Sana lawfare muodostuu sanoista law (laki) ja warfare (sodankäynti). Oxford English Dictionaryn mukaan se tarkoittaa "oikeudellisia toimia, jotka toteutetaan osana kampanjaa maata tai ryhmää vastaan".
Se on termi, joka on peräisin sotilasympäristöstä. Alun perin sitä käytettiin kuvaamaan epäsymmetrisen sodankäynnin menetelmää, jossa lakia käytetään keinona sotilaallisen päämäärän saavuttamiseksi. Ajan myötä se on kehittynyt viittaamaan oikeudenkäyntien ja oikeustoimien käyttöön osana strategiaa vastustajan vahingoittamiseksi.Niinpä Cambridge English Dictionary kuvaa sanaa "oikeudellisten toimien käyttäminen vastustajan ongelmien aiheuttamiseksi". Koska kyseessä on englanninkielinen termi, Fundéu suosittelee, että se käännetään espanjaksi "guerra jurídica", "instrumentalización de la justicia" tai "judicialización de la política".
Filosofi ja kirjailija Umberto Eco kutsuu sitä "mutakoneeksi": "Jonkun delegitimoimiseksi ei ole tarpeen väittää, että hän olisi murhannut isoäitinsä. Voidaan sanoa, että hän on tehnyt jotain aivan tavallista, ja pelkkä sen sanominen luo epäilyksen varjon", Eco selittää espanjalaista vallankumousta käsittelevässä videossa.
Videolla esitellään myös "oikeussodan" kolme keskeistä vaihetta:
Videolla esitellään myös "oikeussodan" kolme keskeistä vaihetta:
Ensinnäkin: Poliittista vastustajaa vastaan tehdään rikosilmoitus tietäen, ettei näyttöä tai todisteita ole.
Toiseksi: kantelijalle myötämieliset tiedotusvälineet nostavat kantelusta meteliä. Ja sieltä julkiseen keskusteluun ja sosiaalisiin verkostoihin.
Kolmanneksi: Syytetyn imago tahriintuu julkisessa oikeudenkäynnissä.
Toiseksi: kantelijalle myötämieliset tiedotusvälineet nostavat kantelusta meteliä. Ja sieltä julkiseen keskusteluun ja sosiaalisiin verkostoihin.
Kolmanneksi: Syytetyn imago tahriintuu julkisessa oikeudenkäynnissä.
Lawfare vasemmistoa vastaan Espanjassa
Espanjassa on lukuisia tapauksia, joissa vasemmistopoliitikot ovat joutuneet lawfaren uhreiksi. Esimerkiksi Pablo Iglesias ja Irene Montero ovat tuominneet heitä vastaan kohdistetun oikeudellisen häirinnän, kun he olivat hallitusvirassa viime vaalikaudella.
Äärioikeistolaisella lobbauksella on suuria intressejä järjestää "lakisota" vasemmistoa vastaan. Näin tapahtui myös Victoria Rosellin, Mónica Oltran ja Alberto Rodríguezin kohdalla tai Ada Colaun ja Manuela Carmenan ahdistelun yhteydessä.
Myös Carles Puigdemont on selittänyt termiä PSOE:n ja Juntsin välisen sopimuksen neuvottelujen yhteydessä, jotta armahdukseen sisällytettäisiin "lailliseen sotaan" liittyviä määräyksiä.
"Lakien strategisella käytöllä toisinajattelijoiden tai poliittisten kilpailijoiden vahingoittamiseksi ei pyritä tekemään oikeutta vaan saavuttamaan demokratiassa tuomitsemattomin keinoin poliittisia vaikutuksia oikeuslaitoksen kautta", hän kirjoitti profiilissaan sosiaalisessa verkostossa "X".
Myös Carles Puigdemont on selittänyt termiä PSOE:n ja Juntsin välisen sopimuksen neuvottelujen yhteydessä, jotta armahdukseen sisällytettäisiin "lailliseen sotaan" liittyviä määräyksiä.
"Lakien strategisella käytöllä toisinajattelijoiden tai poliittisten kilpailijoiden vahingoittamiseksi ei pyritä tekemään oikeutta vaan saavuttamaan demokratiassa tuomitsemattomin keinoin poliittisia vaikutuksia oikeuslaitoksen kautta", hän kirjoitti profiilissaan sosiaalisessa verkostossa "X".
Naiset ja erityisesti naispoliitikot sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla ovat toistuvasti kohteena näille käytännöille, joilla heitä pyritään delegitimoimaan. Pedro Sánchezin tuomitsema lainvalvonta kohdistuu siis hänen vaimoonsa Begoña Gómeziin.
Lainvalvonnasta on keskusteltu laajalti Latinalaisen Amerikan oikeustapauksissa, kuten oikeudenkäynneissä Brasilian entisiä presidenttejä Dilma Rousseffia ja Lula da Silvaa vastaan sekä korruptiosyytöksissä sellaisia henkilöitä vastaan kuin Cristina Fernández de Kirchner Argentiinassa ja Rafael Correa Ecuadorissa.
Lainvalvonnasta on keskusteltu laajalti Latinalaisen Amerikan oikeustapauksissa, kuten oikeudenkäynneissä Brasilian entisiä presidenttejä Dilma Rousseffia ja Lula da Silvaa vastaan sekä korruptiosyytöksissä sellaisia henkilöitä vastaan kuin Cristina Fernández de Kirchner Argentiinassa ja Rafael Correa Ecuadorissa.
