Mikä on alaikäisten siirtolaisten tilanne Kanariansaarilla, mitä hallitus haluaa ja mitä PP vaatii?
Nuoriso- ja maahanmuuttoministeriö ja itsehallintoalueet tapaavat tänä keskiviikkona Teneriffalla keskustellakseen Kanariansaarille sijoitettujen alaikäisten jakamisesta ja ulkomaalaislain mahdollisesta uudistamisesta.
Tänään keskiviikkona hallitus on kutsunut koolle nuoriso- ja lapsiministeri Sira Regon johdolla nuoriso- ja lapsiministeriön alakohtaisen konferenssin, joka kokoaa yhteen itsehallintoalueet neuvottelemaan niiden alaikäisten siirtolaisten vastaanottamisesta, joista Kanariansaaret huolehtii tällä hetkellä yli oman kapasiteettinsa. Kokouksessa käsitellään myös ulkomaalaislain uudistusta, jossa säädetään kiinteästä ja pakollisesta jakojärjestelmästä sen jälkeen, kun on todettu, että vapaaehtoisia sitoumuksia ei ole noudatettu. Nämä ovat tärkeimmät avaimet sen ymmärtämiseksi, mitä Kanariansaarilla tapahtuu, mitä hallitus haluaa ja mitä PP vaatii.
Mikä on sijaishuollon tilanne Kanariansaarilla?
Kanariansaarilla on otettu vastaan 5 600 lasta ja nuorta 80:een eri puolilla saaria sijaitsevaan keskukseen. Nuorten hoito-olosuhteet saarilla on kyseenalaistettu sen jälkeen, kun Lanzarotella sijaitsevaa hoitokeskusta vastaan on tehty kantelu syyttäjänvirastoon. Tapauksessa viitataan alaikäisiin kohdistuneisiin väitettyihin pahoinpitelyihin, tilojen epäterveelliseen ja huonoon kuntoon, lasten hoitamiseen palkatun henkilökunnan puutteelliseen koulutukseen jne. Kanariansaarten hallitus on kuitenkin päättänyt olla sulkematta tätä epäterveellistä keskusta, koska aluehallituksen mukaan ei ole löydetty toista paikkaa, johon lapset voitaisiin sijoittaa. Päinvastoin, Fernando Clavijon johtama hallitus, joka on koalitiossa PP:n kanssa, on ilmoittanut pystyttävänsä telttoja saarten satamiin ilman huoltajaa olevien alaikäisten hoitoa varten, vaikka syyttäjänvirasto vastustaa sitä, koska se olisi vastoin lastensuojelulainsäädäntöä.
Lanzarotella sijaitseva keskus on yksi niistä keskuksista, joiden olosuhteet ovat tulleet syyttäjänviraston tietoon, mutta myös muut hätävarahoitokeskuksissa (jotka ovat suurempia ja joiden oletetaan olevan valmiita majoittamaan näitä lapsia lyhytaikaisesti, mutta joissa oleskelua joudutaan tilanpuutteen vuoksi pidentämään) majoitetut alaikäiset kuvaavat tilanteita, joissa he ovat ylikansoitettuja, kasvattajia ei kouluteta riittävästi, heiltä puuttuu aktiviteetteja, ja joissakin tapauksissa agressioita.
Mitä alakohtaisessa lastenkonferenssissa voi tapahtua?
Tämän viikon keskiviikkona järjestettävässä alakohtaisessa konferenssissa kokoontuvat autonomisten yhteisöjen edustajat ja keskushallinto keskustelemaan Kanariansaarten alaikäisten siirtolaisten jakamisesta. Esityslistalla on erityisesti kaksi kohtaa. Yhtäältä puhutuin: valtion toimeenpaneva elin raportoi maahanmuuttolain ehdotetun uudistuksen yksityiskohdista, jonka tavoitteena on siirtyä vapaaehtoisesta siirtojärjestelmästä pakolliseen järjestelmään. Päivän tässä vaiheessa lapsi- ja aluepolitiikasta vastaavat ministerit kuuntelevat eri autonomisten yhteisöjen näkemyksiä ja puheenvuoroja, jotta voitaisiin pyrkiä saavuttamaan laajempi yhteisymmärrys lakimuutoksesta, joka on hyväksyttävä edustajakokouksessa.
Päivän toisessa vaiheessa lapsiasiainministeriö ehdottaa jälleen kerran 347 alaikäisen vapaaehtoista jakamista, ehdotuksen, jonka autonomiset yhteisöt estivät viime kesäkuussa. Tämä yritys hyväksyä uusi ei-sitova sopimus Kanariansaarilta tulevien lasten ja nuorten uudelleensijoittamisesta on rinnakkainen sen tavoitteen kanssa, joka koskee keskushallinnon ja Kanariansaarten hallitusten tavoittelemaa pakollista mekanismia.
Miksi on tarpeen muuttaa lakia, jotta tällainen jako olisi pakollinen?
Itsehallintoalueet ovat vastuussa hylätyistä lapsista huolehtimisesta ja huoltajuudesta, joten valtio ei voi pakottaa itsehallintoaluetta ottamaan vastaan tiettyä määrää lapsia, jotka ovat jo jonkin toisen yhteisön huostassa, nykyisten säännösten perusteella. Näin ollen yksin Espanjaan muuttavien lasten ja nuorten on oltava sen autonomisen yhteisön hallituksen holhouksessa, johon he saapuvat, ellei toisin sovita. Ceutassa, Melillassa ja Kanariansaarilla on maantieteellisen sijaintinsa vuoksi yleensä paljon tällaisia lapsia, kun saapuvien määrä kasvaa. Toisaalta niiden rajasijainnin vuoksi. Toisaalta niiden eristyneisyys mantereesta estää näitä nuoria lähtemästä omatoimisesti muihin itsehallintoalueisiin, kuten toisinaan tapahtuu esimerkiksi Andalusiaan saapuvien nuorten kohdalla, jotka usein siirtyvät muille alueille, kuten Kataloniaan.
Nykyisten säännösten vuoksi alaikäisten jakelu muualle Espanjaan on hyvin vaikeaa. Kun sitä on yritetty tehdä vapaaehtoisten sopimusten kautta, menettelyyn liittyy raskaita byrokraattisia menettelyjä, ja se kestää pitkään. Vapaaehtoisia sitoumuksia ei useinkaan noudateta: viime vuonna jopa 12 yhteisöä ei ottanut vastaan yhtään alaikäistä, johon ne olivat sitoutuneet. Kanariansaarten hallitus ja keskushallinto ovat sitoutuneet muuttamaan lainsäädäntöä siten, että kun alaikäisten vastaanottokeskukset ovat täynnä tietyillä alueilla, alaikäisten vastaanottokeskukset jaetaan systemaattisesti koko Espanjaan laissa säädetyin perustein, jotta vältyttäisiin pitkiltä neuvotteluilta.
Miksi ryhdyttiin luomaan tätä lakia ja tekemään pakollista jakelua?
Saadakseen Coalición Canarian tukemaan Pedro Sánchezin virkaanastujaisia PSOE sitoutui Kanariansaarten puolueelle "käynnistämään prosessin, joka huipentuu tarvittaviin lainsäädännöllisiin muutoksiin, jotta ilman huoltajaa saapuvien ulkomaalaisten alaikäisten alaikäisten toimivalta ei olisi yksinomaan niiden yhteisöjen vastuulla, joihin he saapuvat". Puheenjohtajaksi nimittämisen jälkeen Kanariansaarten keskushallitus ja Kanariansaarten hallitus aloittivat useita neuvotteluja, kunnes huhtikuun lopussa sovittiin, että ulkomaalaislain ja erityisesti sen 35 pykälän kiireellistä uudistamista edistetään, jotta maahan saapuvat ilman huoltajaa olevat alaikäiset siirtolaiset voitaisiin jakaa kaikkien autonomisten alueiden kesken, jotta "hätätilanteessa" olevia alueita voitaisiin helpottaa.
Milloin nämä siirrot aktivoitaisiin?
Uudistus antaisi Espanjan hallitukselle mahdollisuuden puuttua tilanteeseen, kun yhteisöt eivät tarjoa solidaarisuuttaan ottaakseen vastaan eteläisellä rajalla pelastettuja nuoria, kuten tähän asti on ollut tapana. Sovitussa lähestymistavassa ehdotetaan, että siirrot tapahtuisivat niissä yhteisöissä, joissa vastaanotettujen alaikäisten määrä ylittää 150 prosenttia myönnetyistä paikoista. Kanariansaarilla tämä raja olisi noin 3 000 alaikäistä.
Mitä PP sanoo?
PP:llä ei ole yhtään kantaa alaikäisten maahanmuuttajien vastaanottoon. Jokaisella sen hallitsemalla itsehallintoalueella on oma kantansa, ja kansallinen johto pyrkii tarjoamaan hyvin vähän tietoa omasta kannastaan juuri siksi, ettei se olisi ristiriidassa minkään alueparonin kanssa.
Kansallinen johto on itse asiassa delegoinut kaikki neuvottelut alueellisille presidenteilleen, myös ne, jotka koskevat ulkomaalaislain uudistusta, vaikka siitä on äänestettävä kongressissa ja senaatissa.
Feijóo ja hänen tiedottajansa tyytyvät vaatimaan lisää rahaa keskushallinnolta, jota hän arvostelee siitä, ettei sillä ole maahanmuuttopolitiikkaa, ja vaatimaan veneiden saapumisen valvontaa jopa laivaston avulla.
Miksi PP:n lausunto on olennainen?
Vuoden 2023 vaalikierroksen jälkeen PP:llä on suuri alueellinen valta Voxin kanssa solmimiensa liittoutumien ansiosta, ja se on myös kongressin suurin ryhmä ja sillä on ehdoton enemmistö senaatissa. Vaikka nämä ovat suhteellisen vältettävissä olevia olosuhteita, erityisesti parlamentaarisiin menettelyihin liittyviä, hallituksen on hyvin vaikea laatia suunnitelmaa alaikäisten siirtämisestä (tai mistä tahansa muusta autonomisia yhteisöjä koskevasta asiasta) ottamatta PP:tä huomioon.
Feijóon puolue hallitsee Andalusiaa, Aragoniaa, Baleaarien saaria, Kantabriaa, Kastilia ja Leónia, Ceutaa, Valenciaa, Extremaduraa, Galiciaa, La Riojaa, Madridia, Melillaa ja Murciaa sekä yhteishallitusta nykyisen kriisin keskipisteessä, Kanariansaarilla.
Entä mitä sanottavaa on PP:n autonomisilla yhteisöillä?
PP:n aluehallitusten kanta ei myöskään ole ainutlaatuinen, kaukana siitä. Kanariansaarten puheenjohtaja (Coalición Canaria) on vaatinut ulkomaalaislain uudistamista, jotta alaikäisten huostaanotosta tulisi pakollista, ja hän on jo pyytänyt apua mantereella toimivilta kollegoiltaan. Hänen varapuheenjohtajansa on saarten kansanpuolueen PP:n johtaja Manuel Domínguez, joka ei ole ottanut etäisyyttä pääjohtajansa lausuntoihin.
Myös Ceutan presidentti Juan José Vivas, PP:n veteraanijohtaja, on antanut samansuuntaisia lausuntoja.
Hänen avunpyyntöönsä hänen kollegansa ja puoluelutoverinsa suhtautuvat parhaimmillaankin varauksellisesti. PP:n alueellisten puheenjohtajien lausunnot ovat olleet vähäisiä ja joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta epäselviä. Viime tuntien aikana Valencian presidentti Carlos Mazón on vakuuttanut, että hänen alueensa vastaanottokapasiteetti on täyttynyt.
Muut aluejohtajat ovat kuitenkin olleet hienovaraisesti hiljaa tai tuskin sanoneet mitään. Yhteistä kantaa ei ole, ja he pitävät neuvotteluasemansa mieluummin omana tietonaan.
Ovatko PP:n ja Voxin väliset hallitukset vaarassa?
Yksi syy PP:n puheenjohtajien vaikenemiseen on Voxin painostus. Äärioikeistolainen puolue on uhannut hajottaa aluehallitukset, jotka ottavat vastaan alaikäisiä maahanmuuttajia. Varoituksen esitti Santiago Abascal itse ensimmäisessä persoonassa maanantaina, ja myös PP:n vastaus tuli sen johtajan suusta. Feijóo lupasi hallitsemiensa alueiden "solidaarisuutta".
