Työntekijöiden vai parempien palkkojen puute? 140 000 täyttämättä jääneen työpaikan ongelma sektoreittain eriteltynä
Espanjassa on eniten avoimia työpaikkoja sen historiassa, vaikka määrä on edelleen pienempi kuin muualla EU:ssa. Mitä huonommin alalla maksetaan, sitä suuremmat ovat erot työnantajien ja työntekijöiden analyysissä.
Mikään ongelma ei ole vaikeammin ratkaistavissa kuin sellainen, jonka olemassaoloa asianomaiset osapuolet eivät tunnusta. Seuraavaksi monimutkaisimmat väärinkäsitykset ovat sellaisia, joissa osapuolet ovat eri mieltä väärinkäsityksen syistä. Yleisessä keskustelussa Espanjan täyttämättömistä työpaikoista on paljon edellisiä ja paljon jälkimmäisiä syitä.
Ammattiliitot väittävät, että yleisesti ottaen työntekijöistä ei ole pulaa, vaan pikemminkin paremmat työolot puuttuvat. Heidän useimmin toistettu argumenttinsa tämän kannan tueksi on työttömyysaste: 13 prosenttia, kolme miljoonaa ihmistä etsii työtä eikä löydä sitä. Työnantajat torjuvat tämän väitteen ja viittaavat lukuisiin työnantajille tehtyihin tutkimuksiin, joissa suurin osa ilmoittaa vaikeuksista löytää työvoimaa: viimeisin on konsulttiyritys KPMG:n tekemä tutkimus, jossa kahdeksan kymmenestä tutkituista yrityksistä sanoo, että heillä on vaikeuksia täyttää avoimia työpaikkoja. Edes hallituksessa ei vallitse yksimielisyyttä. Osallisuudesta, sosiaaliturvasta ja maahanmuutosta vastaava ministeriö puolustaa ulkomaisen työvoiman käyttöä tietyissä tehtävissä joko laillistamisen tai kiintiöiden avulla, kun taas työministeriö seuraa ammattiyhdistysten näkemyksiä.
Viralliset tilastot avoimista työpaikoista eivät anna täyttä vastausta tähän kysymykseen. Kansallisen tilastokeskuksen tietojen mukaan vuoden 2022 viimeisellä neljänneksellä oli 140 000 avointa työpaikkaa. Tämä on korkein ennätys kyseisellä ajanjaksolla ainakin vuoden 2013 jälkeen, jolloin tilastointi aloitettiin, ja se on noussut tasaisesti siitä lähtien - lukuun ottamatta vuotta 2020, pandemian vuotta. Vaikka kyseessä on ennätystaso, se on pieni aukko verrattuna 20,45 miljoonaan työntekijään.
Eurooppalaisessa vertailussa Espanja on yksi niistä maista, joissa avoimien työpaikkojen määrä on alhaisin, sillä se on 0,9 prosenttia, kun Euroopan keskiarvo on 2,8 prosenttia. Ainoastaan Bulgariassa ja Romaniassa prosenttiosuus on pienempi (0,8 %). Korkeimmat luvut ovat Itävallassa (4,6 %), Belgiassa ja Alankomaissa (4,5 %). Päinvastoin kuin voisi olettaa, tämän indikaattorin ja työttömyyden välinen korrelaatio ei ole täydellinen: esimerkiksi Ruotsissa avointen työpaikkojen osuus on EU-27:n keskiarvon mukainen, mutta työttömyysaste (7,5 %) on selvästi keskiarvoa (6,2 %) korkeampi. Tämä epäsuhta osoittaa, että maakohtaiset erityispiirteet ovat avainasemassa.
Työnantajien ja ammattiyhdistysten kannat näyttävät olevan ristiriidassa keskenään. Kun keskustelu kuitenkin viedään alas yksittäisiin aloihin sen sijaan, että keskusteltaisiin yleisellä tasolla, voidaan havaita jonkin verran yhteistä pohjaa. Ja sattuu niin, että mitä parempi palkka, sitä suurempi yhteneväisyys analyysissä on. Esimerkiksi työnantajat ja ammattiliitot tekevät samanlaisen diagnoosin siitä, miksi metalliteollisuudessa on täyttämättömiä työpaikkoja, mutta hotelli- ja ravintola-alalla tilanne on hyvin erilainen. Samaan aikaan ratkaisuehdotuksissa on sama kuilu.
EL PAÍS on etsinyt kutakin toimialaa koskevaa erityisanalyysia ja keskustellut työnantaja- ja ammattiyhdistysjohtajien kanssa aloilla, joilla työnantajat valittavat työvoimapulasta. Vaikka skenaariot olisivat kuinka samankaltaisia, jotkin tärkeimmistä avaimista ovat piilossa vivahteiden sisällä. Lisäämme joitakin lähtötietoja kustakin alasta, jotta voimme paremmin kontekstualisoida sitä, mitä kukin asiantuntija sanoo.
Metallurginen ala
Keskimääräinen bruttokuukausipalkka vuonna 2021 (tehdasteollisuudessa yleensä) INE:n mukaan: 2 342,73 euroa.
Palkankorotus vuoden 2022, pahimman inflaatiovuoden (8,4 %) aikana, työministeriön mukaan: 3,29 %.
Alan työttömät INE:n mukaan vuoden 2023 ensimmäisellä neljänneksellä: 148.200.
Vaikeasti täytettävät työpaikat Adeccon mukaan (teollisuudessa): 12,1 %.
Espanjan metallialan yritysjärjestöjen keskusliiton puheenjohtaja José Miguel Guerrero ja UGT FICA:n teräs- ja metallitransformaation sihteeri Alberto Villalta ovat yhtä mieltä siitä, että alalla on pulaa työntekijöistä. "Kyllä, joistakin profiileista, kuten sorvaajista tai jyrsintätyöntekijöistä, on pulaa", sanoo ammattiyhdistysjohtaja. "Vakavimmat ongelmat ovat perinteisissä tehtävissä, kuten hitsaajissa", myöntää yritysjohtaja, joka viittaa myös sähkö- ja kaasuasentajien sekä teknisten tehtävien puutteeseen. Adeccon kesäkuun 2022 työmarkkinoiden tarpeita koskeva raportti vahvistaa tämän käsityksen: 29 prosenttia vastaajista mainitsee koneasentajat ja sähköalan asiantuntijat vaikeimmin täytettävinä profiileina koko työmarkkinoilla, ja seuraavaksi eniten vaikeuksia on 26 prosentilla hitsaajilla ja ohutlevytyöntekijöillä.
Puutteen syitä eriteltäessä molemmat aloittavat ammatillisen koulutuksen suorittaneiden puutteesta. "On paljon yliopisto-opiskelijoita, jotka ovat huonommin palkattuja kuin tällä alalla, jolla ammattiliitoilla on suuri vaikutusvalta", Villalta sanoo. Guerrero lisää: "Koulutus on suunnattava yritysten todellisiin tarpeisiin. Meidän kaltaisiamme toimintoja ei ole arvostettu kovinkaan paljon, ikään kuin ne olisivat harmaita ja kaikkien parasta olisi mennä yliopistoon". He ovat myös yhtä mieltä siitä, että ratkaisu tähän ongelmaan on jo tekeillä. "Uusi ammatillista koulutusta koskeva laki on menossa oikeaan suuntaan", sanoo työnantajayhdistyksen johtaja, joka korostaa myös, että yritysten on investoitava enemmän koulutukseen ja että ala on houkuteltava nuoria. "Meidän on myös houkuteltava enemmän naisia. Olemme edelleen hyvin miesvaltainen ala".
Työntekijäpula luo kahden asiantuntijan mukaan palkkatilanteeseen positiivisen kierteen. "Suurilla yrityksillä on vähiten ongelmia löytää työntekijöitä, koska ne tarjoavat parhaat työehdot. Yrityksissä, joilla on omat sopimukset, heillä tuskin on vaikeuksia, mutta jos palkat riippuvat maakuntasopimuksesta, tilanne on monimutkaisempi", Villalta sanoo. Guerrero välttää tätä ajatusten luetteloa, mutta hän myöntää, että "epäilemättä" pienillä yrityksillä on enemmän ongelmia henkilöstön rekrytoinnissa.
Hotelli ja ravintola-ala
Keskimääräinen bruttokuukausipalkka vuonna 2021: 1.225,84
Palkankorotus vuonna 2022: 2,52 %.
Alan työttömät vuoden 2023 ensimmäisellä vuosineljänneksellä: 322,300
Vaikeasti täytettävät avoimet työpaikat: 2,4 %.
Yhtä moni seikka tuo Guerreron ja Villaltan diagnoosin lähemmäksi kuin se, että
Guerreron ja Villaltan diagnoosi on yhtä lähellä kuin Hostelería de Españan työnantajayhdistyksen pääsihteerin Emilio Gallegon ja CC OO:n majoitus- ja matkailuosaston johtajan Gonzalo Fuentesin diagnoosi. "Työntekijöistä on suuri pula. Tarvitsemme kipeästi työntekijöitä", sanoo työnantajien johtaja. "Espanjassa ei ole pulaa hotelli- ja ravintola-alan työntekijöistä. Puutteena ovat kunnolliset työolot ja paremmat palkat", sanoo työntekijöiden edustaja. Adeccon tietojen mukaan hotelli- ja ravintola-ala on yksi niistä aloista, joilla on vähiten ongelmia avoimien työpaikkojen täyttämisessä: vain 2,4 prosenttia avoimista työpaikoista oli viime vuonna vaikeasti täytettävissä. Lisäksi he ovat julkaistujen avointen työpaikkojen vähiten haluttuja ammatteja: vain 1,8 prosenttia on tarjoilijoita. Tärkein online-työnhakualusta Infojobs ilmoittaa, että hotelli- ja ravintola-alaan liittyvät tarjoukset ovat kasvaneet 126 prosenttia vuoteen 2022 verrattuna, mikä "on johtanut ammattilaisten puutteeseen ja tiettyihin jännitteisiin kysynnän ja tarjonnan epätasapainon vuoksi".
Gallego uskoo, että palkat eivät ole se eriytävä tekijä, joka aiheuttaa työvoimapulaa: "Mitä enemmän maksetaan, sitä helpompi on saada työntekijöitä, mutta markkinat toimivat oman tasapainonsa mukaan. Näillä markkinoilla marginaalit ovat hyvin kapeat, ja sieltä palkat tulevat. Mikään yritys ei vastusta sitä, että maksetaan enemmän, jos se voi. Onko meillä parantamisen varaa? Kyllä. Teemmekö sitä? Kyllä teemme. Syynä hotelli- ja ravintola-alan työvoimapulaan hän mainitsee väestön ikääntymisen ja nuorten aktiivisuuden laskun: 16-24-vuotiaita aktiivisia 16-24-vuotiaita on nyt 1,5 miljoonaa, mikä on melkein miljoona vähemmän kuin 20 vuotta sitten, ja "hotelli- ja ravintola-ala on hyvä väylä ensimmäiseen työpaikkaan; lisäksi Bolognan suunnitelma on lyhentänyt lomia, ja kesäisin töissä on vähemmän opiskelijoita". Hänen mielestään myös työllisyyspolitiikan "jäykkyys" on tärkeää: "Työttömille pitäisi tarjota kannustimia työmarkkinoille pääsemiseksi esimerkiksi siten, että he voivat jatkaa tuen saamista koeajan aikana yrityksessä." Hän pitää myös työllisyyspolitiikan "jäykkyyttä" tärkeänä. Ymmärrämme, että tukea saava henkilö ei halua luopua siitä, jos hänelle ei ole selvää, saako hän vakituisen työpaikan. Lopuksi hän viittaa korkeisiin vuokriin alueilla, joihin kohdistuu enemmän matkailupaineita, ja nuorten puutteeseen autioituneilla alueilla.
Fuentes uskoo myös, että korkeat vuokrat supistavat hotelli- ja ravintola-alan työvoimaa, ja tämä ongelma voitaisiin ratkaista "paremmilla palkoilla". Hänen analyysinsä pyörii tämän tekijän ympärillä: "Pandemian vuoksi hotelli- ja ravintola-alalta pakeni 70 000 työntekijää. He ovat satunnaisia työntekijöitä, joita työnantajat eivät ottaneet mukaan ERTE-järjestelmään, joiden työttömyyskorvauksia vähennettiin, koska he eivät olleet rekisteröityneet, ja muita, jotka maksoivat osa-aikaisia maksuja, vaikka käytännössä he olivat kokoaikaisia. He lähtivät etsimään lisää vakautta muilta aloilta eivätkä ole palanneet takaisin. Samalla hän väittää, että jos hotelli- ja ravintola-alalla olisi niin paljon ongelmia avoimien työpaikkojen täyttämisessä, ala ei olisi luonut niin paljon työpaikkoja viime vuonna (62 000 enemmän kuin vuoden 2022 ensimmäisellä neljänneksellä).
Heidän näkemyksensä siitä, että ulkomaiset työntekijät voisivat täyttää avoimet työpaikat, eivät myöskään vastaa toisiaan. "Kannatamme sitä, että ulkomaalaiset voivat tulla Espanjaan. Emme kuitenkaan voi asettaa tuotantoketjun pohjalla olevia ihmisiä tuotantoketjun toiseksi eniten pohjalla olevia ihmisiä toisiaan vastaan jakamaan kurjuutta. Emme aio sallia sitä, että tänne tulevia ihmisiä käytetään halpana työvoimana", Fuentes sanoo. Gallego puolustaa ulkomaalaisten työntekijöiden saapumista sesonkiaikana ja heidän paluutaan kotimaahansa sesonkiaikana kausiluontoisten maataloustyöntekijöiden tapaan. "Uskomme, että näin voidaan tehdä myös hotelli- ja ravintola-alalla. Luotamme suuresti hallituksen viimeisimpiin maahanmuuttopolitiikkaa koskeviin ilmoituksiin". Hän puolustaa myös eri yhteisöjen työntekijöiden liikkuvuutta mahdollisena ratkaisuna: "Alueellisten työllisyysjärjestelmien on sovitettava yhteen keskenään". Vastauksena tähän ajatukseen Fuentes muistuttaa jälleen kerran, kuinka korkeat vuokrat ovat, kun turistiasunnot ovat syöneet asuinhuoneistot.
Rakennusala.
Keskimääräinen bruttokuukausipalkka vuonna 2021: 2 056,69 euroa.
Palkankorotus vuonna 2022: 3,02 %.
Työttömät alalla: 133 400 henkilöä
Vaikeasti täytettävät työpaikat: 4,6 %.
CC OO del Habitatin pääsihteeri Daniel Barragán pitää "ilmeisenä", että rakennusalasta ei ole niin paljon kiinnostuneita työntekijöitä kuin ala tarvitsee. "Mutta tässä väitteessä on monia vivahteita. Työntekijöitä ei ole tarpeeksi, koska vaikka palkkataulukot ovatkin selvästi vähimmäispalkkaa korkeammat, tämä lisä ei korvaa kovaa työtä ja tapaturmariskiä". Vuonna 2022 rakennustyömailla kuoli 150 ihmistä, 30 enemmän kuin viime vuonna ja enemmän kuin millään muulla alalla.
Kansallisen rakennusalan keskusliiton (CNC) puheenjohtaja Pedro Fernández uskoo, että palkat eivät ole ongelma, jonka vuoksi työntekijöitä ei saada riittävästi: "Se on yksinkertaisen ratkaisun antamista monimutkaiseen ongelmaan. Tämä ei ole ongelma, kun sopimuksen mukaan kaikille maksetaan 30 prosenttia vähimmäispalkkaa korkeampaa palkkaa. Ja reaalipalkka on vielä korkeampi. Kysytäänpä itseltämme, miltä meistä tuntuisi 40 prosentin palkankorotus ja 40 prosentin korotus infrastruktuurin hinnassa. Barragán uskoo, että palkkojen korottamiseen on todellakin varaa ilman hintojen nousua.
Muista näkökohdista he ovat analyysissään samaa mieltä. Molemmat uskovat, että alan "huono maine" ei auta houkuttelemaan työntekijöitä. "Meidän on saatava ihmiset näkemään, että tämä ei ole enää hiekan ja kottikärryjen ala, vaan että olemme kehittyneet paljon". Barragán uskoo, että huono imago "on olemassa syystä; meidän on parannettava turvallisuutta ja vakautta". Molemmat uskovat, että viime vuosikymmeninä ammatillisessa koulutuksessa ilmenneillä puutteilla - jotka Fernándezin mukaan "uusi laki korjaa" - on myös kielteinen vaikutus. "Meidän on siirryttävä kohti lyhyitä ja kumulatiivisia matkareittejä. Monet työttömät, jotka voivat suorittaa uudelleenkoulutuksen, eivät voi opiskella vuotta ilman palkkaa", Fernández lisää. Hän puolustaa hotelli- ja ravintola-alan kollegansa tavoin myös tukien ja palkkojen yhteensopivuutta koeaikana.
Teknologia-ala
Keskimääräinen bruttokuukausipalkka vuonna 2021 (informaatio- ja viestintäalalla yleensä): 2 822,22
Palkankorotus vuonna 2022: 2,62 %.
Alan työttömät: 30 600 - tämä luku on erityisen harhaanjohtava, sillä monet teknologia-alan työpaikat kuuluvat muihin luokkiin.
Vaikeasti täytettävät avoimet työpaikat (tieto- ja viestintäalalla yleensä): 6 %.
UGT:n Digitalisation at Work -yksikön päällikkö José Varela uskoo, että Espanjan teknologia-alalla ei ole avoimia työpaikkoja, "lukuun ottamatta joitakin hyvin erityisiä tehtäviä". Hän uskoo, että puute keskittyy hyvin uusiin toimintoihin, joissa ammattilaisten kysyntä kasvaa nopeammin kuin koulutuskapasiteetti. "Ohjelmoijan asema oli hyvin tärkeä vielä vähän aikaa sitten, ja nyt se on menettämässä merkitystään. Se on muuttunut yhdestä kysytyimmästä yhdeksi vähiten kysytyimmistä. Nyt tekoälyasiantuntijat, data-analyytikot ja kyberturvallisuuden asiantuntijat ovat vahvasti nousemassa esiin."
Espanjan elektroniikka- ja viestintäalan yritysten monialayhdistyksen (Ametic) lahjakkuuksien kehittämisvaliokunnan puheenjohtaja Elena Díaz-Alejo uskoo, että ongelma on yleisempi kuin Varela toteaa, mutta "todelliset" ongelmat keskittyvät "tiettyihin tehtäviin", joista hän mainitsee samat kuin UGT:n asiantuntija. "Meillä on tunne, että koulutus ei sopeudu riittävän nopeasti. Yliopistot eivät tuota asiantuntijoita tarvitsemallamme vauhdilla", Díaz-Alejo lisää. Varela uskoo, että teknologiayritysten etujen mukaista on "paisuttaa" tätä keskustelua, jotta "voidaan ylläpitää laajaa koulutusteollisuutta, jossa on paljon kursseja ja maisterintutkintoja, joiden hyödyllisyys ei aina ole selvää". Hän uskoo, että tällä retoriikalla pyritään myös "alentamaan työvoimakustannuksia; mitä enemmän ehdokkaita on, sitä huonommat palkat voivat olla".
Infojobsin tiedot vahvistavat käsitystä siitä, että erityisprofiileista on puutetta: tämän työportaalin vähiten kilpailtuja työpaikkoja ovat ohjelmistoarkkitehti (vain viisi hakijaa avointa työpaikkaa kohti) ja tietokantakehittäjä (11 hakijaa avointa työpaikkaa kohti). "Pääongelma on yhtäältä pulassa osaajista, joilla on vaadittu pätevyys- ja erikoistumistaso, ja toisaalta myös digitaalisten taitojen puutteessa muunlaisissa ei-teknisissä profiileissa", Infojobs lisää.
Toisaalta, toisin kuin muut työnantajat, Ameticin tiedottaja torjuu ajatuksen, että ratkaisu työvoimapulaan olisi ulkomainen työvoima: "Meidän on edistettävä ja säilytettävä täällä jo olevat suuret lahjakkuudet". Hän kannattaa sekä pitkäaikaistyöttömien että niiden työntekijöiden uudelleenkoulutusta, joiden työ on vanhentumassa. "On myös erittäin tärkeää, että saamme lisää naisia tälle alalle.
Kuljetus ja varastointiala
Keskimääräinen bruttokuukausipalkka vuonna 2021: 2 084,56 euroa.
Palkankorotus vuonna 2022: 3,36 %.
Työttömyys alalla: 87,500
Vaikeasti täytettävät työpaikat: 19,6 %.
Adeccon tietojen mukaan tällä alalla on eniten vaikeasti täytettäviä työpaikkoja, 19,6 %. "Vuonna 2022 on julkaistu 27 598 avointa työpaikkaa raskaiden kuorma-autojen kuljettajille, mikä on yli kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2021. Heidän löytämisvaikeuksistaan kertoo se, että hakijoiden keskimääräinen määrä kutakin tämäntyyppistä avointa työpaikkaa kohti on laskenut 41:stä vuonna 2021 20:een vuonna 2022″, Infojobs lisää.
"Meillä on työvoimapulaongelma", sanoo logistiikka- ja kuljetusalan yritysjärjestön UNO:n puheenjohtaja Francisco Aranda. CC OO:n tie- ja logistiikka-alan pääsihteeri Francisco Vegas on samaa mieltä siitä, että "kaikki yritysten tekemät tarjoukset eivät ole katettuja". Hän kuitenkin tarkentaa: "Ongelma ei ole vakava. Olemme itse asiassa kuulleet tämän valituksen jo vuosia, eikä tähän mennessä ole ollut ongelmia, jotka johtuisivat kuljettajien puutteesta tai siitä, että henkilöliikenteen reittejä ei katettaisi kuljettajien puutteen vuoksi".
Aranda uskoo, että suurimmat ongelmat liittyvät teknologisiin profiileihin - erityisesti data-analyytikoihin, jotka ennakoivat logistiikan ostopäätöksiä - johtuen "ammatillisen koulutuksen vähäisestä kehityksestä" ja kuljettajiin. Jälkimmäisen osalta työnantajapäällikkö uskoo, että on olemassa "taloudellisia markkinoille pääsyn esteitä", joista hän mainitsee kuorma-autonkuljettajien hankkimat todistukset. "Jos he olisivat oikeutettuja tukiin, ottaisimme suuren askeleen eteenpäin". Hän näkee myös "emotionaalisia esteitä, sillä työntekijät haluavat mieluummin ammatillisesti tunnustettuja töitä, jotka helpottavat työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista". Kun Arandalta kysytään, kannustaisiko palkankorotus useampia työntekijöitä ajamaan kuorma-autoja, hän vastaa, että "se ei ole ongelman perusta; on tärkeämpää, että nykyaikaistamme ja helpotamme työn ja perhe-elämän yhteensovittamista".
Vegas uskoo, että "avoimia työpaikkoja on, koska kuljettajat eivät hyväksy taloudellisia ehtoja, jotka eivät vastaa vakiintuneita sopimuksia eivätkä ammatin vaikeuksia ja vaaroja". "Toisaalta", jatkaa ammattiyhdistysaktiivi, "yritykset kieltäytyvät palkkaamasta työttömiä kuljettajia. Työttömiä kuljettajia on paljon, eivätkä yritykset käänny julkisten työvoimapalvelujen puoleen. Ne herättävät yhteiskunnallista hälyä litanialla kuljettajien puutteesta, mutta todellisuudessa ne haluavat vain, että on työntekijöitä, jotka ovat valmiita työskentelemään epäsuotuisissa olosuhteissa".
Aranda väittää, että "ei ole olemassa mitään taikaratkaisuja" hänen tuomitsemaansa ongelmaan, "vaan pikemminkin joukko rakenteellisia mikroratkaisuja". Niistä yksi voisi hänen mukaansa olla ammattilaisten etsiminen ulkomailta, mutta "koska työttömyysaste on Euroopan korkein, meidän on annettava mahdollisuuksia uudelleenkoulutukseen".
