Urtasun, härkätaistelut ja enemmistöt
Kukaan ei aio asettaa härkätaistelua kansanäänestykseen, ja vielä vähemmän Urtasun, joka on mielestäni mies, jolla on vähän tekemistä kansanäänestyksen kanssa ja paljon tekemistä "koska minä sanon niin" -periaatteen kanssa.Tänä perjantaina 3. toukokuuta Urtasun ilmoitti kenenkään yllätykseksi, että kansallinen härkätaistelupalkinto peruutetaan. On hyvin tiedossa, että ministeri ei pidä härkätaisteluista ja että hän pitää niitä monien espanjalaisten tavoin eläinten hyväksikäyttönä. En laita siihen muttia. Jokainen, joka on käynyt härkätaisteluareenalla, on nähnyt sen. Härkätaisteluareenassa on kuitenkin jotain sellaista (veri, atavismi, rituaali), joka hypnotisoi.
Ensimmäinen muistoni härkätaistelusta on se, kun lapsia ei päästetty El Castañarissa areenalle (Béjar), koska se oli väkivaltainen, mutta he antoivat meidän katsoa, kun härkä vietiin ulos, ja me juoksimme seuraamaan veren, veden ja hiekan jälkiä. Siinä oli outo esi-isien vetovoima. En tiedä, kannattaako vai vastustaako suurin osa espanjalaisista härkätaisteluja. Pelkäänpä, että suurin osa espanjalaisista hyväksyy sen, mitä päivän puhuja sanoo. Kukaan ei aio alistaa härkätaistelua kansanäänestykseen, kaikkein vähiten Urtasun, jota en pidä äänioikeuden ja "koska minä sanon niin" -miehenä.Härkätaistelut ovat vähitellen vetäytyneet julkisesta keskustelusta, vaikka Tendido Cero -ohjelmaa jatketaankin La 2 -kanavalla, useimmilla alueellisilla televisiokanavilla (härkätaistelujen, härkäjuoksujen ja järkyttävän raakojen juhlien välissä) ja tilausvideona, radiosta puhumattakaan. Nyrkkeilyn tavoin härkätaistelu on syrjäytynyt kansan mieltymyksestä jalkapallon tieltä, jossa veri virtaa katsojien välissä. Yhdeksänkymmentäluvulla härkätaistelu oli kulttuurimaailmassa esillä (Sabina ja Almodóvar etunenässä ja ulkomaiset vierailijat, kuten Madonna ja härkätaistelija Emilio Muñoz videoklipissä Take a Bow), ja jossain vaiheessa tämä muuttui.
Eläinliikkeellä (joka koostuu yleensä hyvin suvaitsemattomista ihmisistä) ei ole ollut niin paljon tekemistä asian kanssa kuin he haluaisivat. Sillä on enemmänkin tekemistä elämän omien muutosten kanssa, jotka muuttuvat yhä nopeammin ja hienovaraisemmin. Härkätaisteluista puuttuu yksi asia, se on hienovaraisuus. Olemme vaihtaneet härän uhraamisen ihmishahmojen julkiseen teloitukseen. Loppujen lopuksi meillä on suoni, jonka on puhdistettava väkivaltaiset impulssinsa, olipa kyse sitten kristityistä, noidista, hulluista, häristä, jalkapalloilijoista tai groteskista hahmoista (ei ole kovinkaan kauan siitä, kun he olivat vammaisia). Se, mikä muuttuu, on estetiikka. Olemme sitä, mitä olemme, eikä yksikään ministeri voi muuttaa sitä.