Milei hyökkää Eurooppa-kampanjan kimppuun PSOE:n tarvitsemilla ehdoilla.
Sánchez uhkaa Mileitä "demokratian arvokkuuden mukaisella vastauksella", jos tämä ei pyydä anteeksi henkilökohtaisia hyökkäyksiään. Paradoksaalista on, että tämä jännite sopii molemmille, ja PSOE käyttää sitä varmasti hyväkseen vaalikampanjassa. Milein hyökkäykset tulevat Sánchezin hallitukselle itse asiassa kuin tilauksesta.
On epäselvää onko Partido Popular täysin selvillä Milein hyödystä PSOEn hallitukselle.
Viisi radio- ja TV-haastattelua 75 minuutissa. Toinen muutamaa tuntia myöhemmin. Ulkoministerillä oli maanantaina yliannostus julkisia esiintymisiä vastatakseen Javier Milein hyökkäyksiin sunnuntain Vox-kokouksessa. Hänen ministeriönsä ei ole koskaan ollut mikään avoimuuden ihmelapsi, mutta tällä kertaa José Manuel Albaresin oli annettava kaikkensa. Oli aika nousta vastustamaan fanaatikkoa, joka väittää, että kaikki vasemmistopuolueet ovat vapauden vihollisia ja köyhyyden levittäjiä. Ja viikolla, jolloin eurovaalikampanja alkaa. Milei sopii PSOE:n strategiaan kuin nenä päähän.
Valtameren toisella puolella Milei iloitsee kiistasta, jonka hänen osallistumisensa Vox-kampanjaan on aiheuttanut. Hän ymmärtää osallistumisensa politiikkaan jatkuvana ristiretkenä pahaa vastaan. Hän ilmaisee asian näin: "Valta on nollasummapeliä. Jos vasemmistolaisilla on sitä, meillä ei ole sitä". Heitä ei pidä voittaa vaaliuurnilla vaan tuhota. Kaikki ne, jotka eivät ajattele kuten hän, ovat sosialisteja, jotka tuovat kuolemaa ja köyhyyttä. Voitto taistelukentällä ei riipu sotilaiden määrästä, hän sanoi historian kumoamalla näkemyksellä sodasta, "vaan taivaasta tulevista voimista". Näin päättyi hänen puheensa. Se on ikivanha ajatus, jota kuultiin usein keskiajalla.
Milei meni vielä pidemmälle ja hyökkäsi henkilökohtaisesti Pedro Sánchezia vastaan. Viitaten "sosialismin luomiin valtaan ruuvattuihin ihmisiin" hän mainitsi vaimonsa, "vaikka hän on korruptoitunut vaimo, likaantuu ja ottaa viisi päivää aikaa miettiä asiaa".
Myöhemmin hänen tiedottajansa Manuel Adorni kiisti lauseen, vaikka se olikin melko selvä: "Presidentti ei aio pyytää anteeksi, koska hänen ei tarvitse. Hän ei maininnut Begoñaa (Sánchezin vaimo)". Siihen mennessä Albares oli jo ilmoittanut Espanjan Buenos Airesin suurlähettilään väliaikaisesta pois vetämisestä ja vaatinut anteeksipyyntöä, jota hän ei tule saamaan.
Espanjan ministeri sanoi, että tämänkaltaisesta loukkauksesta ei ole ennakkotapausta suhteissa Argentiinaan. Venezuelan kanssa on: Hugo Chávezin hyökkäykset José María Aznaria vastaan, jotka Zapatero torjui, ja Nicolás Maduron loukkaukset Mariano Rajoyta kohtaan ("rasistinen, korruptoitunut roskaväki ja kolonialistinen roskaväki") useaan otteeseen -2016, 2017 ja 2018-, joista yksi hyväksyttiin kongressissa PP:n ja PSOE:n äänillä ei-lainsäädännöllisellä ehdotuksella.
Palatessaan Argentiinaan presidentti oli ilmoittanut tiimilleen, että minkäänlaista anteeksipyyntöä ei tule. Vahvistaakseen tämän hän käytti Twitter-tiliään ja uudelleentwiittasi hänelle osoitettuja tukiviestejä sekä kuvan leijonasta, jossa oli hänen maansa lippu ja sanat: "Leijona on palannut, surffaa sosialististen kyynelten aallolla". Hän on synnynnäinen provokaattori, joka on aina valmis miellyttämään sosiaalisen median klikkiään.
Aiemmin neuvonantajat ja korkeat virkamiehet olivat kertoneet yksityisesti argentiinalaiselle lehdistölle, että "tuo on Javier", kertoo konservatiivinen päivälehti La Nación. He eivät voineet juuri mitään, kun hän avasi suunsa. Nyt ei edes sitä. He eivät voi esittää niitä tavanomaisina retorisina ylilyönteinä, koska ne ovat osa harkittua strategiaa.
Sama sanomalehti kertoo, että Milein ainoa varma liittolainen kongressissa, entistä konservatiivipresidenttiä Mauricio Macria lähellä oleva lähde on samaa mieltä. Suhteiden dynamiikka Espanjan kanssa ei ole Argentiinan oikeiston suunnitelmissa, vaikka heidän mahdollisuutensa kesyttää presidentti ovat olemattomat: "Meillä on kielteinen mielipide Pedro Sánchezista, mutta Espanjan kaltaisen ystävällismielisen maan presidenttinä se oli vakava virhe. Hänen ei olisi pitänyt tehdä sitä. Argentiina tarvitsee investointeja ja tukea kansainvälisiltä järjestöiltä. Kaikki meteli on sitä vastaan, erityisesti sijoittajien kannalta. Maiden väliset konfliktit pelottavat heitä yhtä paljon kuin oikeudellinen epävarmuus ja epäluottamus".
Samansuuntaisesti konservatiivinen kansainvälisten suhteiden professori Patricio Giusto ihmettelee, mikä on hinta siitä, että Argentiina on ulkopolitiikassaan harjoittanut "niin paljon libertaristista typeryyttä": "Presidentti Javier Milei on käynnistänyt järjettömän ja ennennäkemättömän diplomaattisen konfliktin ei kenenkään muun kuin Espanjan kuningaskunnan kanssa. Koko olemassaolomme ajan kansakuntana olemme ylläpitäneet harvojen maiden kanssa yhtä pitkäaikaisia, vakaita ja ystävällisiä suhteita kuin Espanjan kanssa", hän kirjoittaa Clarín-lehdessä.
Partido Popular on päättänyt pelata kaikilla puolilla samaan aikaan nähdäkseen, toimiiko jokin niistä peleistä. Sen ensimmäinen reaktio sunnuntai-iltapäivänä oli olla osittain samaa mieltä Milein kanssa toteamalla, että "hänen (Sánchezin) vaikenemisensa (vaimoonsa kohdistuneista syytöksistä) aiheuttaa sisäisiä epäilyjä, mutta myös epäluottamusta ulkomailla".
Seuraavana päivänä González Pons päätti arvostella Mileitä ja kutsui tämän hyökkäyksiä "sekaantumiseksi kansalliseen politiikkaan". Oletettu maltillisuus jäi lyhytaikaiseksi, kunnes Núñez Feijóo tuli sanomaan, ettei Milein ja Sánchezin välillä ole mitään eroa: "Se, mitä Milei on tehnyt, on vain esimerkki siitä, mitä hallitus tekee joka päivä kaikkia niitä vastaan, jotka eivät ajattele kuten he".
Feijóo ei uskalla arvostella Mileitä suoraan. Hänen argentiinalaiset liittolaisensa tukevat häntä, ja hän on myös päättänyt, ettei hän voi asettua hallituksen puolelle missään kansallisessa tai kansainvälisessä poliittisessa kysymyksessä. Ei silloin, kun hän tavoittelee, toistaiseksi vähin perustein, Voxin äänestäjien tukea vaaliuurnilla. Feijóo pelaa ainakin näennäisesti Espanjaa, eli myös häntä ja Partido Popularia, loukanneen presidentin peliä.
Niillä, joilla on rahaa pelissä, on rajoitetummat vaihtoehdot. Espanjalaisilla liikemiehillä, joilla on liiketoimintaa Argentiinassa, oli vaikeaa olla osallistumatta kokoukseen, johon Milei kutsui heidät suurlähetystöön, kokoukseen, jonka tarkoituksena oli peittää yksityinen matka, jonka tarkoituksena oli esitellä hänen kirjansa ja osallistua Vox-tapahtumaan. Näin hän teeskenteli, että kyseessä oli virallinen vierailu, ja oikeutti presidentin lentokoneen käytön ja yöpymisen luksushotellissa, joka oli maksettu raunioituneen valtion julkisista varoista. Matka ei ollut virallinen valtiovierailu.
Myöskään CEOE ja liikemiehet, kuten Telefónican ja Naturgyn johtajat, eivät voineet tukea Voxin toimintaa ja Milein henkilökohtaisia syytöksiä. "Ääneen meneviä lausuntoja. Torjumme ne suoralta kädeltä. Ne ei ole sopivia eikä paikallaan", sanoi Antonio Garamendi.
Sosialistit ovat selvempiä. Tavallaan koko skandaali on lahja torstai-iltana alkavalle kampanjalle. Se käyttää Latinalaisen Amerikan suurisuuksisinta ja hysteerisintä ultrajohtajaa - ei sillä, että hänen lukumääristään olisi pulaa - toisena argumenttina puolustaakseen Sánchezia kansainvälisenä hahmona taistelussa äärioikeistoa vastaan. Sumarilla ei ole mitään tehokasta vastausta tähän ajatukseen. He eivät voi puolustaa Mileitä eivätkä vähätellä hänen sanojaan. Sen sijaan heidän on löydettävä kaksi tai kolme asiaa, jotka erottavat heidät Sánchezista, ja oltava hyvin aggressiivisia niiden suhteen. Mielipidemittaukset osoittavat, että heidän aikansa alkaa käydä vähiin.
Maanantaina iltapäivällä Milein tiedottaja piti päivittäisen lehdistötilaisuutensa, jossa häneltä kysyttiin vain Espanjan kriisistä. Manuel Adorni yritti purkaa jännitystä väitteellä, että Espanjan kanssa ei ole diplomaattisia ongelmia eikä pelkoa Sánchezin hallituksen voimakkaammasta reaktiosta: "Ei ole mitään syytä, miksi olisi". He (Milei) eivät ainoastaan aio pyytää anteeksi, mikä oli jo tiedossa, vaan he vaativat anteeksipyyntöä Sánchezin ja hänen ministeriensä aiemmista hyökkäyksistä Mileitä vastaan. Esimerkkeinä hän mainitsi Óscar Puenten lauseen Milein käyttämistä aineista sekä muita Morantin, Díazin ja Sánchezin itsensä esittämiä arvosteluja.
