Pääsyyttäjä: "On asianmukaista myöntää armahdus ja poistaa varotoimenpiteet "procés"-jutun syytettyjen osalta".
Álvaro García Ortiz kutsuu korkeimman oikeuden syyttäjien raportteja "epäasiallisiksi" ja määrää tukemaan lain soveltamista Puigdemonttiin, Junquerasiin ja Roviraan.
Valtion yleinen syyttäjä Álvaro García Ortiz on allekirjoittanut määräyksen, jolla hän on määrännyt procésin oikeudenkäyntiin osallistuneet neljä syyttäjää, Javier Zaragoza, Consuelo Madrigal, Jaime Moreno ja Fidel Cadena, tukemaan armahduslain soveltamista tärkeimpiin syytettyihin itsenäisyysmielisiin johtajiin, kuten entiseen presidenttiin Carles Puigdemontiin, ERC:n pääsihteeriin Marta Roviraan ja republikaanien puheenjohtajaan Oriol Junquerasiin.
Nämä neljä syyttäjää lähettivät García Ortizille kertomukset, joissa he vastustivat armahduslain soveltamista itsenäisyyttä kannattaviin johtajiin sillä perusteella, että kavallusrikos, josta heidät oli tuomittu tai syytetty, ei kuulunut lain soveltamisalaan. Samassa raportissa he puolustivat ennakkoratkaisujen esittämistä Euroopan unionin tuomioistuimessa tai perustuslain vastaisuutta koskevien kysymysten esittämistä perustuslakituomioistuimessa.
García Ortiz ei kuitenkaan ota huomioon näitä ehdotuksia ja määrää neljä syyttäjää ilmoittamaan korkeimmalle oikeudelle, että "on asianmukaista julistaa armahdetuksi kaikki menettelyt, jotka olivat ja ovat näiden menettelyjen kohteena, sekä poistaa varotoimenpiteet, jotka koskevat joitakin vastaajia".
Tuomari Pablo Llarena, joka tutkii vuodesta 2017 lähtien karkuteillä ollutta Puigdemontia vastaan nostettua syytettä, päätti samana päivänä kuin laki julkaistiin valtion virallisessa lehdessä, olla kumoamatta varotoimenpiteitä, jotka estävät Katalonian entistä presidenttiä toistaiseksi palaamasta Espanjaan, ja pyytää kaikilta menettelyn osapuolilta, myös syyttäjänvirastolta, lausuntoa siitä, sovelletaanko armahduslakia henkilöön, jota oikeuslaitos tutkii kavalluksesta.
Procésin neljä syyttäjää ilmoitti viime tiistaina vetäytyvänsä jutusta, jos osavaltion yleinen syyttäjä määrää heidät tukemaan lain soveltamista syytteeseen asetettuihin itsenäisyysmielisiin johtajiin. García Ortiz on vastannut silminnähden ärtyneenä näiden syyttäjien käytöksestä: "On kiinnitettävä huomiota siihen, että ennakoidaan ristiriidan esiin nostamista (syyttäjänviraston perussäännön 27 artikla) tuntematta etukäteen määräyksen tai ohjeen sisältöä tai perusteluja, joihin se perustuu".
Syyttäjänvirasto hoitaa tehtäviään omien elintensä kautta toiminnan yhtenäisyyden ja hierarkkisen riippuvuuden periaatteiden mukaisesti. Jos syyttäjät vastustavat esimiestensä määräyksiä, he voivat pyytää syyttäjälautakunnan koolle kutsumista keskustelemaan asiasta, vaikka lopullinen päätös kuuluu aina valtakunnansyyttäjälle.
Kirjallisessa lausunnossaan García Ortiz arvostelee ja moittii oikeudenkäynnin neljän syyttäjän laatimia "raporttiluonnoksia".
"Epäasianmukaiset raportit, jotka vaarantavat syyttäjänviraston puolueettomuuden kuvan". Oikeusministeri moittii neljää syyttäjää siitä, että "esitetyissä kertomusluonnoksissa käytetään runsaasti perusteluja, jotka ylittävät tiukasti oikeudellisen tason, vaarantavat syyttäjänviraston puolueettomuuden ja tasapuolisuuden edellyttämän kuvan ja ovat näin ollen täysin sopimattomia".
"Ehdotuksissa ei noudateta voimassa olevia ohjeita". Procés-syyttäjien raporttiluonnokset "eivät noudata säännöksiä, jotka sisältyvät vuonna 2012 annettuun valtakunnansyyttäjänviraston ohjeeseen perustuslain vastaisuutta koskevien kysymysten käsittelyssä noudatettavista kriteereistä", kirjoittaa Álvaro Ortiz. Neljä syyttäjää aikoo "edistää perustuslain vastaisia kysymyksiä hankkimatta ensin perustuslakituomioistuimen syyttäjänviraston lausuntoa tai yleisen syyttäjänviraston suostumusta, kuten kahdessa yleiskirjeessä ja ohjeessa säädetään".
"Väitetyn perustuslainvastaisuuden analyysi ilmeisen puutteellinen". "Analyysi orgaanisen lain 1/2024 väitetystä perustuslain vastaisuudesta on ilmeisen puutteellinen, koska siinä ei tarkastella tyhjentävästi perustuslain ja korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä, Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä eikä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Siinä ei myöskään tarkastella armahduksen nykyistä käsittelyä koko oikeusjärjestelmässämme. Näin ollen mietintöluonnoksissa esitetyt tätä kohtaa koskevat perustelut eivät riitä kyseenalaistamaan säännön perustuslainmukaisuutta".
"Tulkinta vastoin lain sanamuotoa". Procésin neljä syyttäjää ymmärtävät, että armahduslakia ei voida soveltaa kavalluksesta tuomittuihin tai syytteeseen asetettuihin itsenäisyysmielisiin johtajiin, koska heidän toimissaan oli korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan voittoa tavoitteleva motiivi. "Tulkinta, jonka mukaan on mahdotonta ymmärtää, että tuomittujen ja syytettyjen syyksi luettu kavallusrikos kuuluu soveltamisalan piiriin, on ristiriidassa lain 1.1.a) ja b) ja 1.4 artiklan sanamuodon kanssa. Tämä tulkinta on ristiriidassa edellä mainittujen säännösten kirjaimellisen sanamuodon kanssa".
Näissä säännöissä sanotaan tekstinomaisesti: "Joka tapauksessa julkisten tehtävien anastamista tai kavallusta koskeviksi rikoksiksi luokitellut teot katsotaan kuuluviksi tähän tapaukseen vain silloin, kun niiden tarkoituksena on rahoittaa, kustantaa tai helpottaa jonkin tämän kirjeen ensimmäisessä kohdassa kuvatun teon suorittamista suoraan tai jonkin julkisen tai yksityisen tahon välityksellä, edellyttäen, että tarkoituksena ei ole ollut rikastuminen, samoin kuin mikä tahansa muu rikokseksi luokiteltava teko, jolla on sama tarkoitus. Julkisten varojen käyttämistä a ja b alakohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin ei pidetä rikastumisena, jos tarkoituksena ei ole ollut taloudellisen edun saaminen, riippumatta siitä, onko rikos ollut oikeusjärjestelmän mukainen".
Lisäksi valtakunnansyyttäjä arvostelee neljän korkeimman oikeuden syyttäjän kertomusta myös siitä, että se on "selvästi puutteellinen analyysi käsitteistä 'Euroopan unionin taloudelliset edut' ja 'unionin taloudellisten etujen vahingoittaminen', koska siinä ei analysoida tyhjentävästi Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä eikä näiden käsitteiden käsittelyä eurooppalaisessa oikeusjärjestelmässä". Tämä analyysi johtaa lisäksi johtopäätökseen, joka on ristiriidassa esitetyissä mietintöluonnoksissa esitetyn kanssa".
"Näin ollen", lisää García Ortiz, "minun on todettava, että mietintöluonnoksissa esitetyt perustelut eivät riitä kyseenalaistamaan mahdollisuutta armahtaa kyseiset kavallusrikokset".
Liitteenä olevassa 114-sivuisessa asiakirjassa valtakunnansyyttäjä erittelee kutakin asetuksessa esiintyvää jaksoa - amnestialain perustuslainmukaisuutta, armahdettua kavallusrikosta, EU:n taloudellisten etujen vahingoittumattomuutta tai syyttäjän kertomuksen poliittisia arvioita - perustellakseen kritiikkinsä neljän syyttäjän kertomusta kohtaan.
