Poliittinen keskustelu ontuu: talouden, terveyden tai verojen valvonnasta ei keskustella.
Julkisen keskustelun avaaminen näistä kysymyksistä ei tarkoita armahduslain poistamista, joka on tärkeä poliittinen elementti.Pahinta nykyisessä poliittisessa keskustelussa on se, että siinä ei puhuta siitä, minkä todella pitäisi olla osa poliittista keskustelua. Kuten tunnettu yhdysvaltalainen filosofi Michael J. Sandel selittää, tällä hetkellä olisi tärkeää keskustella taloudesta ja lakata pitämästä globalisaatiota ilmakehän ilmiönä, luonnon tosiasiana, jota ei voi millään tavoin hallita. Ongelmana on se, että kaikki tämä on poistettu Yhdysvaltojen poliittisesta tilasta ja että demokraattinen puolue ei ole joko kyennyt tai ollut kiinnostunut tuomaan sitä uudelleen esiin. Siksi Trumpilla on edelleen niin hyvät mahdollisuudet voittaa seuraavat vaalit, koska todellisen poliittisen keskustelun katoaminen hyödyttää häntä valtavasti.
Sama tapahtuu Euroopassa, vaikkakaan ei kaikissa maissa yhtä voimakkaasti. Espanja on tällä hetkellä yksi niistä paikoista, joissa poliittinen tila on kadonnut eniten, kuten oppositiojohtaja Alberto Núñez Feijóo myönsi tällä viikolla, vaikkei hän valitettavasti ilmoittanut mitään aloitetta tilanteen korjaamiseksi, vaikka hänellä olisi siihen tarvittavat välineet (kansanpuolue hallitsee 14:ää 17:stä autonomisesta alueesta).
Olisi järkevää, että keskusteluun sisällytettäisiin sellaisia kysymyksiä kuin talouden demokraattinen valvonta tai kansanterveyden tila, ei teknisenä ongelmana vaan maata yhdistävänä hankkeena. Verotuksesta ei edes nyt, kun veroilmoitusten jättöaika on juuri alkanut, keskustella olennaisesti poliittisena kysymyksenä. Andreu Missé suositteli äskettäin Carlos Cruzadon ja José M. Mollinedon veroasiantuntijoiden kirjaa Los ricos no pagan IRPF. Se on merkittävä teos, joka osoittaa, että 75 prosenttia valtiovarainministeriön toimista petosten paljastamiseksi keskittyy edelleen yksityishenkilöihin ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin, jotta löydetään keskimäärin tuhannen euron velka, kun taas yritysverotuksen valvonta "on edelleen joutomaata". Tämä on poliittinen kysymys, joka ansaitsee hyvän keskustelun, johon meidän kaikkien pitäisi kiinnittää huomiota. Voisimme alkaa puhua, kuten Michael J. Sandel ehdottaa, siitä, mitä me kansalaiset olemme toisillemme velkaa ja mistä yhteisöllisyydessä on kyse.
Poliittinen tila Espanjassa kutistuu päivä päivältä, se on käytännöllisesti katsoen hävinnyt, ja sen on korvannut valtava melu moraalista, aivan kuin vaaleissa ei olisi kyse siitä, mikä poliittinen ohjelma on kaikkein arvostetuin, vaan siitä, kuka on se poliitikko, joka toimii eniten moraalin periaatteiden mukaisesti. Karl Popper sanoi, että on oikein hyvä moralisoida julkista elämää, mutta ei tehdä politiikasta moraalia. Espanjan julkisessa elämässä tapahtuu pikemminkin juuri näin.
Poliittinen tila Espanjassa kutistuu päivä päivältä, se on käytännöllisesti katsoen hävinnyt, ja sen on korvannut valtava melu moraalista, aivan kuin vaaleissa ei olisi kyse siitä, mikä poliittinen ohjelma on kaikkein arvostetuin, vaan siitä, kuka on se poliitikko, joka toimii eniten moraalin periaatteiden mukaisesti. Karl Popper sanoi, että on oikein hyvä moralisoida julkista elämää, mutta ei tehdä politiikasta moraalia. Espanjan julkisessa elämässä tapahtuu pikemminkin juuri näin.
Poliitikkojen on tietenkin kannettava vastuunsa. Rikosoikeudelliset velvollisuudet ovat yksinomaan tuomioistuinten vastuulla. Poliittisia vaatimuksia esittää edustajainkokous. Pedro Sánchezista ei tullut pääministeriä ensimmäisellä kerralla siksi, että hän oli rehellisempi kuin Mariano Rajoy, vaan siksi, että hän esitti epäluottamuslauseen ja sai tarvittavan enemmistön. Sánchez esitti, että tuomioistuin oli juuri todennut PP:n organisaation osallistuneen korruptiorikoksiin. Tämä oli peruste, jonka ansiosta hän sai tarvittavan parlamentin enemmistön, hänet valittiin hallituksen puheenjohtajaksi ja hän kutsui välittömästi koolle parlamenttivaalit, jolloin hän sai hallituksen enemmistön, jonka ansiosta hän pystyi jatkamaan toimikauttaan. Jos nykyinen oppositiojohtaja haluaa järjestää ennenaikaiset vaalit, hänellä on käytössään sama perustuslaillinen mekanismi, epäluottamuslause. Suurena vaikeutena on saada parlamentin enemmistön tuki, jonka pitäisi yhdistää ainakin PP:n äänet Voxin, PNV:n ja Juntsin äänien kanssa.
Julkisen keskustelun avaaminen näistä välttämättömistä kysymyksistä ei tarkoita armahduslain poistamista, sillä se on ensisijaisen tärkeä poliittinen elementti, joka odottaa perustuslakituomioistuimen päätöstä. Kyse ei ole tämän kiistan aliarvioimisesta vaan pikemminkin siitä, että korostetaan kaikkien muiden kysymysten outoa katoamista, erityisesti sellaisten kysymysten, jotka voisivat luonteensa vuoksi auttaa rakentamaan yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteisöön, erilaista tapaa puhua isänmaallisuudesta, mutta joilla on samat vaikutukset.
