PNV:n ei on ei PP:lle: Feijóon yritys pyrkiä oikeistohallitukseen on tuhoon tuomittu Voxin kansallismielisen fanaattisuuden takia.
Baskien kansallismielisen puolueen kategorinen kieltäytyminen antamasta ääniään Alberto Núñez Feijóon nimittämiselle hallituksen puheenjohtajaksi lopettaa PP:n ja Voxin melankolisen manööverin, jonka tarkoituksena oli muodostaa oikeistolainen enemmistö 23. tammikuuta pidettyjen vaalien tuloksena saaduilla paikoilla. Vox julkaisi sunnuntaina tiedonannon, jossa se takasi 33 edustajansa tuen Feijóolle ilman vastineita, mikä antaa sille 171 ääntä. Toiveena oli poistaa mielikuva PP:stä ja Voxista ryhmänä, jolla on pyrkimyksiä hallitukseen. Poistamalla yhtälöstä mahdollisuus, että äärioikeisto osallistuisi hallitukseen, PNV, puolue, joka on suhteellisen lähellä PP:tä talouskysymyksissä, voisi oletettavasti äänestää Feijóon puolesta ja siten taata hänen virkaanastumisensa. PNV:n johto oli kuitenkin jo 24. heinäkuuta päättänyt, että se ei aio edes keskustella PP:n kanssa. Tänä maanantaina se vahvisti tämän kannan uudelleen ja erittäin julkisesti Twitterissä. Siirto kesti alle vuorokauden.
PNV:n viesti ei voi tulla yllätyksenä kenellekään, kaikkein vähiten PP:lle itselleen. Riittää, kun lukee Voxin tiedotteen, jossa se toteaa, ettei halua olla esteenä Feijóon tukemiselle, mutta samalla se käyttää samaa kieltä, jolla se kutsuu kansallismielisiä puolueita "Espanjan vihollisiksi" ja varoittaa tavanomaisista katastrofeista, jos nykyinen hallitus valitaan uudelleen. Pedro Sánchezin tarve luottaa Juntsiin, joka on karkurin ex-presidentti Carles Puigdemontin puolue, on vain lisännyt tätä keskustelua entisestään. Ja PNV:n ja EH Bildun yhä kiihtyvä kilpailu kansallismielisten äänistä Baskimaassa voi vain korostaa tätä etäisyyttä. Voxin kielenkäyttö ei sovi yhteen sen oletetun tavoitteen kanssa, jonka mukaan kansallismielisten perusteluja Feijóon tukemiseksi olisi pyritty tasoittamaan, ellei ehdotus viiden sosialistisen äänen löytämisestä ole ollut oikeasti vitsi.
PNV äänesti Felipe Gonzálezin (1993), José María Aznarin (1996) ja Pedro Sánchezin (2019) nimittämisen hallituksen puheenjohtajiksi. Se äänesti tyhjää José Luis Rodríguez Zapateron (2004 ja 2008) ja Mariano Rajoyn (2012) äänestyksissä. PP:n pitäisi miettiä, miksi Alberto Núñez Feijóo ei voi luottaa siihen, että hän äänestää Aznarin tavoin baskinationalistien puolesta tai että hän pidättäytyy äänestämästä Rajoyn tavoin. Miksi PNV, jonka tärkein peruste presidenttien tukemiselle on Espanjan institutionaalisen vakauden takaaminen vastineeksi sen painopisteiden edistämisestä Baskimaassa, on ensimmäistä kertaa valmiimpi tarjoamaan äänensä ehdokkaalle, joka tuli vaaleissa toiseksi ja on riippuvainen seitsemästä parlamenttiryhmästä. Se, että Feijóolla ei ole keskustelukumppaneita Espanjan oikeiston ulkopuolella, johtuu vain siitä, että hänellä on Vox harteillaan, ja siitä kehityksestä, jonka tämä todellisuus on pakottanut PP:n puheeseen viimeisten viiden vuoden aikana. PP:n eristäytyminen ei johdu siitä, että se on oikeistolainen, vaan pikemminkin siitä, että se on rohkaissut espanjalaisen konservatismin involutionistista versiota, joka yhdessä Voxin kanssa neljällä itsehallintoalueella vaarantaa perustuslaista johtuvat sosiaaliset ja institutionaaliset edistysaskeleet. Alueelliset sopimukset tekevät tästä todellisuudesta kiistattoman. Ellei yllätystä tapahdu, kukaan muu kuin Vox ei seuraa PP:tä tällä tiellä.
https://elpais.com/opinion/2023-08-08/el-no-es-no-del-pnv-al-pp.html
