Melu hämärtää Begoña Gómezin tapauksen tosiseikkoja; tutkinnassa ei ole todettu rikosta. Oikeus hyväksyy tuomarin tutkinnan ja jättää huomiotta siviilikaartin päätelmät.
Melu, se samperin melu, ja lisää lokaa. Eilen parlamentissa toistettiin sana 'loka' liian monta kertaa opposition kertoessa järkyttyneenä kaikille kuinka hallituksen presidentin pitäisi erota koska Begoña Gómez on tutkinnan kohteena. Se käsikirjoitus joka on ollut tiedossa jo kuukausia. Käsikirjoitus oli kuin jostain television b-sarjan jaksosta eikä ehkä edes niin hyvä.
Oppositio ei halua päästä eroon hallituksesta hallituksen paikalle politiikalla ja paremman ja kansaa miellyttävämmän politiikan voittaessa vaan kaatamalla hallitus pakottaen uudet vaalit jotka oppositio saattaisi voittaa loan heiton jälkeen.
Kaikesta siitä mitä oppositio tekee tällä hetkellä Espanjan politiikassa on poliittinen arvo-jos sitä ikinä on ollut Espanjan politiikassa-hyvin kaukana. Oppositio on tuonut politiikalle hyvin oudot tavat parlamenttiin 'painosta ja kaada' menetelmällään.
Tällä hetkellä hallitus on voimakkaampi kuin ikinä tämän mutavellipainiksi muuttuneen hallituskauden alun jälkeen. Opposition hysteerinen pullasta pyöreä naama punaisena huuto on antanut vaikutelman jostain muusta kuin asiallisesta ja tärkeästä oppositiopolitiikasta. Oppositio on tänään kuin lellitty lapsi joka ei saanut tahtoaan läpi isille ja äidille kiukuteltuaan.
Se vahva voi, voi.
Nyt oppositio kiukuttelee kun heidän ainoa mahdollisesti toimiva valttikortti, Presidentin vaimon mustamaalaus, ei toiminut. Aikuiset ihmiset!
Ja hallituksen presidentti on hiukan voimakkaampi jokaisen Partido Popularin ja tunnettujen liittolaisten aloittaman sohimisen jälkeen.
Oikeasti, Partido Popular?
