Rasismi ei lopu jalkapalloon Espanjassa. Vinicius Jr:n viimeisimmän hyökkäyksen seuraukset nostavat syrjintäkeskustelun stadionien ulkopuolelle.
Real Madridin hyökkääjä Vinicius Jr:n tänä sunnuntaina Valencian Mestalla-stadionilla kokema ties kuinka mones rasistinen hyökkäys on herättänyt uudelleen henkiin toistuvan kysymyksen: Onko Espanja rasistinen maa? Edustaako "apina" huutava mies osan maansa tunteita?
Pelaaja, jolle on kertynyt 10 valitusta vastaavista tapauksista, on tehnyt mielipiteensä kristallinkirkkaaksi sosiaalisessa mediassa: "Olen pahoillani niiden espanjalaisten puolesta, jotka eivät ole samaa mieltä, mutta tänään Brasiliassa Espanja tunnetaan rasistien maana". Tämän episodin jälkivaikutukset, jotka ovat heijastuneet jopa 28-M:n vaalikampanjaan ja jopa G-7-maiden kokoukseen (presidentti Lula da Silva viittasi siihen esiintymisessään), kutsuvat meitä nostamaan keskustelun rasismista Espanjassa jalkapalloa laajemmalle. Syrjintä, oli se sitten hienovaraista tai selvää, tietoista tai tiedostamatonta, on läsnä päivittäin kaduilla, vuokramarkkinoilla, poliisin toiminnassa, yrityksissä ja hallinnossa. Yksilön ja instituutioiden tasolla.
Espanjan rasismin diagnosointi lähtee ongelmasta: siitä, miten rasismia mitataan, tietojen laadusta - tai niiden puutteesta - ja siitä, että on vaikea löytää aiheeseen omistautuneita asiantuntijoita. Espanjassa ei ole tilastoja asukkaiden etnisestä tai rodullisesta alkuperästä, eikä siellä ole paljon tutkimuksia, joissa tutkittaisiin perusteellisesti, kärsivätkö tietyt ryhmät syrjinnästä ja minkälaisesta syrjinnästä. "Perinteisesti rasismia koskevia tutkimuksia ei ole tehty mustalaisvastaisuutta lukuun ottamatta", selittää Mercedes Fernández, joka on toinen vuonna 2017 lopetetun tutkimuksen Evolution of racism, xenophobia and other forms of intolerance (rasismin, muukalaisvihan ja muiden suvaitsemattomuuden muotojen kehitys) toinen kirjoittaja.
Myös CIS kysyi vuoteen 2017 asti espanjalaisilta, pitävätkö he itseään rasistina. Ja viimeisin tutkimus osoitti, että asteikolla 1-10 vastaajat olivat tasolla 2,2. Luku on positiivinen, mutta sillä on suhteellinen arvo, koska jos asiantuntijat toistavat yhtä asiaa, niin sitä, että tiettyjä kysymyksiä ei voi kysyä näin suoraan, koska vastaaja ei vastaa sitä, mitä hän ajattelee, vaan mitä hänen mielestään pitäisi vastata. Tämä on niin sanottu "sosiaalisen suotavuuden harha".
Maahanmuuttoa ja siihen liittyviä asenteita koskevia tutkimuksia on enemmän, ja vaikka ne eivät vastaa ilmiön monitahoisuuteen - eivätkä ota huomioon rasismia, josta myös ei-valkoiset espanjalaiset kärsivät - ne antavat joitakin viitteitä. "Espanjalainen yhteiskunta tunnistaa ei-valkoiset ihmiset maahanmuuttajiksi, ja vaikka ne eivät olekaan ihanteellinen väline, maahanmuuttoa koskevia asenteita mittaavat tutkimukset voivat heijastaa myös rasismia", sanoo Fernández, joka on myös Comillasin yliopiston maahanmuuttoinstituutin johtaja.
Aversiivinen rasismi
Fernándezin mukaan tutkimusten analyysin mukaan Espanjassa ei esiinny rasismia, joka liittyy ihonväriin tai ominaisuuksiin perustuvaan ylemmyydentunteeseen. Se paljastaa kuitenkin niin sanottua "vastenmielistä" tai hienovaraista rasismia, jossa henkilö saattaa näennäisesti kannattaa monimuotoisuutta ja monikulttuurisuutta ja kiistää olevansa rasisti, mutta osoittaa torjuvansa muiden kuin valkoihoisten ihmisten kulttuurin, osallistumisen tai palvelujen käytön. "Käytettävissämme olevien tietojen perusteella en uskalla sanoa, että Espanja on rasistinen, mutta tutkimukset kertovat, että maahanmuuttajia pidetään kilpailijoina. Kollektiivisessa mielikuvituksessa stereotypiat julkisten palvelujen käytöstä tai tukien saannista painavat enemmän kuin ihonvärin motivoima paremmuus", hän sanoo.
EASIE-hankkeen (Explaining Secure Attitudes towards Immigrants in Spain) vuonna 2020 toteuttamassa tutkimuksessa kysyttiin tiettyjen ryhmien herättämästä sympatiasta tai antipatiasta. Marokkolaiset (13 %) ja Saharan eteläpuoliset afrikkalaiset (6 %) sijoittuivat useimmin "erittäin epäystävälliseen" luokkaan. Serigne Fall, 55-vuotias senegalilainen, joka työskentelee sosiaalisena ja oikeudellisena sovittelijana Ramón y Cajalin sairaalassa Madridissa, ei ole koskaan tuntenut joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi 15 Espanjassa viettämänsä vuoden aikana, mutta hän panee huolestuneena merkille tietyt suuntaukset: "En ole koskaan halunnut sanoa, että Espanja on rasistinen maa, koska olen nähnyt vain yksittäistä käytöstä. Olen kuitenkin jo kuukausien ajan havainnut rasistisia tapauksia hyvin usein. Minulle se on hyvin yllättävää. Fall syyttää niistä äärioikeiston vihapuheita.
"Valitettavasti, kuten kaikissa yhteiskunnissa, rasismia esiintyy edelleen maassamme", sanoo maahanmuuttoministeri Isabel Castro. "Meidän on kuitenkin korostettava, että rasismin tilanne Espanjassa on epäilemättä parempi kuin 20 vuotta sitten, ja kaikkien instituutioiden sitoutuminen on johtanut erityislainsäädännön kehittämiseen tämäntyyppisten tapausten torjumiseksi", hän lisää.
Viimeisin, vuonna 2021 julkaistu raportti viharikosten kehityksestä antaa yleiskuvan ilmiöstä. Kirjatuista 1 802 tapauksesta yli 35 prosenttia oli rasistisia hyökkäyksiä, joita oli eniten. Tutkimus osoittaa myös, että rasismiin liittyvät viharikokset ovat kasvaneet lähes 32 prosenttia vuodesta 2019 vuoteen 2020. Analyysi on myös puolueellinen, koska 90 prosenttia uhreista ei tee rikosilmoitusta.
'Huutokauppa' Twitterissä
Sosiaalisten verkostojen vihapuheessa on myös rasistisia, muukalaisvihamielisiä, antisemitistisiä, romanivastaisia ja islamofobisia piirteitä. Espanjan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskus (OBERAXE), joka on seurannut tätä sisältöä internetissä vuodesta 2017 lähtien, kuvasi viimeisimmässä tiedotteessaan 1. tammikuuta ja 28. helmikuuta välisenä aikana 695 tapausta. Nämä hyökkäykset kohdistuivat pääasiassa Pohjois-Afrikasta tuleviin ihmisiin. Alustat poistivat vain 38 prosenttia tällaisesta sisällöstä, mikä on viraston mukaan "riittämätön" vastaus.
Gambialaisten vanhempien Huescassa syntynyt toimittaja Moha Gerehou huutokaupattiin Twitterissä seitsemän vuotta sitten. "Erään julkaisun jälkeen sain useita viestejä, joissa simuloitiin huutokauppaa ikään kuin olisin orja", hän muistelee. "Maksan tästä 1 000 euroa ja jos se tulee parasiiteista puhdistettuna, 1 200″, kirjoittivat internetin käyttäjät. Gerehou teki asiasta rikosilmoituksen, ja oikeusprosessi kesti kuusi vuotta ja johti puolentoista vuoden vankeustuomioon ja 3 000 euron korvauksiin, vaikka tuomitut ovat vieneet asian korkeimpaan oikeuteen.
Toimittaja on tyytyväinen Vinicius Jr:n viimeisimmän rasistisen episodin kansainväliseen vaikutukseen: "Onko Espanja rasistinen?" hän kysyy. "Kyllä, vaikka se, onko se paljon vai vähän, on kysymys, jota kysyvät enemmän ne, jotka hyötyvät rasismista, kuin ne, jotka kärsivät siitä. En välitä siitä, pitääkö joku Espanjaa enemmän vai vähemmän rasistisena kuin Ranskaa, tärkeintä on, että me kärsimme siitä", hän selittää. "Toivottavasti Viniciuksen tapaus avaa keskustelun jalkapallokentän ulkopuolella ja keskittyy rakenteelliseen rasismiin, jota Espanjassa esiintyy, kuten asunnon saannissa, sosiaalisissa verkostoissa esiintyvässä rasismissa, ennen kaikkea julkisissa kouluissa esiintyvässä koulusegregaatiossa, työpaikkojen saannissa tai osallistumisessa monille julkisen elämän aloille", hän lisää.
Viime vuosina asunnon saanti on toiminut viime vuosina lämpömittarina, jolla mitataan syrjintää, joka vaikuttaa kansalaisten kannalta keskeiseen alaan. OBERAXE ja Provivienda tekivät viime vuonna tutkimuksen, jossa todettiin, että yksityiset vuokramarkkinat "syrjivät ja sulkevat pois etnisiä ryhmiä ja väestöryhmiä, jotka kärsivät eniten rotusyrjinnästä". Syyt liittyvät vuokranantajien ennakkoluuloihin taloudellisesta epävarmuudesta tai kiinteistön väärinkäytöstä. Kun Kanariansaarilta kotoisin oleva Limin Chen etsi asuntoa vankeutensa jälkeen, yksi vuokranantajista kysyi häneltä, mistä hän on kotoisin. "Sanoin olevani espanjalainen, ja he sanoivat, etten näytä espanjalaiselta", hän muistelee. Sopimus sinetöityi vuokranantajan lausunnolla: "Emme vuokraa asuntoa ulkomaalaisille.
Chen, 24, kertoo kokemuksistaan rasismista kadulla, koulussa, metrossa ja muotitapahtumissa. "Vartuin niin, että jouduin kieltämään kiinalaisen puoleni, koska ympäristöni sai minut aina ajattelemaan, että se on väärin", hän valittaa. Hän kuvailee myös, miten häntä tarkkailtiin nuoruusvuosinaan: "Kouluni pojat ovat sanoneet minulle useita kertoja, että olen hyvin kaunis ja fiksu, mutta etteivät he koskaan olisi tekemisissä kanssani, koska olen kiinalainen". Chenin mielestä rasismia on olemassa, "mutta se on silkkaa tietämättömyyttä", hän sanoo.
Eufonia Diversityn monimuotoisuus- ja osallisuuskonsultti Mahmoud Assy pitää epäreiluna "yksinkertaistaa koko maan kontekstia sanoakseen, onko se rasistinen vai ei". 25-vuotias egyptiläinen pakolainen viittaa kuitenkin stereotypioihin, jotka lopulta rajoittavat ihmisten elämää, kuten asunnon löytämistä. Hän viittaa myös huumoriksi naamioituneeseen mikrorasismiin. "Joskus jopa ystäväni vitsailevat terrorismiin liittyen. Monta kertaa toistettuna ne ylläpitävät stereotypian yhdistämistä henkilöön", hän sanoo. "Se ei ole kaikkein väkivaltaisin, mutta se on yleisin, ja se sattuu enemmän, koska siitä ei puhuta niin paljon.
https://elpais.com/sociedad/2023-05-23/el-racismo-en-espana-no-termina-en-el-futbol.html
