Näiden ääriryhmittymien ongelma on yleinen Euroopassa, mutta Feijóon PP:ssä on johtajia, jotka huomaavat ajautuman johon sekä Vox että agitaattori Alvise johtavat heidät.
Voxin ja Se Acabó la Fiestan (SALF), joka on ultrapropagandisti Luis Pérezin (tunnettu nimellä Alvise Pérez) tuotemerkki, vaaliohjelmia on hyvin vaikea erottaa toisistaan. Melkeinpä mimeettisiä, kuten niiden trumpistiset strategiat ja salaliittoteoriat. Santiago Abascal ja hänen Voxin kannattajansa ovat levittäneet niitä jo jonkin aikaa institutionaalisista tribuuteista ja joistakin koalitiohallituksista, kiitos Alberto Núñez Feijóon PP:n hämmentävän myöntyväisyyden. Tähän asti Alvise on levittänyt niitä megafoneilla mielenosoituksissaan ja sosiaalisten verkostojensa kautta tuhansille kaikenlaisten huijausten ja salaliittojen ehdottomille kannattajille. Vielä vähän aikaa sitten nämä salaliitot näyttivät ulkokohtaiselta anekdootilta, näppylältä, jonka järjestelmä myönsi itselleen demokraattisella anteliaisuudella. Nyt ne ovat täysimittainen institutionaalinen, eurooppalainen ja kansallinen uhka maan poliittiselle ja sosiaaliselle ilmapiirille, mutta myös PP:n tulevaisuudelle.
Iskulauseet maahanmuuton vaaroista ja riskeistä sekä sen virallisiin tietoihin ja tilastoihin perustumattomasta yhteydestä kansalaisten turvattomuuteen olivat enemmän kuin pelkkä mantra Voxin, sen johtajan Santiago Abascalin ja muiden hänen seuraajiensa julkisissa toimissa ja puheissa. Monille tuhansille espanjalaisille, entisille PP:n äänestäjille, mutta myös Voxin äänestäjille, nämä rasistiset vetoomukset maahanmuuttajista tai nämä hillittömät hyökkäykset eurooppalaista byrokratiaa, tasa-arvopolitiikkaa, ilmastonmuutoksen lieventämistoimia tai kaksipuolueisuuden teoreettisia sopimuksia vastaan eivät ole riittäneet. Ja suurin osa näistä Alvisen ja SALF:n vangitsemista äänestäjistä on CIS-keittiön tietojen mukaan nuoria ja opiskelijoita, jotka taputtavat ja toistavat keskustelupalstoillaan epäluulojaan kaikesta, mitä hallitus, PP tai Eurooppa voi edistää tai sanoa.
Alvisen, joka oli näyttelijä Toni Cantón esikuntapäällikkönä hänen ollessaan Ciudadanosin johtajana Valencian yhteisössä, kannattajat eivät häpeä puolustaa ainoana uskottavana totuutena klassisten puolueiden ja valtamedian edessä sitä, että kaikki, mitä Espanjassa nyt tapahtuu, on sabotaasin tulosta. Tai vaalipetoksesta. He kutsuvat niitä huijauksiksi, joihin sekoitetaan valheita ja epäilyjä siitä, kuka oli 11-M-iskujen takana, ja vääriä syytöksiä siitä, kuka vetää naruista Indra-yhtiössä, joka käsittelee äänestystietoja vaaleissa, tai postin käytöstä Pedro Sánchezin hyväksi. Ainoa asia, joka yhdistää heitä kaikkia, on heidän vihansa yhteistä vihollista kohtaan: PSOE:n johtajaa.
Näiden ääriryhmien ongelma on yleinen Euroopan kannalta, mutta PP:ssä on myös johtajia, jotka huomaavat, mihin ajautumiseen heidät on ajettu. PP voitti nämä Euroopan parlamentin vaalit, mutta myös Vox on kasvussa ja SALF on saavuttanut lähes 5 prosentin ääniosuuden. Tämä cocktail sekoittuu nyt hieman ultraan.
https://elpais.com/espana/2024-06-09/agitacion-a-la-derecha-de-la-derecha.html
