Näin toimivat jäljittäjät, jotka palauttavat natsien espanjalaisvangeilta varastamia esineitä.
Historiantutkija Antonio Muñoz on jo jonkin aikaa yrittänyt löytää Salvador Meléndezin jälkeläisiä, jotta he voisivat palauttaa vihkisormuksen, jonka natsit veivät häneltä, kun hän joutui Neuengammen keskitysleirille.
"Ne ovat esineitä, jotka täydentävät tarinaa ja auttavat perheitä kohtaamaan uudelleen", sanoo historioitsija, joka kertoo, että viime vuosina on onnistuttu palauttamaan noin kolmenkymmenen ihmisen tavarat.
Salvador Meléndez Meléndezistä ei tiedetä mitään. Tai pikemminkin ei käytännössä mitään. Hänen nimeään ei mainita natsien keskitysleireille karkotettujen espanjalaisten virallisessa luettelossa. Hän kuitenkin kulki yhden niistä läpi. Hän oli Neuengammessa, jossa hänelle annettiin vankinumero 58.705. Siellä häneltä riistettiin vihkisormus, jota hän todennäköisesti piti yhdessä sormessaan. Kahdeksan vuosikymmentä myöhemmin tuo kultainen sormus on säilytetty Salamancassa sijaitsevassa Centro Documental de la Memoria Histórica -tietokeskuksessa. Ja nyt vapaaehtoisryhmä työskentelee väsymättä korun palauttamiseksi tämän tuntemattoman karkotetun jälkeläisille. "Ne ovat esineitä, jotka täydentävät tarinaa ja auttavat perheitä kohtaamaan toisensa", selittää Antonio Muñoz, Lissabonin yliopiston historioitsija ja yksi hankkeen vetäjistä.
Tehtävä ei ole suinkaan helppo. Loppujen lopuksi tiedustelut aloitettiin hyvin vähäisin tiedoin. Pohjimmiltaan nimi ja syntymäaika - 11. maaliskuuta 1917. Siitä sitten vähitellen vedettiin lanka kerrallaan. Pelastetuista asiakirjoista on myös selvinnyt, että Meléndez työskenteli Berliinissä sijaitsevassa Argus-lentokonemoottoriyrityksessä. Itse asiassa hän kävi yhtiön sairastuvalla elokuussa 1942. Kaikkien näiden tietojen perusteella ja ottaen huomioon hänelle Neuengammessa annetun vankinumeron tutkijat epäilevät, että nuorta miestä ei karkotettu Ranskasta, vaan hänet vangittiin Saksassa, jonne hän siirtyi työn perässä. Kuten tuhannet hänen maanmiehensä tekivät noina pimeinä vuosina.
Toinen mielenkiintoinen asia, joka käy ilmi yhtiön lääketieteellisestä asiakirjasta, on se, että Meléndez todennäköisesti taisteli sisällissodassa. "Hänen sairaushistoriaansa koskevassa kohdassa sanotaan, että hän haavoittui aseesta vuonna 1939", Muñoz selittää. Ongelmana on, että yhdessäkään näistä tähän mennessä löydetyistä papereista ei ole kansalaisuuden lisäksi kirjattu miehen alkuperää. Tämä tarkoittaa, että hänen jälkeläistensä löytäminen palauttamaan sormus, jonka natsit veivät espanjalaiselta kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin, on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. "Kun on vain nimi ja syntymäaika, ei tiedä, mistä aloittaa", sanoo Lissabonin yliopiston yhteiskuntatieteiden instituutin tutkija.
Onneksi heidän tutkimuksensa johti heidät valtavaan sukututkimustietokantaan. Siellä he törmäsivät tiettyyn Salvador Meléndez Meléndeziin, Salvadorin ja Carmenin poikaan, María del Robledon, Antonion ja Carmenin veljeen, joka on kuollut Berliinissä. Tiedot, joiden mukaan hänen syntymäpaikkansa oli Sevillan Constantinan kylä, näyttivät hyvältä. Kaikki kuitenkin parani, kun he ottivat yhteyttä kyseisen kunnan väestörekisteriin ja vahvistivat, että kyseisellä nimellä ja sukunimellä varustettu henkilö oli syntynyt siellä vuonna 1917. "Olemme 99-prosenttisesti vakuuttuneita siitä, että kyseessä on sama henkilö", historioitsija sanoo. Arvokasta tietoa, joka on tuonut heidät paljon lähemmäs tavoitettaan.
"Se on jotain, mitä valtion pitäisi tehdä".
Tällainen etsintäryhmä käynnistettiin vuoden 2018 lopussa. Tuolloin Muñoz oli Frankfurtissa tutkimassa maanpaossa olevia espanjalaisia, jotka oli pakotettu työskentelemään natseille. Kunnes hän kuuli Kolmannen valtakunnan aikaista vainoa käsittelevän dokumentointi- ja tutkimuskeskuksen Arolsenin kongressin juhlasta. Ja sinne hän meni. Kokouksen aikana hän käytti puheenvuoron. Ja kokouksen päätteeksi jotkut Arolsenin jäsenet kertoivat hänelle, että heillä oli kokoelma esineitä, jotka natsit takavarikoivat espanjalaisilta ja jotka he haluaisivat palauttaa jälkeläisilleen. "Mutta he kertoivat minulle, etteivät he olleet saaneet mitään espanjalaista laitosta kiinnostumaan siitä", hän selittää.
Arkisto sisälsi noin seitsemän tusinaa espanjalaista, jotka olivat vangittuina Neuengammessa, muutaman kilometrin päässä Hampurista sijaitsevalla keskitysleirillä, jonka kautta kulki useita satoja maanmiehiä. Valokuvia, kelloja, sormuksia, kyniä ja riipuksia täynnä historiaa ja ennen kaikkea muistoja. Muñoz ei miettinyt kahdesti ja sitoutui tekemään kaikkensa yrittäessään löytää näiden ihmisten jälkeläiset. Ja tässä hän on nyt, yli viisi vuotta myöhemmin. "Luulin, että hallitus ottaisi ohjat käsiinsä. Mutta se ei ole nostanut sormeakaan", historioitsija selittää ja ihmettelee usein, millä oikeudella hänellä on yhtäkkiä tunkeutua ihmisten elämään: "Se on asia, joka valtion pitäisi tehdä."
Muñoz kertoo, että tänä aikana on luotu noin kymmenen "aktiivisen henkilön" verkosto, johon kuuluu myös hänen kollegansa Alicia, jotka työskentelevät vapaa-ajallaan yrittäen löytää vankien perheet ja tarjota heille mahdollisuutta saada nämä esineet takaisin. He tekevät nyt sitä, mitä Saksan Punainen Risti yritti tehdä vuoden 1942 lopulla. Järjestö pyysi tuolloin SS:ltä, että se voisi kerätä leireillä kuolleiden espanjalaisten tavarat ja lähettää ne heidän omaisilleen. Natsit kieltäytyivät väittäen, että "rotspanierilla" (punaespanjalaiset) oli vain "vaatteita ja pikkutavaroita", joita ei voitu lähettää "sekä hygieenisistä että teknisistä syistä". "Se, mitä me teemme, on eräänlainen runollinen kosto", historioitsija sanoo.
Lähes kolmekymmentä palautettua
Etsintätyöt ovat tähän mennessä johtaneet noin kolmenkymmenen henkilön esineiden palauttamiseen. Tällainen on Andalucíalaisen Antonio Amigon täytekynä ja rannekello, jotka hänen perheensä sai takaisin vuoden 2018 loppupuolella. Tai sormus ja kello, jotka Blas Antónin perhe sai, miehen, joka taisteli Francon joukoissa ja joka kohtalon mukaan päätyi vangittuna saksalaiselle keskitysleirille. Samat esineet palautettiin vähän aikaa sitten myös Murciasta kotoisin olevan Braulia Cánovasin tyttärelle, joka taisteli Ranskan vastarintaliikkeessä ja päätyi karkotetuksi Ravensbrückiin. Saman leirin kautta kulki myös Josefa Maranges, jonka veljenpoika on myös saanut korunsa takaisin.
Näin ei kuitenkaan aina ole perheiden kohdalla. Ja toisissa tapauksissa jälkeläiset kieltäytyvät ottamasta esineitä takaisin. Joko ideologisista syistä tai siksi, että he eivät halua olla tekemisissä asian kanssa. "Täytyy muistaa, että joillekin ihmisille omaisuuden palauttaminen kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin on hyvin järkyttävä asia", Muñoz yrittää selittää. Näissä tapauksissa hän sanoo onnistuneensa saamaan Arolsenin luovuttamaan esineet eri puolilla maata sijaitseviin arkistoihin. Hyvin harvat ovat jääneet Saksan maaperälle. Meléndezin sormus on nyt Centro de Memoria Históricassa Salamancassa, samoin kello ja Vicente Chacónin sinetti. "Esineitä on myös Asturiassa, Kataloniassa, Murciassa, Arévalossa...", historioitsija sanoo.
Monet näistä esineistä ovat olleet osa Andalucían pääarkiston päämajassa olevaa näyttelyä #StolenMemory, jonka Arolsen ja Andaluían aluehallituksen matkailu-, kulttuuri- ja urheiluministeriö ovat järjestäneet tähän perjantaihin asti. Näillä tavaroilla on suuri merkitys. Historiallisella tasolla, koska niiden avulla voidaan tuoda esiin tarinoita, jotka natsiterrori oli haudannut. Mutta myös inhimillisestä näkökulmasta, eräänlaisena nukutuksena unohdusta vastaan. "Ne auttavat yhdistämään perheitä", Muñoz sanoo. Nähtäväksi jää, kantaako Salvador Meléndez Meléndezin ympärillä tehtävä työ hedelmää. Ja voidaanko kultainen vihkisormus, jonka Kolmas valtakunta vei häneltä, tuoda takaisin kotiin.
Monet näistä esineistä ovat olleet osa Andalucían päätearkiston päämajassa olevaa näyttelyä #MemoriaRobada, jonka ovat järjestäneet Arolsenin matkailu-, kulttuuri- ja urheiluministeriö ja Junta de Andalucía. Nämä esineet ovat erittäin tärkeitä. Historiallisella tasolla, koska ne auttavat tuomaan esiin tarinoita, jotka natsien terrori hautasi. Mutta myös inhimillisestä näkökulmasta, eräänlaisena puudutusaineena unohdusta vastaan. "Ne auttavat tuomaan perheet yhteen", Muñoz sanoo. Nähtäväksi jää, kantaako Salvador Meléndez Meléndezin ympärillä tehty työ hedelmää. Ja voiko kultainen vihkisormus, jonka kolmas valtakunta vei häneltä, palata kotiin.
