Kaipaan kiihkeää ja asiantuntevaa vastustusta tätä ulkomaalaisten pelkoa vastaan. Kaipaan tietoa huhuja vastaan.
Euroopan jakautuessa yhä enemmän yhteen ja toiseen leiriin tämä hajanainen poliittinen perhe, joka oli ennen ekumeeninen ja rajoja rikkova, on löytänyt asian, jolle kohottaa maljansa: ulkoporttien vahvistaminen. Jos Quevedo näkisi kotimaansa muurit, jotka olivat aikoinaan vahvat ja nyt murenevat, hän laulaisi nykyään Frontexin ihmeistä ja iloitsisi siitä, että 2000-luvun vallanpitäjät eivät enää riitele sosiaalivaltion tai demokratian laadun kaltaisista pikkuseikoista saadakseen paremmin peloteltua ulkomailta tulevia kurjia, joilta evätään jopa mahdollisuus jynssätä lattioita, jolla he haluavat elää.
Rishi Sunak on brexit-rannallaan juhlinut Euroopan maahanmuuttosopimusta raivolla karkotuksilla Ruandaan, ja vaikka rasistinen oikeisto on hiljaa, tämä yhteisymmärrys on sen kunniaksi, sillä se tehdään sen äänestäjien houkuttelemiseksi. Konservatiivit ja ei muutama sosiaalidemokraatti (Scholz ja Sánchez heidän joukossaan) uskovat, että tämä rauhoittaa muukalaisvihamielistä paholaista. Ehkä se toimii heidän kannaltaan strategisesta ja puoluepoliittisesta näkökulmasta: jos ihmiset äänestävät ääriliikkeitä maahanmuuttajien pelosta, kova asenne tuo vihaiset kansalaiset takaisin perinteisen kaksipuolueisuuden nöyrään syleilyyn. Moitteetonta. On vain yksi ongelma: jos hyväksytään ulkomaalaisen suden pelkäämien ihmisten ajattelutapa ja tarjotaan heille rautainen turvapaikka, miten perinteinen eurooppalainen politiikka eroaa epäliberaalista reaktiosta? Ääripuolueilla ei ole enää sijaa, mutta koska niiden diskurssit ja hankkeet ovat hegemonisia. Ne häviävät vaalit, mutta ne voittavat keskustelun.
Kaipaan kiivasta ja asiantuntevaa vastustusta tätä pelkoa vastaan. Kaipaan tietoja huijauksia vastaan. Kaipaan rohkeita poliitikkoja, jotka sen sijaan, että tunnustaisivat mahtipontisesti, että maahanmuutto on ongelma (mikä löytö!), paljastaisivat totuuden: ulkomaista alkuperää olevan väestön todelliset mittasuhteet, koulunkäyntiin liittyvät ongelmat, sosiaalinen kahtiajako, alaikäisten suojelun puute ja rajasorron häpeällinen luonne. Kun vastassa on niitä, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että jokainen aidan yli hyppäävä nuori saa pienen avustuksen, asunnon ja työpaikan, joka varastaa espanjalaiselta, meidän on vastustettava kovia tosiasioita ilman, että alennumme heidän vainoharhaisuuteensa sanomalla heille, että he pitävät huolen huolistaan. Tiedän, että odotan turhaan, koska helvetin totuus on, että muukalaisvihamieliset äänestävät, ja ne, jotka kärsivät heidän muukalaisvihastaan, eivät. Mutta jos eurooppalainen demokratia ei pysty katsomaan aidan yli, en tiedä, mitä eurooppalaisuudesta on tullut.
