Demokratian vastainen aalto pyyhkäisee läpi maiden, jotka puoli vuosisataa sitten siirtyivät diktatuureista demokratioihin. Yksityiselämä ajautuu poliittiseen mutaan kuten terrorismi ja ulkopolitiikka aikoinaan.
Pääministerin kirje kansalaisille osoittaa, että jännitysstrategia, josta on viime vuosina esitetty niin paljon teorioita, on toteutumassa Espanjassa. Tämän manööverin kehittämistä on käytetty keinona heikentää poliittisesti Felipe Gonzálezin, Rodríguez Zapateron ja Pedro Sánchezin aikana hallituksessa olleita sosialisteja. On kiistanalaista, kuinka julmasti kussakin tapauksessa, vaikka nykyään sosiaalisten verkostojen vaikutukset ovatkin tulleet mukaan. Tämä strategia vaikuttaa hallituksen ja opposition välisiin suhteisiin, järjestelmän keskeisten instituutioiden jokapäiväiseen elämään ja viime kädessä kansalaisten rinnakkaiseloon, mikä aiheuttaa eripuraa kansalaisten keskuudessa.
Jännitysstrategialla viitataan sekä joidenkin poliittisten toimijoiden käyttämien muotojen raakuuteen (loukkaukset, liiallinen sarkasmi, fyysinen väkivalta...) että poliittisen asialistan keskittymiseen tiettyihin aiheisiin (terrorismi, ulkopolitiikka, poliitikkojen ja heidän perheidensä yksityiselämä), joista kypsissä demokratioissa vallitsee jonkinlainen yhteisymmärrys, jonka mukaan ne on jätettävä poliittisen keskustelun ja vaalikilpailun ulkopuolelle. Tähän strategiaan kuuluu se, että vastuullisiksi asetetaan pikemminkin ne, jotka kärsivät tilanteesta, kuin ne, jotka sen aiheuttavat: leikitään palomies tuhopolttajan roolia. Vaikka kaikki eivät ole yhtä lailla vastuussa, siitä tulee tarttuvaa kaikille julkisen elämän toimijoille. Monissa tapauksissa hallituksen arvostelu siirretään parlamentaariselta areenalta tiedotusvälineisiin ja oikeussaleihin.
