Espanjan liiga kolahtaa pohjaan.
Espanjan jalkapalloliiga, jota on vuosia pidetty yhtenä maailman parhaista, on herkässä tilanteessa, joka uhkaa sen arvostusta ja kilpailukykyä.Miten näin voi yleensä käydä?
Nykyaikana jalkapallo on muuttunut yhteisöihin juurtuneesta urheilusta kaupalliseksi hirviöksi, joka ahmii omia arvojaan. Urheilullinen olemus ja fanien intohimo on syrjäytetty taloudellisilla strategioilla, joissa voitto asetetaan pelin eheyden edelle. Erityisesti Espanjan liiga on joutunut tämän hillittömien taloudellisten etujen pyörteisiin, ja sen arvo on viime vuosina huolestuttavasti laskenut.
Erityisesti Espanjan jalkapalloliiga - jota tästä kaudesta lähtien kutsutaan LaLiga EA Sportsiksi (kyllä, ihan oikeasti) - jota on jo vuosia pidetty yhtenä maailman parhaista ja jopa parhaimpana, on ajautunut herkkään tilanteeseen, joka vaarantaa sen arvostuksen ja kilpailukyvyn. Taloudelliset, urheilulliset ja katsojaluvut heijastavat negatiivista suuntausta, joka osoittaa kansallisen kilpailun vetovoiman ja laadun heikkenemistä.
Lahjakkuuden poistuminen.
Lahjakkuuden poistuminen.
Yksi tekijä, joka on vaikuttanut eniten tähän devalvaatioon, on viime vuosina tapahtunut lahjakkuuden poistuminen. Cristiano Ronaldon, Neymarin, Luis Suárezin ja Messin kaltaisten suurten tähtien lähtö on jättänyt tyhjiön, jota on vaikea täyttää espanjalaisille joukkueille, joiden mahdollisuudet pitää tai hankkia huippupelaajia ovat heikentyneet. Transfermarkt-portaalin mukaan Espanjan liigaseurojen kokonaismarkkina-arvo on laskenut vuoden 2018 4,72 miljardista eurosta 3,3 miljardiin euroon vuonna 2021, mikä on 30 prosentin pudotus. Sen sijaan Englannin Valioliigan seurojen kokonaismarkkina-arvo on noussut 9 prosenttia samalla ajanjaksolla ja on nyt 10,42 miljardia euroa.
Useimpien joukkueiden epävarma tilanne.
Lahjakkuuksien valuminen ei vaikuta vain suurseuroihin, kuten Real Madridiin ja Barcelonaan, vaan myös muihin Espanjan liigan joukkueisiin. Coronavirus-pandemian aiheuttama talouskriisi on vaikuttanut kielteisesti seurojen talouteen, sillä niiden lipputulot, sponsoritulot ja televisiointioikeudet ovat vähentyneet. FIFA:n tämän vuoden tammikuussa julkaiseman raportin mukaan seitsemän kymmenestä seurasta, jotka menettivät eniten vuoden 2020 siirtoikkunoissa, oli espanjalaisia. Espanjan liigan viiden viime vuoden siirtosaldo on -170 miljoonaa euroa.
Tämä tilanne on pakottanut monet seurat kiristämään vyötä ja myymään parhaat pelaajansa tasapainottaakseen kirjanpitonsa. Näin on käynyt Villarrealille, joka on menettänyt Pau Torresin ja Samu Chukwuezen, Betisille, joka on myynyt Sergio Canalesin, ja Valencialle, joka on myynyt Carlos Solerin ja Gonçalo Guedesin. Nämä myynnit heikentävät espanjalaisten joukkueiden urheilullista potentiaalia ja kilpailukykyä sekä kotimaassa että ulkomailla.
Liian korkeat hinnat jalkapallon katsomisesta.
Toinen tekijä, joka selittää kiinnostuksen katoamista Espanjan liigaa kohtaan, on korkeat hinnat, joita fanien on maksettava jalkapallon seuraamisesta suorana lähetyksenä tai kotoa käsin. Stadionille menosta on tullut monille ylellisyyttä, sillä ensimmäisen divisioonan ottelun lipun keskihinta on 54 euroa.
Jalkapallon katsominen kotoa käsin ei myöskään ole faneille halpa tai helppo vaihtoehto. Kaikkiin Espanjan liigan otteluihin pääsemiseksi on tehtävä sopimus useiden tv-operaattoreiden, kuten Movistarin, DAZN:n tai Orangen kanssa, jotka tarjoavat erilaisia paketteja ja hintoja. Jalkapallon katsominen televisiosta maksaa Espanjassa keskimäärin 50 euroa kuukaudessa, mikä tarkoittaa 600 euron vuosittaista menoa. Lisäksi tarjonta on sekavaa ja vaihtelevaa, mikä vaikeuttaa asiakasuskollisuutta ja -tyytyväisyyttä.
Nämä kohtuuttomat hinnat vaikeuttavat monien jalkapallofanien pääsyä jalkapallon pariin erityisesti nykyisen talous- ja sosiaalikriisin aikana. Lisäksi ne herättävät tyytymättömyyttä ja närkästystä fanien keskuudessa, jotka näkevät, että heiltä viedään mahdollisuus nauttia intohimostaan, kun taas seurat ja instituutiot jakavat voitot.
Tebas ja kiistanalainen CVC.
Espanjan liigan hallintoa ovat leimanneet myös sen puheenjohtajan Javier Tebasin kiistelty hahmo ja äskettäinen sopimus sijoitusrahasto CVC:n kanssa. Tebas on ollut liigan johdossa vuodesta 2013, ja häntä on kritisoitu hänen autoritaarisuudestaan, avoimuuden puutteesta ja vastakkainasettelusta joidenkin seurojen, erityisesti Real Madridin ja Barcelonan, kanssa. Hänen viimeisimpänä toimenaan on ollut LaLiga Impulso -hankkeen edistäminen, jonka tarkoituksena on luovuttaa 10 prosenttia liigan audiovisuaalisista oikeuksista CVC:lle vastineeksi 2,7 miljardin euron taloudellisesta investoinnista.
Tämä sopimus on herättänyt suurta vastustusta vaikutusvaltaisimpien seurojen keskuudessa, jotka pitävät sitä edullisena kauppana ja kiinnityksenä espanjalaisen jalkapallon tulevaisuudelle. Real Madrid on haastanut Tebasin oikeuteen, ja Barcelona ja Athletic ovat vetäytyneet sopimuksesta. Kauppa on edennyt useimpien seurojen tuella, sillä ne pitävät sitä mahdollisuutena lievittää taloudellisia ongelmiaan, mutta se on myös herättänyt epäilyjä sen elinkelpoisuudesta ja kannattavuudesta.
Valtava (ja kasvava) kuilu suurten ja pienten joukkueiden välillä.
Espanjan liigalle on ominaista myös suurten ja pienten joukkueiden välinen valtava kuilu, joka näkyy tulojen, budjettien ja urheilutulosten epätasa-arvoisuutena. Tehokkaimmilla seuroilla, kuten Real Madridilla ja Barcelonalla, on leijonanosa taloudellisista resursseista mainossopimustensa, televisiointioikeuksiensa ja kansainvälisiin kilpailuihin osallistumisensa ansiosta. Liigan toimittamien tietojen mukaan nämä kaksi seuraa ansaitsivat kaudella 2019-2020 kumpikin yli 700 miljoonaa euroa, kun taas Leganés, joukkueen pienimmät tulot, ylsi hädin tuskin 45 miljoonaan euroon.
Tämä ero tarkoittaa suurempaa kykyä hankkia parhaita pelaajia ja taistella mestaruuksista. Pienempien seurojen on tyydyttävä selviytymään divisioonassa ja välttämään putoaminen voittamisen sijasta. Espanjan liigaa ovat historiallisesti hallinneet Real Madrid ja Barcelona, joilla on yhteensä 60 mestaruutta. Atlético de Madrid on ainoa joukkue, joka on pystynyt viime vuosina murtamaan tämän hegemonian voittamalla kaksi liigaa vuosina 2014 ja 2021. Muut joukkueet jakavat keskenään vain yhdeksän mestaruutta.
Eikö jalkapallo enää kiinnosta?
Kaikki syyt kiinnostuksen katoamiseen kaunista peliä kohtaan eivät kuitenkaan johdu jalkapallomaailmasta. Useiden viime vuosina tehtyjen tutkimusten ja raporttien mukaan jalkapallo on menettämässä yleisöä, katsojia ja faneja hälyttävää vauhtia. Jalkapallon katsomiseen tarkoitettujen lippujen ja tilausten korkea hinta, otteluiden ja kilpailujen kyllästyttävyys, otteluiden laadun ja jännityksen puute, joukkueiden välinen epätasa-arvo, korruptio ja väkivalta jalkapalloympäristössä, kilpailu muiden vapaa-ajanviettomuotojen ja viihteen kanssa sekä jalkapallon identiteetin ja arvojen katoaminen ovat eräitä tekijöitä, jotka selittävät tätä suuntausta.
Esimerkiksi konsulttiyritys Tolunan tekemän tutkimuksen mukaan vain 13 prosenttia espanjalaisista katsojista on kiinnostunut kaikista otteluista (La Liga ja Mestarien liiga), ja 51 prosenttia ilmoittaa jättävänsä mieluummin suosikkijoukkueensa katsomisen väliin, jos on muita parempia suunnitelmia. Lisäksi 40 prosenttia sanoo olevansa "yhä enemmän kyllästynyt" jalkapalloon.
Onko Super League tulevaisuus?
Tässä mielessä yksi viime vuosina esiin noussut ajatus jalkapallon taantumisen välttämiseksi on Super League -hanke, joka on Mestarien liigan vaihtoehtoinen kilpailu, joka pyrkii kokoamaan yhteen Euroopan parhaat seurat. Hankkeen tavoitteena on lisätä osallistuvien seurojen tuloja ja arvostusta sekä tarjota faneille houkuttelevampi ja kilpailukykyisempi spektaakkeli.
Super League -hanke on kuitenkin herättänyt paljon kiistaa ja vastustusta UEFA:n, FIFA:n, kansallisten liigojen, hallitusten ja fanien keskuudessa. Kriitikot pitävät Superliigaa elitistisenä, suljettuna ja merkantilistisena aloitteena, joka rikkoo jalkapallon hengen ja uhkaa lajin tasapainoa ja kestävyyttä. Lisäksi hanke on kokenut useita muutoksia ja takaiskuja sen jälkeen, kun se julkistettiin vuosi sitten, ja aloitteentekijöinä on enää kolme seuraa: Real Madrid, Barcelona ja Juventus.
Hankkeen kohtaamista esteistä huolimatta Real Madridin puheenjohtaja Florentino Pérez on kuitenkin edelleen vakuuttunut siitä, että tämän mallin tulevaisuus on käsillä. "Superliiga-hanke on paras mahdollinen, ja se on luotu auttamaan jalkapalloa ulos kriisistä. Jalkapallo on vakavasti haavoittunut, koska sen talous on vajoamassa, ja meidän on sopeuduttava aikaan, jota elämme. Superliiga ei vastusta kotimaisia mestaruussarjoja, ja sen tavoitteena on saada lisää rahaa virtaamaan koko jalkapalloon. Sen tarkoituksena on tehdä peleistä kiinnostavampia. Mielestäni UEFA:n uusi uudistus ei myöskään ratkaise ongelmaa, koska se, mitä on esitetty, ei ole edes parempi kuin se, mitä on olemassa. Ja sitä paitsi, emme voi odottaa vuoteen 2024. Mutta joka tapauksessa, meidän on täytynyt tehdä jotain väärin. Aiomme tarkastella asiaa uudelleen ja kohdata ideoita", selitti valkoisten johtaja ASin haastattelussa.
"En tiedä, mutta jotakin on tehtävä, koska 14-24-vuotiaat nuoret hylkäävät jalkapallon, koska se tylsistyttää heitä. Maailmassa on neljä miljardia jalkapallofania, ja puolet heistä on Super League -seurojen faneja. Jalkapallo on ainoa maailmanlaajuinen urheilulaji", hän lisäsi.
