Genovalandia, maaginen maa, jossa Partido Popular asuu ja jossa todellisuus ei häiritse.
Senaatti on PP:n Genovalandia, paratiisimainen paikka, jossa todellisuus, esimerkiksi Katalonian vaalit, ei häiritse puolueen unelmia. Tällä tasolla ei ole yllättävää, että Feijóo uskoo, ettei procés ole kuollut.
(Partido Popularin päätoimisto on Genova kadulla Madridissa).
Lainsäätäjien kamarin hallinnassa on se hyvä puoli, että voit jättää huomiotta kaiken, mitä todellisessa maailmassa tapahtuu. Kävelet rakennukseen, vilkutat poliiseille ja olet vaihtoehtoisessa universumissa, jossa sinä määräät säännöt. Termodynamiikan lait rajoittavat sinua. Sen lisäksi kansanpuolue voi tehdä senaatista oman huvipuistonsa. Voisimme kutsua sitä Genovalandiaksi. Ulkopuolella tapahtuu outoja ja epämiellyttäviä asioita, kuten Katalonian vaalit, mutta sisäpuolella voitte teeskennellä, ettei niitä ole olemassa. Voit jopa teeskennellä, että oma puolueesi ei sanonut sitä, mitä se sanoi tuossa kampanjassa.
Määräaikojen venyttyä äärimmilleen senaatti hylkäsi tiistaina PP:n ehdottomalla enemmistöllä armahduslakiehdotuksen, joka palaa nyt kongressiin lopullista hyväksyntää varten. Näin määrätään perustuslaissa ja näin tapahtuu joissakin tapauksissa. Toistaiseksi ihan normaalia. PP päätti antautua todisteiden edessä ja ilmoitti luopuvansa ajatuksesta kahden kamarin välisestä institutionaalisesta konfliktista. Koska se on perustuslaillisuuden kannattaja sen vuoksi, mistä se on kiinnostunut, se oli uhannut lyödä nyrkin pöytään, välittämättä siitä, että senaatti ei voi määrätä päätöstään kongressille. PP:n valitsemat ylähuoneen lakimiehet olivat kertoneet hänelle, että tämä ei ole mahdollista. Paluu todellisuuteen pakkolaskulla Partido Popularin tapaan.
PP:n väitteitä senaatissa kaksi päivää Katalonian vaalien jälkeen oli syytä epäillä. PP:n kampanja oli sivuuttanut armahduskysymyksen tietäen, ettei sillä olisi suurta merkitystä. Vaikka jotkut tiedotusvälineet julkaisivat kuinka monta roskaa sisältävää mielipidetutkimusta, tulos osoitti, että PSC:n sosiaalinen pohja ei vastustanut toimenpidettä, ja jos se ei pitänyt siitä, se ei myöskään muuttaisi äänestyksensä suuntaa.
Ilmoitus procésin suruhautajaisista - laajalti pidetty tulkinta - on vahvistanut, että Pedro Sánchezin ja Salvador Illan strategia on toiminut. Vähentämällä poliittisen vastakkainasettelun virulenssia armahdusten ja armahduksen myötä itsenäisyyttä kannattava haaste on menettänyt suuren osan hapesta, joka oli auttanut sitä kasvamaan. Olisi hyvin lyhytnäköinen tulkinta väittää, että armahduslain julkistaminen olisi riittänyt lopettamaan Kataloniaa puoltavan prosessin, mutta on kiistatonta, että se on ollut yksi merkittävä tekijä Katalonian viime vuoden tapahtumissa.
Lopulta Genovalandiassa he päättivät olla mutkistamatta elämäänsä. PP:n senaattorit, jotka käyttivät puheenvuoron, tyytyivät tulkitsemaan suurimpia hittejä. ”Laskun maksavat kaikki espanjalaiset”. ”Oikeusvaltioperiaatteen murtuminen”. ”Poliitikkojen välinen kaupallinen operaatio äänten ostamiseksi”. Sama vanha valitus. On epärealistista mennä senaattiin ja odottaa löytävänsä omaperäistä materiaalia. Kaikki on kierrätettyä tavaraa.
Ainoa uutuus oli kieltää armahduksen vaikutus sunnuntain vaalien tulokseen. ”Emme ole Venezuelassa tai Venäjällä. Katalonia ei äänestänyt armahduksen puolesta", sanoi Antonio Silván, joka varmasti tietää, mitä jokainen katalaani äänesti. Jos joku ajattelee, että näiden kahden lauseen suhde on hieman hämärtynyt, älkää käsittäkö sitä väärin. Tällaisilla lauseilla pääsee Genovalandiassa voittajaksi. Se on senaatti, ettekä voi tavoitella enempää.
Ennen kuin alamme olla liian ankaria senaattoreille yleensä, meidän ei pidä unohtaa viestiä, jonka Alberto Núñez Feijóo tarjosi kansalliselle toimeenpanevalle komitealle. Mitä voi odottaa lapsilta, jos isä alkaa höpöttää ja vahvistaa, ettei halua tietää mitään. PP:n johtaja on omaksunut niiden kolumnistien linjan, jotka ovat kaikkein riippuvaisimpia Lucy in the Sky with Diamondsista, eikä Katalonian ehdokkaansa ja muiden niiden linjan, jotka yhtyivät tulkintaan, jonka mukaan procés on kuollut Esquerran ja CUP:n romahdettua ja Juntsin äänimäärän kasvaessa pikkuruisesti.
Se oli vähän sama kuin sanoisi, että ETA on olemassa. ”El procés ei ole kuollut, koska Sanchismo tarvitsee sitä elävänä selviytyäkseen Moncloassa”, Feijóo sanoi. Kertokoot he tämän niille kolmelle itsenäisyyttä kannattavalle puolueelle, jotka nyt ihmettelevät, mistä heidän ylitseen ajanut juna tuli. Aivan, Sánchezin PSOEsta.
Hämmentääkseen kuulijoitaan PP:n johtaja kertoi heille, että hän oli nähnyt tulevaisuuden. Halleluja, heidän olisi pitänyt vastata. Kuka tietää, mitä hän laittoi kehoonsa päästäkseen käsiksi tähän tietoon. Hän vahvisti, että Sánchez aikoo suosia Carles Puigdemontin valintaa presidentiksi. Hän on vakuuttunut siitä, että lopulta hän ilmoittaa, että ”todellinen sovinto tulee vain Puigdemontin ollessa Generalitatin johdossa”.
Villien spekulaatioiden valtakunnassa toimittajien on vaikea antaa rationaalisuuden oppitunteja sen perusteella, mitä he kuulevat television keskusteluohjelmissa. Feijóo on jo ylittänyt heidät kaikki. Hän ei välitä siitä, mitä Illa sanoi kampanjan aikana tai vaali-iltana. Hän kulkee Genovan seulan kautta toimittajien tiedot Barcelonassa. Hän ei edes säpsähdä, jos joku muistuttaa, että Puigdemont ja Junqueras eivät voi sietää Illaa. Hän jättää huomiotta sen, että Sánchez lähetti Illan Kataloniaan tehtävänään voittaa hallituksen puheenjohtajuus ja myydä se henkilökohtaisena voittonaan.
Kaikki todellisuus juonii Feijóoa vastaan. Jopa hänen paronejaan vastaan. Ennen kokousta Juanma Moreno piti itsestään selvänä tulkintaa, jonka mukaan vaalit ovat merkinneet ”procésin” loppua: ”Uskon, että Katalonian kansalaiset ovat tulleet siihen tulokseen, että itsenäisyys on utopiaa”. Samaa oli sanonut Alejandro Fernández, Feijóon vastentahtoisesti valitsema ehdokas: ”Katalonialaiset ovat lähettäneet viestin, ja se on, että prosessi on ohi”.
Sitten heidän oli alettava teeskennellä, jotta ristiriita ei laulaisi liian äänekkäästi. Fernández käytti Xavier García Albiolin twiittiä hyväkseen perääntyäkseen hieman: ”Äänestäjät ovat äänestäneet prosessin päättämisestä, mutta ongelma on yhä olemassa”. Hän ei ole vieläkään varma, että Feijóo sallii hänen olla Katalonian PP:n puheenjohtaja, joten ei kannata riskeerata lopullista palkintoa analyysin vuoksi.
Se on yhtä hyvä keino kuin mikä tahansa muu tapa kiemurrella ongelmasta. Itsenäisyys ideologiana tai tunteena ei tietenkään ole kadonnut. Parlamentissa on neljä itsenäisyyttä kannattavaa puoluetta. Se, onko niillä käsissään toteuttamiskelpoiselta vaikuttava poliittinen hanke Katalonian erottamiseksi Espanjasta tai onko niillä ehdoton enemmistö istuntosalissa, on toinen asia. Kumpikaan ei ole todellinen.
PP:n kampanjaa edeltävässä puheessa todettiin, että Sánchez antoi itsenäisyyttä kannattaville uutta puhtia, vieläpä armahduksen myötä, ja että he käyttäisivät tätä hyväkseen jatkaakseen vallassa entistä vahvempana ja valmiimpana herättämään Kataloniaa tukevan prosessin henkiin mahdollisimman nopeasti. On tapahtunut päinvastoin kuin mitä he ennustivat, eikä se näytä huolestuttavan Feijóota. Se on Genovalandian juttu. Siellä todellisuus ei häiritse unelmia.
www.eldiario.es/politica/pp-senado-amnistia-cataluna_129_11366236.html
