Ukrainan sodan uusnatsiliike ja sen yhteydet Espanjan äärioikeistoon. Vuodesta 2018 lähtien jotkut näistä ryhmistä ovat julistaneet valkoisen jihadin toteuttamista.
Kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan alkoi, presidentti Vladimir Putin perusteli toimiaan yhdessä ensimmäisistä lausunnoistaan tarpeella "denatseerata Ukraina", mutta hän ei myöntänyt, että Venäjä oli samassa tilanteessa. Molemmilla puolilla toimivat erilaiset uusnatsiryhmät saavat valtioiltaan hyväksynnän, legitimoinnin ja kaunistelun, kuten Ukrainan Saksan-suurlähettilään äskettäiset lausunnot Azovin pataljoonan uusnatsiliikkeen puolustamiseksi osoittavat.
Mutta jos tämä ei riittäisi, sekä ukrainalaisilla että venäläisillä uusnatsiryhmillä on kansainvälisten poliitikkojen, puolueiden ja yhteiskunnallisten liikkeiden tuki, ja ne ovat solmineet suhteita ainakin konfliktin alusta lähtien.
Yksi mantroista, jota joihinkin näistä Ukrainan puolella taisteleviin ryhmiin liittyneet käyttävät, on "taistelu venäläistä kommunismia vastaan", mikä ei selvästikään pidä paikkaansa, sillä Kreml ajaa äärikonservatiivista LGTBI-yhteisöä, sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, feminismiä tai aborttia vastaan suunnattua ohjelmaa, jota tukee ja legitimoi laaja äärioikeistolaisten poliittisten johtajien verkosto lähinnä Euroopassa.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on auttanut lisäämään äärioikeistolaisten ryhmien läsnäoloa jälleen kerran kansallissosialismin lipun alla, vaikkakin on olemassa merkittävä sektori, joka ei anna anteeksi eikä unohda, että Zelensky on juutalainen, ja he muistuttavat meitä siitä jatkuvasti Telegram-kanavilla. Heidän ainoa tavoitteensa on edistää valkoista nationalismia kansainvälisesti militanttiuden avulla. Tähän kaikkeen on lisättävä se, että näiden "vapaaehtoisten" tai "palkkasotilaiden" joukossa on tietty osuus kiihottajia, joiden päätavoitteena on sivilisaation romahduttaminen etnisten valtioiden rakentamiseksi.
Tällä hetkellä Ukrainassa on AZOV-pataljoonan lisäksi, joka näki päivänvalon vuonna 2014 Maidanin kansannousujen yhteydessä ja jota pääasiassa ruokki ultranationalistinen Patriot of Ukraine -ryhmä ja Kansallinen sosiaalinen yleiskokous (SNA), myös Svobodan, C14, Perinne ja järjestys, OAT (Ukrainan veteraanien liitto) tai useiden kansainvälisten ryhmien, kuten Misanthropic Divisionin, Ultras Polissyan, Boogaloo Boysin tai hiljattain Hammerskin Portugalin, jäseniä Lissabonin rikostuomioistuimelta saadun luvan perusteella.
Yhtäläisyyksiä jihadismin kanssa ei ole vain globaalissa vetovoimassa, sillä vuodesta 2018 lähtien jotkut näistä ryhmistä, kuten Azovin pataljoona, Tukikohta tai Atomwaffen-divisioona, ovat julistaneet toteuttavansa valkoista jihadia, eivätkä nämä ryhmät ole epäröineet kopioida jihadistiryhmien tekniikoita ja terminologiaa.
Espanjan äärioikeiston linkit
Espanjan äärioikeisto ei ole ollut tietämätön tästä kaikesta, ja heti konfliktin alkamisesta lähtien suurin osa heistä osallistui siihen. Jo vuonna 2014 uusnatsi Alberto Ayala myönsi haastattelussa, että "meillä on myös kansainvälisiä yhteyksiä, erityisesti SNA:n kanssa Ukrainassa, koska tuimme sitä konfliktissa". Myöhemmin vuonna 2015 Luis Zapater Espí, Kansallisen demokratian ehdokas EU-parlamenttivaaleissa toukokuussa 2014, antoi haastattelun Venäjän keisarillisen liikkeen toimittajalle Nicholas Truschaloville, kuten Kansallisen demokratian verkkosivuilla todetaan.
Samana vuonna National Democracy raportoi myös Venäjällä järjestetystä kansainvälisestä konservatiivifoorumista, johon osallistuivat Saksan äärioikeistolaisen Kansallisdemokraattisen puolueen (NPD) silloinen puheenjohtaja Udo Voigt, useita Forza Nuovan ja Italian äärioikeistolaisen Liigan (Lega) johtajia sekä Kreikan uusfasistinen Kultainen aamunkoitto -puolue.
Tästä hetkestä lähtien myös sosiaaliset liikkeet ilmestyivät paikalle, ja johtavassa asemassa oli Hogar Social Madrid -liike, joka oli tuolloin vertailukohde Espanjassa. Se järjesti vuonna 2015 ensimmäisen tapaamisen Prevy Sektorin, Sobovodanin ja Azovin pataljoonan taistelijoiden kanssa, kuten Hogar Socialin omalla Facebook-sivulla todettiin, ja johon osallistui muun muassa Ivan Vovk, Espanjan ukrainalaisten isänmaallisen yhdistyksen puheenjohtaja ja äärioikeistolaisen kansallismielisen Svoboda-puolueen jäsen.
Ei pidä unohtaa, että sekä AZOV että OAT julkaisivat aikoinaan videoita, joissa he osoittivat tukensa ja kiitollisuutensa Espanjan äärioikeistolle, jossa he määrittelivät itsensä vuonna 2015 Al Jazzeeralle antamassaan haastattelussa "sotilaiksi, jotka kantavat eurooppalaisia perinteitä ja kristillistä 1300-luvun mentaliteettia".
Ivan Vovk on ollut ukrainalaisen äärioikeiston tärkein toimeenpaneva elin Espanjassa, jossa hän on luonut yhteyksiä lähinnä La Falangeen ja osallistunut erilaisiin tekoihin, kuten Onésimo Redondon kunnianosoituksiin tai muun muassa Siniseen divisioonaan. Vovk oli myös Madridin Complutensen yliopistossa vuonna 2014 tehdyn Ukrainan konfliktia käsittelevän kulttuurikierroksen häirintäyrityksen takana.
Suurin osa yhteiskunnallisista liikkeistä ja poliittisista puolueista, sekä uusnatseista että äärioikeistolaisista, kopioi edelleen Hogar Socialin tuolloin vuonna 2015 lanseeraamaa iskulauseen "Ei Natolle. Ei enää veljesten välisiä sotia", joka on selvästi etnisesti ja rodullisesti ehdollistettu. Sekä La Falange että Falange Española de las JONS ovat Vovkia lähellä olevien ryhmiensä vuoksi Ukrainan kannalla, samoin kuin Bastión Frontal ja Getafe Nacional Revolucionario, jotka ovat loppujen lopuksi pelkkä kopio Hogar Socialista.
Muita liikkeitä ja puolueita, jotka ovat vuosien varrella osoittaneet tukensa Ukrainalle, ovat olleet Espanjan kansalliset nuoret 2000, Alianza Nacional vuonna 2015, jolloin sen johtaja Pedro Pablo Peña sai kutsun "ukrainalaisilta patriooteilta" ja he vaativat Twitterissä "vapaata ja suvereenia Ukrainaa", tai äskettäin Alternativa Española.
Samoin Isabel Peralta sai stipendin Der III. Weg, ryhmä, joka liittyy Venäjän keisarillisen liikkeen Pietarissa järjestämään puolisotilaalliseen koulutukseen, kouluttaakseen heidän kanssaan 10 kuukauden ajan propagandaa ja taistelutekniikoita.
Vastakohtana heille meillä on Vox, jonka oli pakko tuomita hyökkäys hiljaisesti, vaikka sen kiintymys Venäjään oli enemmän kuin ilmeinen sekä suoraan että epäsuorasti eurooppalaisten kumppaneidensa kautta, ja jonka johtaja Santiago Abascal halusi poistaa jatkuvan tukensa Putinille sosiaalisten verkostojen kautta.
Ukrainan konflikti on merkinnyt äärioikeiston kansainvälisten verkostojen vahvistumista, sillä se on tällä hetkellä valkoisen ylivallan keskus, joka pyrkii viemään perinteisten arvojen äärinationalistisen etnovaltion muualle maailmaan. Edessämme on rohkaistuneita radikaaliryhmiä, jotka sodan varjolla saavat yhä enemmän yhteiskunnallista hyväksyntää isänmaallisuuden varjolla. Nämä liikkeet kohdistavat pakkokeinojaan mustalaisiin, LGTBI-ryhmiin tai uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin, joita kaikkia pidetään "epäpuhtaina", koska heillä ei ole konservatiivista näkemystä identiteetistä.
Muistutettakoon, että vuonna 2018 Euroopan parlamentti, joka oli huolissaan fasismin, rasismin ja muukalaisvihan lisääntyvästä normalisoitumisesta EU:ssa, vaati uusfasististen ja uusnatsiryhmien kieltämistä. Tänään, vuonna 2022, se aseistaa heidät ja antaa heille vapaat kädet toteuttaa väkivaltaisimpia fantasioitaan. Kun tämä on ohi, näemme, miten näiden palkkasotilaiden ja potentiaalisten terroristien alkuperämaat toimivat, kun he sanovat palaavansa, koska rikokset (terrorismi, osallistuminen salamurhiin, aseiden ja räjähteiden hallussapito tai valtion puolueettomuuden vaarantaminen) ovat samat kuin Syyriaan ja Irakiin lähteneiden rikokset.
