Noin sata kuntaa, jotka eivät halua härkätaisteluita, eivät voi kieltää niitä.
Kanariansaaret, Katalonia ja Baleaarit olivat edelläkävijöitä härkätaistelun vastaisessa aallossa, johon Gijón on juuri liittynyt. Kanariansaarten parlamentin vuonna 1991 hyväksymässä eläinsuojelulaissa ei nimenomaisesti mainita härkätaisteluita tai näytöksiä, joissa esiintyy taisteluhärkiä.Katalonian päätöksen olla sallimatta härkätaisteluita kannattajat väittävät, että Kanariansaaret tekivät saman 25 vuotta sitten ilman, että kukaan kiisti sitä, mutta todellisuudessa härkätaisteluita ei ole nimenomaisesti kielletty saarilla, ja jos se oli implisiittisesti kielletty, voi olla että
Perustuslakituomioistuimen torstaina antama tuomio Katalonian parlamentin laista, jolla kiellettiin härkätaisteluesitykset Katalonian alueella vuonna 2010, on saanut monet ihmettelemään, miksi samaa ei tehty Kanariansaarten vuoden 1991 lailla, jossa härkätaisteluita ja härkäjuoksuja ei ole järjestetty vuosikymmeniin.
Näiden kahden lain välillä on kuitenkin eroja. Ensimmäinen niistä on se, että Kanariansaarten parlamentin parlamentin eläinsuojelulaki 8/1991 ei mainitse härkäesityksiä nimenomaisesti, vaan kieltää "eläinten käytön tappeluissa, juhlissa, näytöksissä ja muissa toiminnoissa, joihin liittyy huonoa kohtelua, julmuutta ja kärsimystä".
Näiden kahden lain välillä on kuitenkin eroja. Ensimmäinen niistä on se, että Kanariansaarten parlamentin parlamentin eläinsuojelulaki 8/1991 ei mainitse härkäesityksiä nimenomaisesti, vaan kieltää "eläinten käytön tappeluissa, juhlissa, näytöksissä ja muissa toiminnoissa, joihin liittyy huonoa kohtelua, julmuutta ja kärsimystä".
Sillä on aina ymmärretty, että laki kieltää härkätaistelut Kanariansaarilla, jossa tämäntyyppisiä esityksiä oli jo kauan sitten lopetettu ennen, johtuen erilaisten tekijöiden sekoituksesta, kuten fanien vähyydestä ja korkeista kustannuksista, joita aiheutuu härkien siirtämisestä saarille niemimaalta. Syyt härkätaisteluiden lopettamiseen ovat muualla kuin kiellossa.
Itse asiassa Kanariansaarilla järjestettiin viimeinen härkätaistelu seitsemän vuotta ennen tätä lakia: 7. tammikuuta 1984 Santa Cruz de Tenerifen härkätaisteluareenalla, joka on nykyään käytännössä hylätty.
Kanariansaarten laki itsessään on kuitenkin moniselitteinen, ja se on antanut aihetta useisiin tulkintoihin, sillä sen 1 artiklassa todetaan, että sen tavoitteena on säännellä "kotieläinten ja erityisesti lemmikkieläinten suojelua".
Onko härkä kotieläin? No, se riippuu käytetyistä kriteereistä. Kanariansaarten lain mukaan se voisi olla, koska 2 artiklassa säädetään, että "kotieläimillä" tarkoitetaan tässä asetuksessa "eläimiä, joiden elanto on riippuvainen ihmisestä". Siinä tapauksessa delfinaarion delffiinitkin ovat kotieläimiä.
Kanariansaarten laki itsessään on kuitenkin moniselitteinen, ja se on antanut aihetta useisiin tulkintoihin, sillä sen 1 artiklassa todetaan, että sen tavoitteena on säännellä "kotieläinten ja erityisesti lemmikkieläinten suojelua".
Onko härkä kotieläin? No, se riippuu käytetyistä kriteereistä. Kanariansaarten lain mukaan se voisi olla, koska 2 artiklassa säädetään, että "kotieläimillä" tarkoitetaan tässä asetuksessa "eläimiä, joiden elanto on riippuvainen ihmisestä". Siinä tapauksessa delfinaarion delffiinitkin ovat kotieläimiä.
Jälleen kerran määritelmä antaa aihetta keskusteluun: härkä, olipa se kuinka villi tahansa, on karjaa, ja sen kasvattajaa kutsutaan karjankasvattajaksi. Onko karja riippuvainen ihmisen kädestä elantonsa saamiseksi vai ei?
Vuoden 1991 Kanariansaarten lain 3 pykälässä vapautetaan sen tekstissä säädetyistä rajoituksista "vankeudessa pidetyt luonnonvaraiset eläimet tai eläimet, jotka on kasvatettu luontoon palauttamista varten". Mutta jälleen kerran se on epäselvä, sillä jos joku väittää, että härät ovat "vankeudessa eläviä luonnonvaraisia" eläimiä, samassa pykälässä todetaan: "Niitä ei kuitenkaan saa kohdella kaltoin".
Todiste siitä, että laki on moniselitteinen - vaikka Kanariansaarilla ei itse asiassa enää järjestetä härkätaisteluita - on se, että sen hyväksyneen parlamentin poliittiset toimijat tulkitsevat sitä eri tavoin. Itsehallintoalueen silloinen presidentti Lorenzo Olarte, UCD:n historiallinen jäsen ja sittemmin CC:n jäsen, on kirjoittanut useaan otteeseen, että härkätaistelujen kielto Kanariansaarilla "on olematon", koska laki koskee vain "kotieläimiä".
Vuoden 1991 Kanariansaarten lain 3 pykälässä vapautetaan sen tekstissä säädetyistä rajoituksista "vankeudessa pidetyt luonnonvaraiset eläimet tai eläimet, jotka on kasvatettu luontoon palauttamista varten". Mutta jälleen kerran se on epäselvä, sillä jos joku väittää, että härät ovat "vankeudessa eläviä luonnonvaraisia" eläimiä, samassa pykälässä todetaan: "Niitä ei kuitenkaan saa kohdella kaltoin".
Todiste siitä, että laki on moniselitteinen - vaikka Kanariansaarilla ei itse asiassa enää järjestetä härkätaisteluita - on se, että sen hyväksyneen parlamentin poliittiset toimijat tulkitsevat sitä eri tavoin. Itsehallintoalueen silloinen presidentti Lorenzo Olarte, UCD:n historiallinen jäsen ja sittemmin CC:n jäsen, on kirjoittanut useaan otteeseen, että härkätaistelujen kielto Kanariansaarilla "on olematon", koska laki koskee vain "kotieläimiä".
ksi lain puolestapuhujista, useiden lainsäädäntökausien ajan PP:n jäsen Miguel Cabrera Pérez Camacho, puolustaa kuitenkin sitä, että Kanariansaarilla on kielletty kaikki eläimillä käytävät veriset näytökset lukuun ottamatta kukkotappeluita (jotka on nimenomaisesti vapautettu laissa sen perinteisten juurien vuoksi).
Tosiasia on, että Kanariansaaria nykyään hallitsevat tahot eivät ole yhtä selkeitä. Nykyinen maatalous- ja karjankasvatusministeri Narvay Quintero (CC) pyysi viime virkakaudellaan senaattia pakottamaan TVE:n olemaan lähettämättä härkätaisteluita Kanariansaarilla, koska nämä näytökset ovat kiellettyjä saaristossa.
Miten tahansa Kanariansaarten lakia tulkitaankin, perustuslakituomioistuimen päätös mahdollisesti poistaa sen edelleen aiheuttaman epäselvyyden, kun otetaan huomioon perustelut, joita se on käyttänyt Katalonian lain kumoamiseksi ja jotka ovat osittain voimassa: kaksi kongressin myöhemmin hyväksymää lakia, vuoden 2013 laki härkätaistelujen sääntelemisestä ja vuoden 2015 laki aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta.
Jälkimmäisellä suojellaan härkätaistelua osana Espanjan kulttuuriperintöä. Perustuslakituomioistuin on esittänyt, että sen tuomiossa tunnustetaan Katalonian toimivalta eläinten hyväksikäyttöä ja julkisia spektaakkeleita koskevissa asioissa, mutta myös todetaan, että se ei voi puuttua valtion kulttuuriperintöä koskevaan toimivaltaan, jonka suojeluksessa härkätaistelu on ollut vuodesta 2015 lähtien.
