Siitä oli tullut lähes pakkomielle. Se oli kahden suurimman puolueen välisen suhteen äärimmäinen koetinkivi, joka oli pahimmillaan sitten demokratian palauttamisen vuonna 1978. Alberto Núñez Feijóo valitti järjestelmällisesti, kuten Pablo Casado ennen häntä, että Pedro Sánchez ei luottanut lainkaan oppositiojohtajaan. Ja presidentti vastasi omassa piirissään, että he eivät voi vaatia häneltä mitään niin kauan kuin he eivät täytä perustuslaillista velvoitettaan uudistaa oikeuslaitoksen yleisneuvostoa. Hän yritti molempien johtajien kanssa jopa neljä kertaa, kolme kertaa Casadon kanssa, jolloin se melkein suljettiin, ensimmäinen vuonna 2018 ja viimeinen vuonna 2021, ja kerran Feijóon kanssa lokakuussa 2022. Mutta viime hetkellä tapahtui aina askel taaksepäin, ja konservatiivinen maailma painosti erittäin voimakkaasti, sillä se vaati samaa ajatusta: "Sánchezia ei pidetä hengissä (Lause oli : 'ni agua a Sánchez' eli ei vettäkään Sánchezille, joka taas tulee lauseesta: ni agua al enemigo, eli 'ei vettäkään viholliselle').
Sánchezin ja Feijóon ensimmäinen suuri valtiosopimus ei ainoastaan normalisoi kahden suuren puolueen välisiä suhteita ja avaa oven muille sopimuksille, joissa PP:llä on paljon voitettavaa - Banco de España, CNMC, CNMV, RTVE - vaan myös lähettää vahvan viestin kaikille aloille, myös talouselämälle, kuten tiistaina eri poliittisten sektoreiden keskuudessa laajalti tulkittiin, Tiistaina kuultujen eri poliittisten sektoreiden keskuudessa laajalti levinneen tulkinnan mukaan se lähettää myös perusluonteisen viestin kaikille aloille, myös talouselämän piiriin, että Feijóo myöntää, ettei hän voi jatkaa jatkuvasti sen ajatuksen levittämistä, että hallitus on kaatumassa ja että syksyllä järjestetään ennenaikaiset vaalit.
