Kansallismielisten ja regionalistien äänet on vakio valtaanasetuksissa, joissa ei ole selviä enemmistöjä. Sitä ovat tehneet kaikki oikealta vasemmalle. Felipe González, José María Aznar, José Luis Rodríguez Zapatero, Mariano Rajoy ja Pedro Sánchez tukeutuivat PNV:n, CiU:n ja ERC:n kaltaisiin puolueisiin, jotta ne saisivat kokoon riittävän määrän ääniä.
Perjantaina pidetyn ulkomailla annettujen äänten laskennan jälkeen vaalikalenteri jatkuu, jotta pääpuolueiden ehdokkaat voivat kerätä kannatusta mahdollista virkaanastujaista varten, ja tulos on jo käytännössä lopullinen. Aikataulu määräytyy perustuslaissa, kongressin säännöissä ja yleistä vaalijärjestelmää koskevassa orgaanisessa laissa vahvistettujen sääntöjen mukaan. Toinen tärkeimmistä päivämääristä 23. päivän jälkeen oli eilen 28. päivä, sillä lopullinen saldo riippuu vielä Espanjan ulkopuolella annetuista äänistä. Poissa olevien asukkaiden vaaliluetteloon (CERA) rekisteröityjen 233 688 äänestäjän - 10,4 prosenttia tällä tavoin äänestämään kutsutuista - antamat äänet ovat muuttaneet Madridin yhden paikan jakoa, jonka PSOE oli aiemmin saanut ja jonka PP on nyt voittanut. Vasemmisto- ja oikeistoblokkien tasapaino alahuoneessa on tasan, ja Junts säilyttää avaimet hallittavuuteen 15. vaalikaudella. Tosin sen on nyt äänestettävä vähintään kahden parlamentin jäsenen seitsemästä puolesta, jotta se voi sijoittaa Pedro Sánchezin, kun aiemmin äänestämättä jättäminen olisi riittänyt. Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta, kun kansallismielinen voima on pystynyt kääntämään hallituksen puolelle tai toiselle. Nationalistien ja regionalistien ääni oli avainasemassa vuosina 1989 ja 1993 (Felipe González), 1996 (José María Aznar), 2004 ja 2008 (José Luis Rodríguez Zapatero), 2016 (Mariano Rajoy) ja 2020 (Pedro Sánchez).
