Ibiza, eliitin paratiisi rahan ansaitsemiseksi työväenluokan epävarmuuden lisäämisen kustannuksella. Työntekijän elämä ja palkat ei ole kummoisia Ibizalla.
Saari kasvoi hippimyytin tuoksinassa, mutta siitä tuli pian varakkaiden turistien kohde. "Ratkaisu on rajoittaa turistien saapumista ja asettaa saarelletulorajoituksia", asiantuntijat myöntävät.
Saaren nuorista 15,6% elää toimeentuloköyhyysriskissä. Rahaa virtaa saarelle mutta se ei heijastu paikallisten hyvin vointiin.
Keskimääräinen hotelliyön hinta on noin 300 euroa, ja turistit voivat maksaa vielä 100 euroa pastalautasesta rantabaarissa, josta on näkymät merelle. Ibizasta on tullut vain rikkaiden saari, jonka matkailu- ja talousmalli on epäonnistunut jo vuosia. Tyhjiä poukamia ja postikorttiaurinkoja, jotka tulvivat matkamuistomyymälöiden näyttöihin, ei voi nähdä sesonkiaikana. Ammattiliitot, paikalliset asukkaat ja kestävän matkailun asiantuntijat arvostelevat saaren suojelutoimien puutetta ja sanovat hyvästit jälleen yhdelle kesälle, jolloin saarella on tungosta, kohtuuttomat vuokrat ja työntekijät nukkuvat matkailuautoissa Nomadland-tyyliin.
Ibiza on hieman yli 570 neliökilometrin kokoinen ja asukasluvultaan maan neljänneksi suurin saari. Vuosikymmeniä ibizalaiset elättivät itsensä maataloudella ja karjankasvatuksella. Ennen 1960-lukua primäärisektori työllisti 45 prosenttia asukkaista. Vuonna 1963 Ibiza avasi lentokenttänsä kansainväliselle liikenteelle. Paikallinen väestö on sen jälkeen viisinkertaistunut, ja viljaa, manteleita tai perunoita viljelevien asukkaiden osuus on enää 1 prosentti väestöstä. Se mitä Ibiza oli ei ole enää olemassakaan.
Matutesin perhe on hallinnut saarta viimeisen puolen vuosisadan ajan ja - tietyssä määrin - suunnitellut sen tulevaisuutta. Tämä poliitikkojen ja liikemiesten dynastia johtaa Ibizan tärkeimpiä diskoja ja omistaa suurimman osan rannikon hotelleista. ”Matutesit onnistuivat hyötymään despootti-rakenteiden yhdistelmästä ja rakentamaan saaresta matkailijakuvan, joka pyöri hippimyytin ympärillä. Tämä alkoi pian haarautua ja johti nykyiseen keskittymiseen luksusmatkailuun”, sanoo Baleaarien yliopiston maantieteilijä ja lehtori Iván Murray.
”Baleaarien hallituksen sääntelymekanismit ovat olleet ratkaisevassa asemassa tämän mallin suosimisessa. Ibiza on etuoikeutettu alue epäselvistä lähteistä tuleville investoinneille. Seurauksena on eriarvoisuuden lisääntyminen kaikissa ilmenemismuodoissaan. Tämä kiteytyy asunto-ongelmaan tai työväenluokan työoloihin”, professori jatkaa. Baleaarien nuorisoneuvoston (Consell de Joventut de les Illes Balears) tietojen mukaan 15,6 prosenttia saariston nuorista elää rahallisen köyhyyden vaarassa.
Vuonna 2023 Ibiza ja Formentera vastaanottivat yhteensä 3,7 miljoonaa turistia. Näiden kahden saaren vakituinen väestö on enintään 172 000 asukasta. Tämä tarkoittaa, että jokaista asukasta kohden oli 21,5 turistia, kun otetaan huomioon vain yhden kauden tiedot. Espanjassa oli samana ajanjaksona 1,7 kävijää jokaista asukasta kohti.
”Tämän turistien orgian olisi pitänyt tehdä paikallisväestöstä valtavan varakkaita, mutta ei. Köyhyysaste on hurja. Köyhyysasteet ovat petomaisia. Sosioekonomista todellisuutta voidaan verrata Dominikaaniseen tasavaltaan tai Meksikon Jukatanin niemimaahan”, sanoo matkailua, globalisaatiota ja ilmastoa tutkiva Joan Buades.
Saaristossa toimeentulo maksaa 50 prosenttia enemmän kuin Extremadurassa, 30 prosenttia enemmän kuin Andalusiassa ja 20 prosenttia enemmän kuin maassa keskimäärin. ”Työmarkkinat ovat yksi Espanjan epävarmimmista, ja täällä on yhä vaikeampaa elää. Ibizasta on tullut avolouhos. Matkailu- ja rakennusyritykset tienaavat paljon rahaa, mutta ne eivät sijoita sitä saarille”, kirjailija lisää.
Matalien palkkojen ongelmaan on lisättävä ”kovat työolot” ja vuokrien hintojen nousu. Tänä elokuussa 200 ihmistä jäi kaduille sen jälkeen, kun he saivat häädön kiinteistöstä, jonka vuokralaiset maksoivat siitä, että he saivat nukkua asuntovaunuissa, pakettiautoissa tai teltoissa. ”Palkat ovat riittämättömiä, eivätkä työntekijät saa kunnollista asuntoa. Elämän pitäminen lämpimänä sänkynä ei ole lainkaan järkevää. Ainoa asia, mitä saavutamme, on se, että ihmisten on lähdettävä ja etsittävä elämää muualta. Myymme saaren tulevaisuuden”, tuomitsee Ana López, CCOO Ibizan ammattiyhdistystoiminnan sihteeri.
Ibizalla tyhjien talojen osuus koko kiinteistökannasta on 20 prosenttia. Lisäksi kakkosasuntojen osuus on Baleaareilla yli 30 prosenttia. ”Ongelma ei ole rakentamisessa vaan sosiaalisessa oikeudenmukaisuudessa. Meillä on runsaasti asuntokapasiteettia, mutta vuokralaisten luokka ansaitsee enemmän rahaa vuokraamalla kiinteistöjä muutamaksi päiväksi vuodessa muutamalle ihmiselle kohtuuttomiin hintoihin”, Joan Buades selittää. Mahdollisuudet emansipaatioon ovat niukat, ja vuokrat ovat usein paitsi kalliita, myös päättyvät toukokuussa - jotta kesäkuukausina saadaan tilaa turisteille.
Baleaarit ovat niiden alueiden listan kärjessä, joilla on vähiten korkeakoulututkinnon suorittaneita 100 000 asukasta kohti. Ammattitaitoisten nuorten on ”enemmän kuin vaikeaa” löytää työtä markkinoilla, joille on ominaista suuri epävarmuus. ”Sopimukset riippuvat paljon jokaisesta ketjusta. Yritys, jossa työskentelen, tarjoaa meille majoituksen ja melko kilpailukykyisen palkan”, myöntää Miguel - ei hänen oikea nimensä - joka työskentelee kokkina eräässä saarella sijaitsevassa lomakeskuksessa.
Jessica - hänkään ei halua paljastaa oikeaa henkilöllisyyttään - työskenteli huonepalvelussa toisessa tunnetussa luksushotellissa. Yritys tarjosi heille yösijaa ja ruokaa, mutta sopimuksessa oli lähes aina juju. ”Olemme havainneet, että kun työntekijät sairastuvat, heidän on maksettava huoneen hinta. Se on kiristys- ja syrjintämenetelmä. Työnantajat käyttävät tätä hyväkseen pyytääkseen heiltä lisävuoroja ja uhkaavat jättää heidät ilman majoitusta”, CCOO Ibiza huomauttaa.
Saareltaan karkotetut paikalliset
Tämän lehden konsultoimat lähteet määrittelevät Ibizan ”karkotuskoneeksi” ja varoittavat massaturismin vaaroista, joita se aiheuttaa saaren kulttuuriperinnön, kulttuurin ja väestön erityispiirteiden säilymiselle.
”Ibiza on nyt suuri kauppakeskus, jossa rakennetaan muita identiteettejä ja tuhotaan omaa identiteettiä. Ylikansoitus on saavuttanut alueita, jotka viisi tai kymmenen vuotta sitten olisivat selvinneet mallista. Alustakapitalismilla [Airbnb] on paljon tekemistä tämän kanssa. Meillä on paljon laittomia rakennustyömaita, ja turistit ovat saavuttaneet kaikki saaren alueet”, Iván Murray sanoo.
Yksityisellä liikenteellä on keskeinen rooli matkailijoiden hajautumisessa, ja autovuokraamot tekevät rahaa ilmastojalanjäljen kustannuksella. Marga - joka myös haluaa pysyä nimettömänä, jotta ”ei saisi kritiikkiä tai loukkauksia” - on viettänyt aikaa saarella yli 50 vuotta. Hän myöntää, että ”tilanne on kriittinen”, ja tuomitsee eniten vierailtuihin alueisiin kohdistuneen muutoksen. ”Ibiza on risteilyalusten vuoksi maan ruuhkaisin kaupunki. Keskusta on täynnä baareja, koska siellä on liiketoimintaa, ja supermarketin löytämiseksi on käveltävä lähes puoli tuntia. Melu on jatkuvaa, täällä on mahdotonta asua”, hän valittaa.
”Ennen väestö pystyi noudattamaan rutiineja, mutta nyt rajoituksia ja eriarvoisuutta on yhä enemmän. Saari on kärsinyt jatkuvasta ja kestämättömästä rappeutumisesta”, Joan Buades korostaa. Kun asiantuntijoilta kysytään mahdollisista ratkaisuista, he vastaavat epäilevästi. ”Kaikki on liian monimutkaista. Ensimmäiseksi pitäisi rajoittaa turistien saapumista ja asettaa maahantulorajoituksia, mutta oikeisto ja suuri osa vasemmistosta eivät edes harkitse tätä. Ibiza on vertailukohta, ja se auttaa meitä ymmärtämään, mihin turismin dynamiikka on menossa muualla maailmassa”, Murray sanoo.
