Useimmat opettajat pitävät kaksi kielistä opetusta englanniksi Madridissa kielteisenä: "Lasten, perheiden ja opettajien ponnistelut eivät kannata".
Ohjelma vähentää oppilaiden ymmärtämystä ja sisällön syvällisyyttä, ilmenee uudesta tutkimuksesta, joka perustuu 1 700 opettajan haastatteluihin.
Madridin opettajilla on huono käsitys englannin- ja espanjankielisestä kaksikielisyysohjelmasta, jota alettiin toteuttaa alueella kaksi vuosikymmentä sitten ja joka nyt kattaa yli puolet julkisen koulutuksen oppilaista, 212 857 lasta ja nuorta peruskoulussa ja lukiossa. Aiheesta tähän mennessä tehdyn laajimman tutkimuksen mukaan, jota varten haastateltiin 1 724 peruskoulun ja lukion opettajaa, 8 opettajaa 10:stä katsoo, että se "vaikuttaa kielteisesti oppilaiden ymmärryksen tasoon" ja "vähentää käsitellyn sisällön syvyyttä". Suuri enemmistö opettajista sanoo, että se on edistänyt uudenlaista erottelua julkisissa kouluissa. Ja yli puolet uskoo, että sillä on kielteisiä vaikutuksia espanjan kielen hallintaan. Jälkimmäinen vaikutelma on samansuuntainen kuin hälytyskellojen soiminen Madridin alueen oppilaiden huonosta lukutaidosta, joka näkyy kansainvälisissä testeissä.
Tutkimuksen, jonka otsikko on La opinión del profesorado sobre el Programa Bilingüe de la Comunidad de Madrid ja joka on vielä julkaisematta, mutta jonka johtopäätöksiin EL PAÍS on tutustunut, ovat laatineet tutkijat Jesús Rogero-García, Madridin autonomisen yliopiston professori, sekä Miguel Martínez, Eva Bajo ja Cristina Orío, jotka ovat Acción Educativa MRP -yhdistyksen jäseniä.
Raportista käy ilmi, että 70 prosenttia opettajista on sitä mieltä, että aluehallituksen englanninkielisen oppiaineen opettamiseen edellyttämä kielitaitovaatimus "ei takaa riittävää kielitaitoa oppiaineen opettamiseen". Lähes kaikki opettajat katsovat, että osa heidän luokassa havaitsemistaan asenneongelmista liittyy englannin käyttöön opintoikielenä. Kyselyyn vastanneista 77,8 prosenttia katsoi, että "tunneille osallistumisen puute" johtuu tästä tekijästä, 74,8 prosenttia "sitoutumattomuus tai tarkkaavaisuuden puute" ja 44,2 prosenttia "huonot tulokset kokeissa".
Suurin osa opettajista havaitsee oppilailla vaikeuksia, jotka he liittävät englannin kieleen, kirjoittaessaan (76,6 %), keskustellessaan luokassa (65,3 %) tai pitäessään suullisia esityksiä (55,7 %). Sekä peruskoulun opettajat (kaksi kolmesta) että toisen asteen opettajat (kolme neljästä) sanovat, että he ovat tehneet muutoksia objektiivisiin kokeisiin ja tentteihin, koska ne on tehtävä englanniksi. Seitsemän kymmenestä niistä, jotka ovat muuttaneet testejä, väittävät valinneensa harjoituksia, "joissa vallitsevat nuolten yhdistämiseen tai aukkojen täyttämiseen liittyvät tehtävät". Ja 62,5 prosenttia sanoo, että kokeet ovat köyhtyneet "vähentämällä kirjoittamista edellyttävien vastausten määrää".
Seuraukset itsetunnolle
Carmen Gebrié, alakoulun opettaja Madridissa, jossa hän koordinoi kaksikielisyyttä ohjelman alkuaikoina, on samaa mieltä tutkimuksen päätelmistä. "Ongelmana on, että ohjelmalla ei ole koskaan ollut riittäviä resursseja. Ja ilman resursseja asiat tehdään puolihuolimattomasti. Erityisopetusta tarvitsevien lasten lisäksi, joilla oli jo omat ongelmansa, oli vielä kieliongelma. Ja niillä lapsilla, jotka olivat heikompia ja joilla oli luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden kaltaisia aineita englanniksi, oli enemmän vaikeuksia, mikä vaikutti heidän itsetuntoonsa. Kun vuodet kuluvat, heidän itseluottamuksensa heikkenee", hän sanoo.
"Kannatamme kieltenopiskelua", jatkaa Mari Carmen Morillas, Fapa-Giner de los Ríos -perhejärjestön puheenjohtaja, "mutta se on tehtävä hyvin, ja Madridin alueen koulu on mielestämme hyvin kyseenalainen. Sen jälkeen, kun se otettiin käyttöön vuonna 2004, sitä ei ole arvioitu perusteellisesti, eikä sitä ole edes kokeiltu, vaan sitä on yksinkertaisesti alettu toteuttaa kouluissa. Monet perheet soittavat meille tuskissaan, koska he näkevät, että heidän lapsensa jäävät jälkeen".
Consejería de Educación de la Comunidad de Madridin vuonna 2018 julkaisema raportti osoitti, että kaksikieliset ja ei-kieliset koulut saivat käytännössä samanlaisia tuloksia espanjan kielessä, matematiikassa ja luonnontieteissä sen jälkeen, kun sosioekonominen ja kulttuurinen indeksi (Isec) oli vähennetty, ja että englannin kielen taso oli selvästi parempi. Ohjelman puolustajat, kuten Ismael Sanz, Universidad Rey Juan Carlosin taloustieteen professori ja alueministeriön entinen innovaatiotoiminnan pääjohtaja, mainitsevat esimerkkinä ohjelman menestyksestä opiskelijoiden lisääntyvän sujuvuuden, jolla he saapuvat yliopistoon.
Sosiologi Jesús Rogero varoittaa kuitenkin, että oppilaiden erottelu kaksikielisten ja ei-kielisten koulujen välillä ei tapahdu ainoastaan perheiden sosioekonomisen tason perusteella, mikä on aluehallituksen vuonna 2018 julkaisemassa raportissa esitetty ennaltaehkäisy, vaan erottelu perustuu myös suoremmin oppilaiden koulumenestykseen heidän sosiaaliluokastaan riippumatta. Kaksikielisistä kouluista tulee lapsia, joiden englannin kielen taito tai akateeminen suoriutuminen on yleisesti ottaen heikkoa ja joita koulu kehottaa siirtymään ei-kaksikieliseen kouluun. Rogeron mukaan koulu tekee näin lapsen hyvän opintomenestyksen vuoksi. Seurauksena on kuitenkin se, että se vahvistaa segregaatiota, joka johtaa siihen, että ei-kaksikielisiin kouluihin lähetetään alemman sosioekonomisen aseman perheistä tulevia lapsia (joilla ei esimerkiksi ole valmiuksia vahvistaa englannin kielen taitojaan koulun ulkopuolisilla tunneilla), mutta myös yleisemmin lapsia, jotka eivät suoriudu opinnoistaan hyvin monien eri tekijöiden vuoksi.
Madridin kaksikielisessä mallissa otetaan käyttöön myös toinen merkittävä erottelu kaksikielisissä kouluissa, joissa oppilaat jaetaan akateemisten saavutustensa ja englannin kielen taitotason perusteella niin sanottuun osastovaihtoehtoon, jossa oppilailla on vähintään 30 prosenttia tunneista englanniksi, ja ohjelmavaihtoehtoon, jossa lapsilla on vain yksi tunti englantia päivässä ja lisäksi jokin muu englanninkielinen oppiaine, joka on usein liikuntaa tai taide- ja taitoaineita. Rogeron laatimassa raportissa 80,2 prosenttia vastaajista sanoi, että "jaksovaihtoehdossa" on "enemmän oppilaita, joilla on parempia akateemisia tuloksia", ja 71,5 prosenttia, että "vähemmän oppilaita, joilla on erityisiä koulutustarpeita tai oppimisvaikeuksia". "Ohjelma"-vaihtoehdossa taas on 72,3 prosenttia opettajista sitä mieltä, että lukalle jääneiden määrä on suurempi.
Opettajien käsityksen mukaan kaksikielinen ohjelma ei yleensä riitä takaamaan englannin kielen ja muiden oppiaineiden tasoa. 89,7 prosenttia sanoo, että on "tavallista, että kaksikielisen ohjelman oppilaat tarvitsevat koulun ulkopuolella, perheensä tuen lisäksi, vahvistusta oppiaineiden tai englannin kielen hallinnan vahvistamiseksi". "Olen joutunut tilanteeseen", sanoo opettaja Carmen Gebrié, "jossa minun on pitänyt sanoa perheille: "Pyydän teitä vastoin omaa organisaatiotani antamaan tukea (oppilaalle) koulun ulkopuolella. Koska muuten se ei onnistu. Se ponnistus, jota kaksikielisyys vaatii lapsilta, perheiltä ja opettajilta, ei ole sen arvoista".
"Madridin yhteisössä perheet", Mari Carmen Morillas lisää, "ovat niitä, jotka panostavat eniten koulun kielitoimintaan, koska oppilaat tarvitsevat tätä ulkopuolista tukea. Ja tämä luo myös paljon eriarvoisuutta, koska kaikilla ei ole varaa maksaa englannin tunneista iltapäivisin.
