"Haluaisin aloittaa tämän artikkelin toteamalla, että kirjoitan sen syvästä huolestuneisuudesta ja surusta, vaikka olisin halunnut olla tuntematta itseäni pakotetuksi tekemään niin, kun otetaan huomioon sen taustalla olevan asian valtava vakavuus.
Demokraattisessa poliittisessa pelissä on ymmärrettävää, että eri puolueet käyttävät kaikkia hyödyllisiksi katsomiaan argumentteja kritisoidakseen vastustajiensa harjoittamaa politiikkaa; on myös ymmärrettävää, että tämä kritiikki, vaikka se olisikin armotonta, ei voi perustua järjestelmällisiin valheisiin, kun kyse on koko yhteiskunnan kannalta erittäin tärkeistä asioista.
Kunnallisvaalikampanja on käynnissä kaikkialla Espanjassa ja useissa itsehallintoalueilla, ja olisi loogista, että kuntia ja itsehallintoalueita koskevat kysymykset olisivat poliittisen keskustelun keskiössä.
Valitettavasti Partido Popular, joka on edustanut hallitsevasti Espanjan oikeistoa demokratian palauttamisen jälkeen, ei jälleen kerran täytä niitä vaatimuksia, joita vaaditaan puolueelta, joka on hallinnut maata ja joka hallitsee joissakin itsehallintoalueissa ja melko monissa paikallisvaltuustoissa.
Se, että Partido Popularilla on edelleen perinnöllinen käsitys valtion toimielimistä, estää sitä luonnollisesti siirtymästä oppositioon, kun kansalaiset päättävät niin äänellään täysin puhtaissa vaaleissa, ja näin ollen se ei käytä kaikkia voimiaan niinkään sellaisten vaihtoehtojen esittämiseen, jotka voisivat viedä maata eteenpäin ja parantaa kansalaisten elinoloja, vaan hallituksen jatkuvaan ahdisteluun, sen legitimiteetin kyseenalaistamiseen ja pyrkimykseen välittää yhteiskunnallista jännitystilaa, jota ei ole olemassa.
Pablo Casadon erottaminen yli vuosi sitten Partido Popularin puheenjohtajan tehtävästä eräänlaisen palatsisalaliiton seurauksena ja sen seurauksena, että hän oli julkisesti tuominnut Madridin presidentin veljen, Díaz Ayuson, saaman naamiotapauksen ja korkean palkkiokomission, ja sen jälkeen Núñez Feijóon nimittäminen huutoäänestyksellä saivat jotkut uskomaan, että galicialaisen poliitikon tulo voisi merkitä merkittävää muutosta Partido Popularin opposition työskentelytavoissa. Díaz Ayuso ja sen jälkeen Núñez Feijóon nimittäminen huutoäänestyksellä saivat jotkut ihmiset uskomaan, että galicialaisen poliitikon tulo voisi merkitä suurta muutosta Partido Popularin oppositio-oppositiossa ja siten lopettaa Casadon heikon ja mielestäni väärin johdetun kauden.
Hieman yli vuosi Feijóon tulon jälkeen ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Kuva, jota eri tiedotusvälineet ja konservatiiveille myötämieliset analyytikot ovat vuosien ajan luoneet Feijóon maltillisesta asenteesta ja valtavasta vakavaraisuudesta julkisena johtajana, on romahtanut kuin korttitalo.
En puutu tässä yhteydessä siihen, että Casadon ja myös Feijóon kansanpuolue on pysynyt kannassaan ja äänestänyt kaikkia niitä lakialoitteita vastaan, jotka koalitiohallitus toi parlamenttiin ja joilla taattiin sosiaalinen suoja laajoille yhteiskuntaryhmille ensin pandemian ja nyt Ukrainan sodan aiheuttaman vakavan tilanteen edessä.
En myöskään tee niin Partido Popularin epälojaalisesta käytöksestä, ei niinkään Espanjan hallitusta vaan Espanjan valtiota kohtaan, kun se painostaa valheiden ja valheellisuuden avulla Brysseliä yrittäessään estää Espanjalle myönnettyjen huomattavien EU:n varojen saapumisen maahamme; tämä ehdottoman institutionaalisen epälojaalisuuden käytös ei ole uutta kansanpuolueelle, vaan sitä on harjoitettu aina, kun se on ollut oppositiossa kansalaisten äänestyksen tuloksena.
Käsittelen nyt kysymystä, jota pidän erittäin vakavana ja jota kansanpuolue käyttää toistuvasti ja järjestelmällisesti osoittaen näin, että kaikki on mahdollista, jos haluaa päästä valtaan.
Mielestäni on erittäin vakavaa ja vaarallista, että pääoppositiopuolue käyttää ETAa keskeisenä argumenttina nykyisessä vaalikampanjassa, kun on muistettava, että ETAn viimeinen tappava hyökkäys Espanjan alueelle tapahtui 30. heinäkuuta 2009, että aseellisen toiminnan lopullisesta lopettamisesta ilmoitettiin 20. lokakuuta 2011 ja että ETAn järjestö lakkautettiin 4. toukokuuta 2018.
On siis kiistaton tosiasia, että ETA lopetti tappamisen neljätoista vuotta sitten; on myös kiistatonta, että se ilmoitti aseellisen toiminnan täydellisestä lopettamisesta kaksitoista vuotta sitten, ja tämä oli mahdollista, koska sen toiminta herätti ylivoimaista torjuntaa koko espanjalaisessa yhteiskunnassa ja myös baskien yhteiskunnassa, joka kärsi omassa lihassaan suuren osan iskuista. Järjestön kasvava yhteiskunnallisen tuen puute johti sen eristäytymiseen ja osoitti sen jäsenille sen terroritoiminnan elinkelvottomuuden.
ETA kukistettiin, sitä ei ole enää olemassa, ja sen sanominen, että se on yhä elossa, kuten Madridin yhteisön puheenjohtaja Díaz Ayuso on toistuvasti todennut, on törkeää ja kuvastaa erinomaisesti tämän henkilön luonnetta.
Madridin presidentti, joka antaa sävyn Partido Popularin kampanjan argumenteille herättämällä ETA:n henkiin, osoittaa selvästi Núñez Feijóon johtajuuden heikkouden, osoittaa ehdottoman selvästi hänen puolueensa äärioikeistolaisuuden ja vahvistaa, että Partido Popularilla ei ole poliittista hanketta Espanjan tulevaisuutta varten.
Kansanpuolue on käyttänyt ETAn uhreja puolueellisesti hyväkseen koko viime vuosikymmenien ajan lietsoakseen tavanomaista poliittista vastakkainasettelua demokraattisessa järjestelmässämme; ETAn kuolleiden pettäminen tai terroristijärjestön kiristyksen kohteeksi joutuminen olivat vääriä syytöksiä, joita Partido Popularin pääjohtajat esittivät kansanedustajien kongressissa ja jotka osoitettiin Espanjan hallituksen puheenjohtajalle.
Kansanpuolue on käyttänyt ETA:n uhreja niin karkeasti, toistuvasti ja surkeasti, ja se on edelleen niin halpamaista, että se on herättänyt monien uhrien suorien sukulaisten ja terroristijärjestön uhrien yhdistysten torjunnan ja närkästyksen.
Kansanpuolue osoittaa alkuperäisen demokratiavajeensa, kun se yhtäältä käyttää puoluepoliittisten etujensa ajamiseen ETAn uhreja, jotka koko espanjalainen yhteiskunta tunnustaa, ja toisaalta kieltää tämän tunnustuksen francismin uhreilta.
Toinen erittäin vakava asia, jonka Feijóon kansanpuolue tuo esille perusteluissaan, on jatkuva yritys delegoida EH-Bildu, täysin laillinen itsenäisyyttä kannattava poliittinen puolue, jolla on asianmukainen institutionaalinen toiminta ja joka on mukana toimielimissä sitä äänestävien kansalaisten vapaan ja demokraattisen päätöksen perusteella.
Núñez Feijóo osoittaa häpeällistä unohdusta, kun hän on väittänyt, että ETAn vankien lähentyminen Baskimaahan, joka alkoi muutama kuukausi sitten, oli toimenpide, jonka Espanjan hallitus toteutti antamalla EH-Bildun kiristykselle periksi saadakseen sen parlamentaarisen tuen. Kansanpuolueen johtajan pitäisi tietää oletetun juridisen koulutuksensa perusteella, että tämä on valhetta, eikä samalla saa unohtaa, että ajanjakso, jolloin suurin osa ETAn vangeista tuotiin lähemmäs Baskimaata, oli Partido Popularin Aznarin ollessa pääministerinä.
Tämä yritys delegoida EH-Bildu on tässä vaalikampanjassa viety äärimmäisyyksien tasolle. Kaikki edellä mainittu ei näytä riittävän, ja erittäin pätevät Partido Popularin johtajat ovat suoraan ehdottaneet ja rohkaisseet tämän ryhmittymän laittomaksi julistamista, ja aktiivisin tässä asiassa on jälleen Díaz Ayuso, josta on tulossa espanjalainen Trump; kuten tavallista, Feijóo ei kykene sanoutumaan irti hänestä voimakkaalla tavalla, mikä on jälleen yksi merkki hänen heikosta johtajuudestaan.
Koko espanjalainen yhteiskunta ja sen edustajat ovat aina pyytäneet, että ne, jotka ovat saattaneet tukea ja jopa puolustaa aseellista toimintaa, luopuisivat siitä ja liittyisivät demokraattiseen peliin; tämän pyynnön esittivät kaikki poliittiset puolueet, myös kansanpuolue Partido Popular.
On paradoksaalista nähdä, että nyt, kun tämä pyyntö on täytetty eikä ETAa ole olemassa, halutaan karkottaa pelistä ne, jotka ymmärsivät, että tämä oli maan kannalta parasta, ja suostuivat osallistumaan toimielimiin.
Valitettavasti kansanpuolue seuraa niiden jalanjälkiä, jotka ovat aina yrittäneet estää Espanjaa etenemästä kohti edistystä ja hyvinvointiyhteiskuntaa.
Tapahtumien valossa haluaisin ilmaista voimakkaan mielipiteeni tärkeimmän oppositiopuolueen poliittisesta toiminnasta: tietämättömyys ehkä ei, vilpillisyys kyllä, valheet, kyynisyys ja valtiotuntemuksen puute myös.
Espanjalaiset äänestävät 28. maaliskuuta pormestareista ja aluejohtajista. Näissä äänestyksissä on paljon pelissä, sillä olemme uhkapelissä sen suhteen, että emme palaa säästöpolitiikkaan, joka rankaisee heikoimmassa asemassa olevia ja hyödyttää rikkaimpia luokkia, ja että emme menetä keskeisiä julkisia palveluitamme (terveydenhuolto, koulutus, vanhusten asianmukainen hoito). Jotta näin ei tapahtuisi, miettikää tarkkaan äänenne, älkääkä antako sitä niille, jotka haluavat tuhota ne. Olkoon niin".
