalla nykyään vallitsevaa "mikroannostelukulttuuria". Hän väittää, että joidenkin näiden työntekijöiden keskuudessa on "dogma", jonka mukaan luovuutta parannetaan ja laajennetaan käyttämällä pieniä annoksia LSD: tä tai psilosybiiniä siihen pisteeseen, että jotkut yritykset ovat perustaneet mikroannostelun perjantaina työntekijöidensä keskuudessa.
Viimeisin psykedeelinen herätys on myös ollut tieteellinen, ja tällä hetkellä on useita psykiatreja ja yrityksiä, jotka tutkivat ja kokeilevat eri psykedeelien mahdollisia ominaisuuksia mielisairauksien hoidossa, mikä on ties kuinka mones uudestisyntyminen tuotteesta, joka on seurannut meitä koko ihmiskunnan ajan eikä varmasti koskaan jätä meitä.
"Vuosikymmenien kieltolain ja vainoharhaisuuden jälkeen, jossa psykotrooppiset ja hallusinogeenit luokiteltiin voimakkaimpien ja tuhoisimpien huumeiden joukkoon, kulttuurinen valtavirta on muuttumassa", kirjoittaja päättelee. "Psykedeelit alkavat pikkuhiljaa laillistua."
