Israel tappoi Beirutissa muutama päivä sitten korkean Hizbollah-johtajan tiedustelupalvelujensa tukemassa operaatiossa, joka oli vastaus 12 drusialaislapsen kuolemaan. Iran syyttää sitä myös Hamasin johtajan Ismail Haniyehin tappamisesta alueellaan, ja ajatollahien hallinto valmistelee kostoa. Molemmat tapot liittyvät pitkään luetteloon salaisista operaatioista, jotka ovat leimanneet Israelin ja Lähi-idän lähihistoriaa. Yksi niistä tapahtui Francisco Francon Espanjassa, jonne meni heprealaisen salaisen palvelun Mossadin legendaarinen agentti. Tarkoituksena oli värvätä Israelin asialle vanha natsiupseeri, joka asui piilossa, jotta hän ei joutuisi vastaamaan holokaustin aikaisista rikoksistaan. Matka osoittautui keskeiseksi niin sanotun "operaatio Damokleen" onnistumisen kannalta. Salainen tehtävä uskottiin vakoojalle, joka on edelleen myytti Israelissa, Rafi Eitanille. Hän oli ollut yksi osallistujista "Garibaldi-operaatiossa", jossa Mossadin kommando matkusti Buenos Airesiin vuonna 1960 sieppaamaan Adolf Eichmannin ja siirtämään hänet Israeliin, jossa hänet tuomittaisiin "lopullisen ratkaisun" suunnittelijana. Tätä ilmaisua natsit käyttivät viitatessaan miljoonien juutalaisten teurastamiseen keskitysleireillä. Suunnitelmana oli hävittää juutalaiset maan päältä. Eichmann hirtettiin kaksi vuotta myöhemmin, ja Israel alkoi päästä eroon Shoahin tabusta.
Vakooja Eitan kuoli vuonna 2019 92-vuotiaana ja vei mukanaan hautaan monia salaisuuksia. Kun hän oli onnistunut Eichmannin paikantamisessa ja vangitsemisessa, hänen pomonsa lähettivät hänet Espanjaan "metsästämään" toista natsia, vaikka tässä tapauksessa suunnitelmana ei ollutkaan siepata häntä, vaan pyytää hänen apuaan. Madridissa piileskelevä kolmannen valtakunnan johtaja oli Otto Rolf Skorzeny, Hitlerin entinen ylipäällikkö. Hänellä oli koko kasvojensa pituudelta arpi, ja hän oli keksinyt itselleen uuden elämän asekauppiaana. Mossad oli saanut tiedon, että Skorzeny halusi tehdä yhteistyötä salaisen palvelun kanssa paljon rahaa vastaan. Heprealainen tiedustelupalvelu näki tässä tilaisuuden torjua nuoreen juutalaisvaltioon kohdistuva uhka.
Skorzeny oli Waffen SS:n everstiluutnantti, jota pidettiin Hitlerin suosikkimiehenä. Toukokuussa 1945 amerikkalaiset sotilaat ottivat hänet vangiksi, hänet tuomittiin ja vapautettiin Nürnbergissä (1945-46). Kolmen sotavankileirillä vietetyn vuoden jälkeen hän pakeni Espanjaan. Pedro de Echave ja Pablo Azorín rekonstruoivat tämän henkilön elämän kuvien ja CIA:n ja FBI:n turvaluokiteltujen asiakirjojen avulla dokumentissa "Euroopan vaarallisin mies, Otto Skorzeny Espanjassa", joka on nähtävissä RTVE:n verkkosivuilla.
Nasserin pysäyttäminen
Israelin suunnitelmana oli kaataa presidentti Gamal Abdel Nasserin naapurimaan Egyptin käynnistämä salainen ohjushanke. Kuten Iran, Hamas ja Hizbollah nykyään, Egypti oli suuri vihollinen 1960-luvulla. Asekehitystään varten Nasser oli palkannut 300 saksalaista tiedemiestä, asiantuntijaa ja insinööriä, ja tässä kohtaa natsi-Skorzeny voisi olla juutalaisille hyödyksi. "Israel värväsi Saatanan", sanoo toimittaja Sal Emergui, joka kokoaa tämän ja muita tarinoita yhteen kirjassaan "Deciphering Israel" (Editorial Confluencias). Pisin luku käsittelee Mossadin operaatioita, joista jotkut ovat tunnustettavampia kuin toiset.
Barcelonassa vuonna 1974 syntynyt toimittaja kertoo El Confidencialille, että "kun Israel sai tietää Nasserin suunnitelmista, se yritti estää häntä, ja määräyksenä oli käyttää paljon resursseja hänen neutralisoimiseensa. Mossad näki, että monet Egyptin käyttämistä tiedemiehistä olivat saksalaisia, jotka olivat kuuluneet natsien rakenteisiin, ja siksi he lähtivät etsimään Skorzenya. Hän asui Madridissa, hänellä oli yhteyksiä CIA:han, ja Mossad tiesi sen. Kirjan mukaan Eitan matkusti Espanjaan toisen agentin seurassa ja tapasi natsin tunnetussa hotellissa pääkaupungissa. He pääsivät hänen jäljilleen, koska eräs kontakti tunsi hänen vaimonsa. Aluksi juutalaisvakooja esiintyi Naton tiedustelulähettiläänä, mutta tunnusti lopulta keskustelukumppanilleen vierailunsa todellisen syyn. Muutamaa vuotta aiemmin Skorzeny olisi tappanut hänet, mutta hän suostui yhteistyöhön. Hän pyysi ehdoksi koskemattomuutta. Hän vaati Israelia lupaamaan, ettei häntä kohtaisi sama kohtalo kuin kollegaansa Eichmannia, ja Mossad suostui. Lähi-idän kirjeenvaihtajana 1990-luvun lopulta lähtien toiminut Sal Emergui haastatteli Rafi Eitania kuukausia ennen tämän kuolemaa. Holokaustista selvinnyt vakooja kertoi hänelle luottamuksellisia asioita, kuten Mossadin sisäisestä keskustelusta ennen kuin hän kääntyi entisen upseerin puoleen, joka oli tehnyt yhteistyötä juutalaisten tuhoamisstrategiassa.
Sisäistä kritiikkiä oli paljon", Emergui sanoo, "koska Saksaa pidettiin edelleen vihollisena holokaustin vuoksi, natsit olivat pahuuden ruumiillistuma. Mossadissa itsessään oltiin vastahakoisia, koska siellä sanottiin, että kaikki ei käy. Skorzeny oli rekrytoitava, ja heidän auttamisestaan oli maksettava paljon rahaa. Mutta vallalla oli periaate, että Israelille oli tuolloin tärkeämpää hyökätä nykyisiä uhkia vastaan kuin jahdata menneisyyden hirviöitä. Vakuuttaakseen itsensä he päättelivät, ettei hän ollut suoraan osallisena keskitysleireissä. Operaatio toimi. Skorzenyllä oli hyvät yhteydet Kairoon, ja hän antoi heille tietoja 12 saksalaisesta tiedemiehestä, jotka työskentelivät salaa Nasserille. Hän oli itse ollut mukana valitsemassa entisen natsijärjestön parhaita tiedemiehiä. Yksi heistä oli itse asiassa ollut hänen ihailijansa Kolmannen valtakunnan aikana. Näillä tiedoilla varustautuneena Israel aloitti saksalaisia asiantuntijoita koskevan pidätys- ja pelottelukampanjan. Se maksoi konfliktin Länsi-Saksan kanssa, mutta sen avulla Egyptin suunnitelma paljastui, ja Saksan viranomaiset estivät maanmiehiään jatkamasta yhteistyötä Nasserin kanssa.
"Israelissa ihmiset tietävät 'operaatio Damokleen' ja Israelin vastauksen Nasserin suunnitelmaan, mutta erityisesti Skorzeny-asiaa ei tunneta kovin hyvin. Mossad on varmaan ainoa organisaatio Israelissa, joka ei puhu liikaa", Emergui toteaa huumorilla. Tänään, monta vuotta ja monta tehtävää Skorzenyn jälkeen, kukaan ei ole ottanut vastuuta Hamasin johtajan murhasta. Mossad piti oman osuutensa sopimuksesta, ja natsi Skorzeny eli rauhassa, kunnes hän kuoli luonnollisista syistä Espanjassa vuonna 1975, samana vuonna kun diktaattori Franco kuoli ja maa alkoi siirtyä demokratiaan.
Sal Emergui sanoo, että hänen tavoitteenaan tässä kirjassa "ei ole ollut pohtia, ovatko israelilaiset hyviä vai huonoja, vaan yksinkertaisesti kertoa, millaisia he ovat, koska me puhumme lähes aina israelilaisista, mutta emme puhu israelilaisille". Ennen kuin tuomitsee, on tiedettävä". Deciphering Israel" on laaja raportti maasta, täynnä faktoja ja haastatteluja eri alkuperää, uskontoa ja paikkaa edustavien ihmisten kanssa armeijasta taidemaailmaan. Lopuksi tarkastellaan, mitä tapahtui 7. lokakuuta ja mitä tapahtuu Lähi-itää järkyttäneen päivän jälkeen. "Israel on kontrastien ylittävän stressin voimalaitos. Se on maa, joka on jatkuvassa ahdistuksessa. Tässä on esimerkiksi yhteenveto maanantai-iltana tapahtuneista uutisista: Hamas ilmoitti, että vangitsijat olivat tappaneet panttivangin ja haavoittaneet kahta naispanttivankia Gazan kaistalla, Hizbollah laukaisi kranaatteja Pohjois-Israeliin, joka vastasi hyökkäämällä kohteisiin Etelä-Libanonissa, raportit Iranin välittömästä hyökkäyksestä lisääntyivät, mikä pakotti armeijan tiedottajan pitämään lehdistötilaisuuden väestön rauhoittamiseksi, kansalaiset tunsivat maanjäristyksen vaikutukset Syyriassa", hän sanoo. "Israelin mentaliteetti on olla epäluuloinen kaikkea kohtaan, olla aina suorasukainen, joskus antipatiaan rajautuva, ei pelkää epäonnistumista, sitkeä. Se on hyvin erilainen kuin Espanja ja Eurooppa, koska konteksti on erilainen, naapurusto on erilainen, sitä ympäröivät vihamieliset maat ja aseelliset ryhmät, joiden tavoitteena on aamusta iltaan yrittää tappaa israelilaisia. Yksi Israelin onnettomuuksista tai eduista on se, että sitä arvioidaan länsimaisin silmin, mutta tajuamatta, missä se elää", toimittaja toteaa lopuksi.
