Ulkopolitiikka vangitsee PP:n ei-kenenkään-maalle.
Yhtäältä PSOE:n ja toisaalta Voxin painostuksen alla PP:n on pakko hyökätä hallitusta vastaan ja toisaalta puolustaa Espanjan etuja.
"Homma on toiminut niin hyvin, että näyttää siltä, että siitä on sovittu PSOE:n ja Voxin kesken", valittaa eräs PP:n eurovaalien vaalistrategi ja pohtii Argentiinan kanssa syntynyttä diplomaattista kriisiä, joka on hallinnut koko viikkoa Javier Milein sanottua Pedro Sánchezin vaimoa vastaan Voxin mielenosoituksessa Madridissa. "Mutta edes sopimus ei olisi toiminut heille niin hyvin. Se on antanut molemmille happea: PSOE on surffannut Milein aallolla, kun taas siitä, että kaksi lakia oli kumottu parlamentissa ja että Madridin tuomioistuin seurasi Sánchezin vaimoa vastaan nostettua syytettä, ei puhuttu juuri mitään, ja Vox on mobilisoinut omansa", analysoi tämä PP:n kampanjanvalvontakeskuksen jäsen. "Toisaalta olemme osoittaneet epämukavuuttamme", hän myöntää.
Partido Popular huomaa että varsinkin Vox on oppinut Partido Popularin rankasta Milein virheestä ja PSOEn ei tarvitse kuin katsoa vierestä kuinka 'Milein katastrofi' vaikuttaa Partido Populariin. PSOE on erittäin mukavassa asemassa.
Toisaalta PP on aina toiminut ei kenenkään maalla, puolue ei ole oikeastaan traditionaalisen oikeiston puolue mutta olisi tyhmää myös kutsua Partido Popularia keskustalaiseksi.
Se haalea tasaetäisyys kaikkeen kommenteissa ja toiminnassa.
Milein kriisi on ollut jo moneskymmenes episodi, jossa PP:n ja hallituksen välillä ei ole yksimielisyyttä valtiollisessa asiassa, ulkopolitiikassa. Kampanjan ehdollistamana, mutta ei yksin, kansanpuolue on liikkunut epämukavasti Sánchezin ja Argentiinan eksentrisen presidentin välisellä tasaetäisyydellä loukussa siinä, mitä se pitää PSOE:n ja Voxin kohtalokkaana puristuksena.
Viime sunnuntai ei ollut PP:lle hyvä päivä, sillä sen tärkein kilpailija oikealla puolella, Vox, kokosi Madridin Vistalegren palatsiin yli 10 000 kannattajaa ja Euroopan, Yhdysvaltojen ja Latinalaisen Amerikan äärioikeiston kerman kolme viikkoa ennen 9. kesäkuuta pidettäviä Euroopan parlamentin vaaleja. Partido Popularin torpedoimiseksi äärioikeistolaisen tapahtuman vaikutukset voimistuivat entisestään sen jälkeen, kun tapahtuman päätähti, argentiinalainen Javier Milei, haukkui presidentti Pedro Sánchezin ja leimasi hänen vaimonsa Begoña Gómezin "korruptoituneeksi". Voxin kokoontuminen muuttui näin yhtäkkiä diplomaattiseksi kriisiksi, joka jätti PP:n kahden navan väliin - Voxin ja Milein ja Espanjan hallituksen - tai kuten polarisoitumisen aikoina on tapana: ei-kenenkään-maalle.
Partido Popular pitää ei kenenkään maalla liikkumisesta. Ei kenenkään maalla ei sormet jää ovien väliin eikä viini läiky juuri silitetylle paidalle.
Ei kenenkään maalta on helppoa osoitella sormella muita. Se 'uusi' Partido Popular.
PP:n ensimmäinen reaktio oli osoittaa sormella jompaakumpaa tahoa. Puolueen sunnuntaina iltapäivällä jakamassa tiedotteessa korostettiin, että sen tehtävänä "on vastustaa Espanjan presidenttiä, ei Argentiinan presidenttiä". Pian tämän jälkeen parlamentin tiedottaja Miguel Tellado syytti Sánchezia - muistuttaen, että hänen ministerinsä Óscar Puente oli ensimmäisenä loukannut Mileitä vihjaamalla, että tämä käyttää huumeita - tuomitsematta kuitenkaan argentiinalaisjohtajan hyökkäyksiä.
Päivää myöhemmin, maanantaina, kansanpuolue muutti kantaansa ... se ei kenenkään maalla toimiminen: "Milein puhe on tietenkin tunkeutuminen kansalliseen politiikkaan ja myös spektaakkeli, jota kuvailen järkyttäväksi", myönsi maanantaina PP:n apulais-institutionaalisihteeri Esteban González Pons. "Argentiinan tuleva presidentti ei voi, tai hänen ei pitäisi, ensimmäisellä vierailullaan Espanjaan tulla tervehtimättä kuningasta, hallitusta ja parlamenttia, osallistua erään puolueen poliittiseen näytökseen ja puuttua Espanjan kansalliseen politiikkaan", hän jatkoi. "Kaikella kunnioituksella sanottuna", hän lisäsi, "Pedro Sánchezin vaimo ei ole valtiollinen asia, ja hänen asettamisensa Espanjan ja Argentiinan välisten diplomaattisuhteiden mahdollisen katkeamisen syyksi on törkeää liioittelua".
Esteban Pons laukoi - taktikoiden - monta totuutta. Se entinen Partido Popular joka ei saanut karvoja kauhusta pystyyn.
PP:n kanta kehittyi kohti tasapuolisuutta, ja siinä kritisoitiin molempia osapuolia. Torstaina Alberto Núñez Feijóo suhtautui Argentiinan presidenttiin: "Se, mitä Milei on tehnyt, on vastannut hallituksen loukkauksiin", hän sanoi, ennen kuin hän kyseenalaisti, miksi Espanja päätyi kutsumaan suurlähettiläänsä Argentiinasta takaisin. "Olemme kyseenalaistaneet valtavan kevytmielisesti [Milein] presidentin vaimoa kohtaan tekemän täysin sopimattoman loukkauksen kautta tuhansia ja taas tuhansia miljoonia euroja ja veljessuhteen yli puoleen miljoonaan espanjalaiseen, jotka asuvat Argentiinassa, täällä asuvien argentiinalaisten lisäksi, koska Milei on muistuttanut tapauksesta, joka presidentin vaimolla on oikeudessa Plaza de Castillassa; mikä minusta vaikuttaa täysin sopimattomalta, mutta hän on tehnyt sen vaalimielessä."
Partido Popular on huomannut että Milein ja äärioikeiston politiikka Espanjan hallitusta vastaan aiheuttaa haitta, pahaa haittaa, myös heille Espanjalaisina puolueina. Voxin tekemä Milein kutsu Espanjaan oli typeryydessään käsittämätön poliittisilla termeillä mitattuna.
Feijóon tasapainoilu selittyy hänen pyrkimyksellään olla menettämättä yhtään äänestäjää: ei äärioikeistolaisia eikä keskustalaisia. PP:n johtaja aikoo tavoittaa heidät kaikki yhtä aikaa. "PSOE tietää hyvin, että olemme epämukavia", sanoo eräs PP:n strategiasta. "Jos kritisoimme Mileitä, monet meistä yllättyvät. He ajattelevat: 'mutta jos hän on kertonut totuuden, että Sánchezin vaimo on korruptoitunut, miksi me myönnämme sen?' Ja jos emme kritisoi häntä, muut kyseenalaistavat meidät siitä, ettemme suojele Espanjaa. Olimme sitten kovia tai pehmeitä, me häviämme", hän valittaa.
Diplomaattinen kriisi Argentiinan kanssa ei ole ensimmäinen tapaus, jossa PP on poikennut hallituksen ulkopoliittisesta kannasta. PP ei myöskään tue Sánchezin ajamaa Palestiinan valtion välitöntä tunnustamista: se puolustaa tunnustamista, mutta katsoo, että olosuhteet tunnustamiseen eivät ole nyt kunnossa. Yhtenäisyyden puute kansainvälisessä politiikassa ulottuu kauas taaksepäin. PP:n mukaan syynä on se, että Sánchezin hallitus ei edistä sitä. "Yhtenäisyyttä ei tietenkään ole. Jos ei ole viestintää, jos ei ole vuoropuhelua tai keskinäistä luottamusta, ei ole mahdollista olla yhtenäinen", sanoo José Manuel García-Margallo, kansanpuolueen entinen ulkoministeri.
Kansanpuolue valittaa, että hallitus ei esimerkiksi ottanut heitä mukaan Länsi-Saharan kurssin käännekohtaan tai Gibraltaria koskeviin Brexitin jälkeisiin neuvotteluihin, vaikka ministeri José Manuel Albares soittikin sunnuntaina Telladolle kertoakseen hänelle Argentiinan kanssa syntyneestä kriisistä. Margallo kiistää, että PP olisi "lepyttänyt" Mileitä, vaikka hän katsoo, että vaikka Argentiinan presidentin sanoja "ei voida hyväksyä diplomaattisesti eikä sisäpoliittisesti, koska ne olivat vastoin syyttömyysolettamaa", samaan aikaan "Sánchezin hallitus on provosoinut kaiken tämän etsimään ulkoista vihollista".
Margallo pitää Espanjan Argentiinan suurlähettilään takaisin kutsumista sen presidentin Sánchezin vaimoa kohtaan tekemien loukkausten vuoksi "hölynpölynä". Hän myöntää, että PP ryhtyi samaan toimenpiteeseen vuonna 2016 Venezuelan suurlähettilään kanssa vastauksena presidentti Nicolás Maduron loukkauksiin silloista presidenttiä Mariano Rajoyta kohtaan, jota hän kutsui "rasistiseksi, korruptoituneeksi ja kolonialistiseksi paskiaiseksi". Mutta hän sanoo: "Se oli erilaista, koska Venezuelassa meillä ei ollut mitään menetettävää. Argentiinassa taas olemme Yhdysvaltojen jälkeen toiseksi suurin sijoittaja. Tämä asettaa yrityksemme hyvin monimutkaiseen tilanteeseen.
https://elpais.com/espana/2024-05-26/la-politica-exterior-atrapa-al-pp-en-tierra-de-nadie.html
