Kansallisen tilastokeskuksen (INE) julkaisemien viimeisimpien aluetilinpidon tietojen mukaan Andalucía oli vuoden 2021 lopussa kaikkien autonomisten alueiden viimeisenä bruttokansantuotteella (BKT) henkeä kohti mitattuna.
Vaikka taloustieteelliset koulukunnat (esimerkiksi José Manuel Naredo) kiistelevät paljon tästä indikaattorista ja katsovat, että se ei mittaa varallisuutta hyvin eikä anna tai edes kätke muita ratkaisevia tietoja, kuten eriarvoisuutta tai julkisten palvelujen tasoa, se antaa jonkinlaisen vihjeen tietyn alueen vallasta ja on ennen kaikkea poliittisten päätösten ytimessä.
Tämä lähentymiskysymys on askarruttanut Andalucían hallituksia (ja oppositiota) itsehallintoalueen perustamisesta lähtien, eikä sitä ole ratkaistu vuoden 2019 alussa tapahtuneella PSOE:n ja PP:n hallituksen vaihdoksella. Andalucían ja muun Espanjan välinen taloudellinen ero asukasta kohti lasketun BKT:n perusteella on edelleen sama kuin 20 vuotta sitten.
Toistaiseksi Juan Manuel Moreno Bonillan (PP) edistämillä uusliberalistisilla resepteillä, veronalennuksilla, jotka koskevat erityisesti niitä, joilla on eniten rahaa ja jotka ansaitsevat eniten, sekä erilaisilla uudistuksilla, joilla pyritään yksinkertaistamaan yritysten perustamismenettelyjä, vaatimuksilla pääomainvestoinneista Andaluíassa ja yleisemmin yrittäjyyskulttuurin edistämisellä, ei myöskään ole ollut vaikutusta. Andalucían talous on edelleen yhtä pysähtynyt kuin ennenkin, ja ero säilyy.
Vuodesta 2000 lähtien tehtyjen kokonaissarjojen perusteella voidaan siis todeta, että asukaslukuun suhteutetun BKT:n suhteen tuolloin vallinnut ero väkirikkaimman yhteisön ja muun Espanjan välillä on pysynyt samana, kun taas muut alueet, kuten Galicia ja Extremadura, ovat samalla ajanjaksolla lähentäneet varallisuuttaan Espanjan keskiarvoon.
INE:n tiedot ovat seuraavat. Vuonna 2000 Andalucían osuus maan varallisuudesta oli 74,2 prosenttia. Toisin sanoen Andalusian kansalaisten tulot olivat 25,8 prosenttia pienemmät kuin muiden. Vuoden 2021 lopussa se oli 74,1 prosenttia.
Galicia, jossa vuosituhannen vaihteessa oli 77,6 prosenttia, oli 21 vuotta myöhemmin saavuttanut 92,2 prosenttia eli 14,4 prosenttiyksikköä paremmassa asemassa. Extremadura, joka aloitti alhaisemmalta tasolta kuin Andalusia, oli 63,5 prosenttia keskiarvosta vuonna 2000, ja 21 vuotta myöhemmin se on onnistunut nousemaan 11,3 prosenttiyksikköä 74,8 prosenttiin.
Tiedot paljastavat, että Andalucían tilanne parani pikkuhiljaa Lehmann Brothersin romahduksen jälkeiseen kriisiin asti. Sitten tämä suuntaus pysähtyi. "Vuodesta 2008 lähtien Andalusia on menettänyt painoarvoaan valtion BKT:ssä. Se on pohjimmiltaan syventynyt niihin kolmeen toimintoon, jotka ovat nykyään sen erikoistumisen keskiössä. Matkailu, jossa me olemme tarjoilijoita, maatalous, jossa suuret jakelijat anastavat vaurauden yhä enemmän, ja kaivostoiminta, joka jättää hyvin vähän lisäarvoa Andalusiaan", selittää Manuel Delgado, Sevillan yliopiston sovelletun taloustieteen professori, Públicolle.
Alisteinen talous
Professori katsoo kahdessa asiaa koskevassa portaldeandalucia.org-sivustolla julkaistussa artikkelissa, että alueen tapahtumia lähestytään virheellisesti ja että lähentymisen puutteen syyt ovat hyvin syvällä ja syvälle juurtuneita. Kyse ei ole siitä, että ajatellaan takapajuista taloutta, vaan "alisteisesta todellisuudesta".
Kuten professori selittää: "Kuten kokemus vahvistaa, kasvun lääke ei toimi, koska taantumuksen diagnoosi on väärä, ja siksi Andalusiassa on ollut voimakkaan talouskasvun kausia, joiden päätyttyä kuopasta ei ole päästy ulos, vaan se on vajonnut syvemmälle kuoppaan. Emme ole takapajuinen talous, vaan olemme alempiarvoinen todellisuus, ja tämä on toinen tärkeä avain sosioekonomisen todellisuutemme ymmärtämiseen".
"Andalusian tehtävänä on" - kirjoittaa professori Delgado - "toimittaa raaka-aineita suurkaupunkeihin". Nykyään tämä rooli näkyy esimerkiksi tehomaataloudessa, massaturismissa ja kaivostoiminnassa. Kuten Eduardo Galeano totesi, kansainvälisessä työnjaossa jotkut maat ovat erikoistuneet voittamiseen ja toiset häviämiseen. Andalucía on täydellistänyt erikoistumistaan menettämiseen [...] Omistautuminen, jota määrittelee sen kaivostoiminta: luonnonvarojen intensiivinen haltuunotto suurina määrinä, joista suurin osa viedään raaka-aineina".
Delgado jatkaa: "Andalucía on Espanjan sisällä se talousalue, jossa on eniten luonnonvaroja ja vähiten rahaa, vähiten korvauksia. Täällä ekologinen heikkeneminen ja sosiaalinen köyhtyminen kulkevat käsi kädessä".
Professori lisää: "Andalucían talouden palveleva luonne muihin talouksiin nähden on ilmeinen paitsi siksi, että Andalucía on järjestelmän kannalta louhinta-alue, myös siksi, että se on ollut muiden eteläisten kansojen tavoin myös kaatopaikka, myrkyllisten jätteiden kaatopaikka." "Andalucían talous on ollut myös myrkyllisten jätteiden kaatopaikka.
