Uudet jäsenet ovat aloittaneet toimikautensa huonosti osoittautumalla kyvyttömiksi nimittämään puheenjohtajaa.
Kolme kokousta ja lähes kaksi viikkoa eivät ole riittäneet siihen, että 25. heinäkuuta virkaan astuneet oikeuslaitoksen yleisneuvoston (CGPJ) 20 uutta jäsentä olisivat päässeet yksimielisyyteen siitä, kenestä tulisi tehdä puheenjohtajan valinta elimen ja sen myötä myös korkeimman oikeuden johtoon. CGPJ on jakautunut kahtia, ja pöydällä on seitsemän nimeä, joista neljä on käytännössä suljettu pois. Vastakkaiset ryhmät ovat hylänneet kolme muuta, kaksi edistysmielisten ehdottamaa naista ja yhden konservatiivien ehdottaman miehen. CGPJ, jonka oli tarkoitus voittaa puoluepoliittinen kahtiajako, aloittaa toimikautensa ensimmäisessä päätöksessään toistamalla puoluepoliittisen vastakkainasettelun dynamiikan, joka tuhosi toimielimen arvovallan aiempina vuosina.
PP:n ja PSOE:n välisen sopimuksen seurauksena, jonka tarkoituksena oli voittaa yli viisi vuotta jatkunut oikeiston boikotti, uusi neuvosto koostuu 10 progressiivisesta ja 10 konservatiivisesta jäsenestä. Päätökset on tehtävä vahvistetulla kolmen viidesosan enemmistöllä eli 12 äänellä. Yksikään ehdotetuista ehdokkaista ei ole ylittänyt 10 äänen rajaa samasta blokista. Lain mukaan puheenjohtaja nimitetään CGPJ:n itsensä ehdotuksesta, ja nimitys tulee voimaan kolmen ja seitsemän päivän kuluttua toimielimen perustamisesta. CGPJ on jo myöhästynyt ensimmäisestä lakisääteisestä määräajasta. He palaavat asiaan kuukauden kuluttua.
Konservatiivinen sektori on ehdottanut puheenjohtajaksi tuomari Pablo Lucasia, maltillista profiilia, jota on vaikea sovittaa ideologisesti, mutta jota kannattajat pitävät edistyksellisenä. Progressiivisella puolella pöydällä ovat Pilar Teson ja Ana Ferrerin nimet. Kaikki kolme ovat korkeimman oikeuden tuomareita, eikä heidän ansioluetteloissaan ole merkittäviä eroja. Edistyksellinen sektori väittää, että on aika, että korkeimman oikeuden puheenjohtajana toimii ensimmäistä kertaa nainen, mikä olisi uutuus oikeuslaitoksessa ja johon suuri osa yhteiskunnasta suhtautuisi myönteisesti. Ehdokkaiden ansioiden ollessa yhtäläiset, nykyinen estävä asenne on kansalaisille ammatillisista syistä selittämätön, ja siitä huokuu ideologinen aromi, jota PP:n piti välttää uudessa CGPJ:ssä.
Vahvistetut enemmistöjärjestelmät on tarkoitettu pakottamaan yhteisymmärrykseen, ei vetovälineeksi. Näin näyttää ymmärtävän sen Partido Popular, joka vähemmistönä estää sine die CGPJ:n tai perustuslakituomioistuimen uudistukset estääkseen vaaliuurnilla ilmaistujen sosiaalisten enemmistöjen leviämisen parlamentin kautta oikeuslaitoksen johtoon, jota se pitää vain yhtenä poliittisena haarana. Korkeimman oikeuden puheenjohtajana toimivan edistyksellisen naisen vastustaminen osoittaa, että tämä käsitys oikeuslaitoksen hallinnosta parlamentaarisen taistelun jatkeena ei ole juurikaan muuttunut.
Uuden CGPJ:n debyytti, joka on syntynyt PSOE:n kehuessa konsensusta ja PP:n lupaillessa epäpolitisointia, on demoralisoiva. Pattitilanne ja ennen kaikkea se, että ehdokkaiden hylkäämiselle ei ole selitettäviä syitä, luo erittäin huolestuttavan ennakkotapauksen. Jos tämä asenne ulottuu myös yli 100 avoinna olevan tuomarin viran täyttämiseen, joka on CGPJ:n tärkein ja kiireellisin tehtävä, odotettavissa oleva uudistus on ollut pelkkä nimien vaihtaminen. Mutta nyt vastuussa ovat vain jäsenet, eivät puolueet. Toimielimille ja siten kansalaisten oikeudelle saada toimiva hallinto aiheutuu edelleen vahinkoa, koska osa tuomarikunnasta toimii puhtaasti yritysmäisesti tai jopa poliittisesti taktikoivasti.
https://elpais.com/opinion/2024-08-06/bloqueo-inexplicable-en-el-cgpj.html
