Voxista puhdistetut valtuutetut väittävät kieltäytyneensä siirtämästä kunnan varoja puolueelle.
Puolueen talousjohtajat luonnehtivat "kiusantekona" käyttämättä jääneiden julkisten avustusten palauttamista paikallisvaltuustoille.
Useiden itsehallintoalueiden (Guadalajara, Valencia, Albacete tai Orihuela, Alicante) kaupunginvaltuustojen Vox-valtuutetut ovat ilmoittaneet, että heitä painostettiin siirtämään Madridissa sijaitsevalle puolueen keskuskoneistolle julkiset tuet, jotka heidän kuntaryhmänsä sai vastineeksi palveluista, joita he eivät olleet pyytäneet eivätkä pitäneet useimmiten todellisina. Kaikki he kieltäytyivät tästä, ja heidät on poistettu Voxin sunnuntain vaaleissa esittämistä ehdokkaista.
Erimielisyyksien syy juontaa juurensa syksyyn 2020, jolloin pandemian ollessa pahimmillaan Voxin johto ja sen valtuutetut pitivät kokouksen eri puolilla Espanjaa. Esittelyt - EL PAÍS:n käyttöönsä saaman nauhoituksen mukaan - piti silloinen pääsihteeri Javier Ortega-Smith, mutta lauluääntä kantavat valtakunnallinen rahastonhoitaja Pablo Sáez ja johtamisesta vastaava varapääsihteeri Juan José Aizcorbe. Nämä kaksi talousjohtajaa menivät suoraan asiaan. Heillä oli tietty kiire, koska budjettivuotta oli jäljellä enää muutama kuukausi ja he halusivat, että kuntaryhmät siirtäisivät varansa puoluekoneistolle.
Vox oli vaalikauden alussa yrittänyt saada alueparlamenttien ryhmät maksamaan saamansa julkiset varat suoraan Javier Ortegan ja muiden Madridin johtajien valvomille pankkitileille. Kolme Voxin neljästä Murcian alueellisesta kansanedustajasta kieltäytyi, ja tämä oli laukaiseva tekijä muodostelman hajoamiseen ainoassa kunnassa, jossa se voitti marraskuun 2019 parlamenttivaalit. Voxin kaava oli räikeän laiton, sillä parlamenttiryhmät ovat laillisesti vastuussa näiden julkisten tukien käytöstä, jotka on tarkoitettu niiden toimintakulujen kattamiseen.
"Viime vuonna, kun toimielimissä oli häiriöitä, oli asioita, joita emme olleet ennakoineet", johtaja selitti telemaattisessa kokouksessa. "Tiedätte, että paikallisessa järjestelmässä lainsäädännöllä on vaativampia konnotaatioita kuin autonomisissa parlamenteissa tai itse kongressissa tukia koskevassa kysymyksessä", hän jatkoi. Itse asiassa yksi Voxin Espanjan politiikkaan rynnistäneistä ehdotuksista - numero 82 sen "100 kiireellistä toimenpidettä Espanjalle" - oli poliittisille puolueille myönnettävien julkisten tukien lopettaminen, mutta Aizcorbe puolustautui sillä, että "Voxin on hyvin vaikea pakottaa tätä tahtoa paikallisvaltuustoihin". Tästä syystä hän väitti, että tuesta ei voida luopua.
Voxin rahastonhoitaja ja johtaja valittivat valtuutetuille, että edellisen vuoden lopussa rahat, joita kuntaryhmät eivät olleet käyttäneet tavanomaiseen toimintaansa, oli palautettu kunnan kassaan, "joten loppujen lopuksi Voxin poliittinen hanke tai edes kansalaiset eivät ole hyötyneet siitä, koska ne menevät takaisin kaupunginvaltuustolle", Aizcorben mukaan.
Johtaja ei selittänyt, miksi kuntaryhmien kaupunginvaltuustolleen palauttamat rahat eivät hyödytä asukkaita, mutta vakuutti pahoittelevansa sitä, etteivät ne ole antaneet niitä puolueelle eli hänen hallinnoitavakseen. "Se oli todella harmillista, koska menetimme paljon rahaa, en halua sanoa summaa; enemmän kuin hävisimme, menetimme paljon rahaa", hän sanoi. "Se oli hyväuskoinen teko, se oli ehkä kiusanteko. Se oli teko, josta jotkut kaupunginvaltuustot ja maakuntavaltuustot moittivat meitä: 'Mutta mitä te teette [palautatte käyttämättä jääneet rahat]'?". Meillä on kuitenkin puhdas omatunto, koska kyseessä on voittoa tavoittelematon laitos.
Estääkseen tilanteen toistumisen seuraavina vuosina Voxin virkamiehet kehottivat valtuutettujaan allekirjoittamaan kuntaryhmiensä ja puolueen valtakunnallisen johdon välisiä sopimuksia, joissa jälkimmäinen sitoutui tarjoamaan heille joukon palveluja vastineeksi kunnallisesta tuesta, jota he eivät käyttäneet. Ehdotus herätti monia epäilyjä, ja Voxin johtaja ja rahastonhoitaja kamppailivat vakuuttaakseen valtuutetut siitä, että tämä kaava oli täysin laillinen. He eivät olleet yhtä selvillä siitä, mitä palveluita puoluekoneisto tarjoaisi niiden lisäksi, joita jo tarjotaan, ja vaativat vain, että kuntaryhmät saisivat enemmän tukea Voxin viestintäryhmältä aloitteidensa julkistamiseen. Ortega, joka oli poissa kokouksesta, palasi kokouksen lopussa kannustamaan valtuutettuja allekirjoittamaan sopimukset.
Aizcorbe kertoi valtuutetuille, että kyse oli "sinalagmaattisesta sopimuksesta" eli kahdenvälisestä sopimuksesta, johon liittyy velvoitteita molemmille osapuolille, mikä ei juurikaan selventänyt asiaa. Kun monet Voxin valtuutetut saivat seuraavina viikkoina sopimusluonnoksen ja viestin, jossa heitä kehotettiin palauttamaan se allekirjoitettuna puolueen päämajaan, he huomasivat, että kyseessä oli jäsenyyssopimus: Vox tarjosi valtuutetuilleen useita yleisiä palveluja - perustelujen laatimisesta oikeudelliseen ja kirjanpidolliseen neuvontaan tai puolueen omien tilojen käyttöön - käteismaksua vastaan. Heidän huomionsa kiinnittyi eniten siihen, että maksu oli kiinteä ja mitattavissa riippumatta siitä, tarjottiinko näitä palveluja vai ei ja riippumatta niiden käytön tiheydestä tai määrästä. Vaikka puolueen virkamiehet puhuivat maksusta, joka oli verrannollinen kunkin ryhmän saamaan tukeen - palvelemaan kuntia, joilla ei ollut tällaisia tuloja - joissakin tapauksissa vaadittiin koko julkisen tuen määrää.
Kaikki Voxin valtuutetut eivät noudattaneet tätä vaatimusta. "Kaikkia Espanjan kaupunginvaltuutettuja on pyydetty [luovuttamaan] tämä kuntalisä, joka, kuten tiedätte, kuuluu ainoastaan ja yksinomaan kuntaryhmille. On ihmisiä, jotka ovat suostuneet johonkin, mikä ei ollut laillista, ja toisia, jotka eivät ole suostuneet. Olen palauttanut [kaupunginvaltuustolle] yli 31 000 euroa; yli 80 prosenttia kuntalisästä. Ja siitä olen hyvin ylpeä", ilmoitti Rosario Velasco, Albaceten kaupunginvaltuuston ainoa Vox-valtuutettu.
"Voxissa he vaativat, että osa tuosta kunnallisesta määrärahasta pitäisi mennä puolueelle. Minä kieltäydyin. Se on laitonta. [Tuon rahan] pitäisi mennä [kuntaryhmän] juokseviin kuluihin eikä koskaan puolueen resursseiksi tai henkilökohtaiseksi palkkioksi". Olen erittäin huono, koska laitoin rahat asukkaiden hyväksi puolueen edelle, mitä Abascal halusi", sanoo Antonio de Miguel, Voxin tiedottaja Guadalajaran kaupunginvaltuustossa.
Valencian kaupunginvaltuuston valtuutettu Vicente Montañez on puolestaan valittanut, että Voxin virkamiehet yrittivät saada hänet maksamaan 8 239 euron laskun puoluekuluista kuntaryhmän tuesta. "Minulta vaaditaan edelleen maksuja puolueelle tililtä, jolla meillä on kuntaryhmän määräraha, vaikka jo tiedetään, että tällaisia maksuja ei ole mahdollista suorittaa", valtuutettu sanoi. Orihuelan Vox-valtuutettu Asunción Aniorte kieltäytyi myös siirtämästä kunnan avustusta puolueelle vastineeksi palveluista, joita hän ei koskaan saanut. Aniorte väittää, ettei hän ole käyttänyt euroakaan tuesta ja että kaikki kulut, joita hänelle on koitunut valtuutettuna, on maksettu hänen omasta taskustaan. Kukaan neljästä valtuutetusta ei ole toistamiseen ehdokkaana.
Puolueen vuoden 2021 talousraportin mukaan Vox sai tuona vuonna 172 647 euroa 31 kuntaryhmältä ja 803 282 euroa kahdeksalta parlamenttiryhmältä (lukuun ottamatta kongressin ja Madridin edustajainhuoneen ryhmiä) "molempien puolueiden sopimia yhteistyösopimuksia" varten. Vox väittää, että nämä sopimukset ovat poliittisten puolueiden rahoitusta koskevan lain mukaisia ja että tilintarkastustuomioistuin on tarkastanut sen tilit. Voxin vuoden 2022 talousarviossa näistä sopimuksista saadut tulot olivat jo 1 014 000 euroa.
