Itsehallintoalueiden terveydenhuoltomenojen kasvu on alhaisempi kuin kuluttajahintaindeksi perusterveydenhuollon kriisin keskellä. Alueellisille parlamenteille esitettyjen talousarvioiden mukaan Madrid on kansanterveyteen tehtävien investointien osalta listan viimeisenä ja Asturias kärkipäässä.
Itsehallintoalueet ovat budjetoineet vuodeksi 2023 keskimäärin 1 808,5 euron terveydenhuoltomenot asukasta kohti. Perusterveydenhuollon kriisin keskellä korotus on 7,7 prosenttia, mikä on alle keskimääräisen kuluttajahintaindeksin nousun, jonka Funcas laskee olevan 8,6 prosenttia vuonna 2022, mikä on kymmenesosan yli sen luvun, jonka hallitus on asettanut eläkkeiden uudelleenarvostamiselle.
FADSP:n (Federación de Asociaciones en Defensa de la Salud Pública) tiistaina julkaiseman raportin mukaan Madrid on terveydenhuoltoinvestointien osalta viimeisenä, sillä sen budjetti on 1 446,13 euroa asukasta kohti, vaikka sen menojen kasvu (11,2 %) on keskimääräistä suurempi. Seuraavana on Katalonia (1 456,45), vaikka laskennassa on käytetty viime vuoden talousarvioita, koska parlamentti ei ole sopinut uusista talousarvioista.
Listan kärjessä ovat Asturias (2 133 euroa asukasta kohti) ja Baskimaa (2 130 euroa); eniten investointejaan ovat lisänneet Andalusia (15,6 %) ja Aragón (15,1 %); vähiten menojaan ovat lisänneet Kataloniaa lukuun ottamatta La Rioja (3,64 %) ja Valencian alue (4,8 %).
FADSP on laatinut tämän kertomuksen kunkin itsehallintoalueen tilinpäätöstietojen perusteella, joita ei ole kaikissa tapauksissa hyväksytty, mutta joiden luvut ovat hyvin samankaltaisia kuin konsolidoitavat luvut. Lopullisia menoja on arvioitava vuonna 2024, ja terveydenhuoltoon liittyvät erät kuuluvat niihin, joissa on suurimmat poikkeamat talousarviosta.
Itsehallintoalueiden terveydenhuoltomenot muodostavat 93 prosenttia alan julkisista investoinneista, koska niillä on käytännössä kaikki toimivalta. Loppuosa kuuluu keskushallinnolle, joka osoitti valtion yleisessä talousarviossa 7 049 miljoonaa euroa terveydenhuoltoon, mikä merkitsee 6,7 prosentin lisäystä. Yli puolet ministeriön budjetista menee virkamiesten yksityisten keskinäisten vakuutusyhtiöiden ja rokotusten maksamiseen.
Nämä tilit jättävät Espanjan edelleen alle julkisen terveydenhuollon investointien asukasta kohden verrattuna Euroopan unionin keskiarvoon, joka viimeisimpien, vuonna 2020 saatujen tietojen mukaan oli 2299 euroa. FASDP pitää välttämättömänä sekä terveydenhuoltoon tehtävien investointien lisäämistä että niiden tasapuolisempaa jakamista autonomisten alueiden kesken, jotta voidaan parantaa järjestelmää, joka on viime aikoina osoittanut kulumisen merkkejä. "Kyseessä on niukka ja huonosti jaettu korotus, joka ylläpitää terveydenhuoltojärjestelmämme yleistä taloudellista riittämättömyyttä ja vahvistaa alueiden välistä eriarvoisuutta", liitto totesi lausunnossaan.
Pandemia toi esiin monia järjestelmän puutteita, ja nykyään tämä kiteytyy ammattilaisten valtavaan tyytymättömyyteen, joka on erityisen akuuttia perusterveydenhuollossa, jossa lääkärit ovat lakossa tai suunnittelevat lakkoilua puolessa maassa. Covid on lisännyt konsultaatioiden määrää, kun taas julkisessa järjestelmässä on yhä vähemmän perhelääkäreitä, mikä johtaa viivästyksiin ja ylikuormitettuihin aikatauluihin.
IVY:n terveysbarometri.
Maanantaina julkaistun viimeisimmän IVY:n terveysbarometrin mukaan 70 prosenttia kansalaisista joutui odottamaan yli vuorokauden ajanvarausta perhelääkärille, ja heistä keskimääräinen odotus oli 8,5 päivää palvelussa, jonka ihanteellisimmassa tapauksessa pitäisi tarjota palvelua välittömästi tai enintään 48 tunnissa.
Kansalaiset antavat kuitenkin paremmat arvosanat perusterveydenhuollolle kuin erikoissairaanhoidolle: 6,1 verrattuna 5,9:ään. Vain 24 prosenttia vastaajista sai ajan erikoislääkärille alle kuukauden kuluttua, kun taas 37 prosenttia joutui odottamaan yhdestä kolmeen kuukautta ja 38 prosenttia yli kolme kuukautta.
Nämä luvut täydentävät terveysministeriön marraskuussa julkaisemia lukuja, joiden mukaan leikkausta odottavien potilaiden määrä on suurin: 742 518, vaikka keskimääräinen leikkaukseen pääsyn viivästyminen (113 päivää) on vähentynyt kesäkuussa julkaistuihin lukuihin (123 päivää) verrattuna.
Enrique González, joka on kirjoittanut kirjan La quiebra del Sistema Nacional de Salud (Kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän konkurssi), toteaa, että vaikka sekä investointeja että odotusaikoja koskevat luvut antavat jonkin verran viitteitä järjestelmän arvioimiseksi, ne eivät ole parhaita varmojen johtopäätösten tekemiseen. Hänen mukaansa kunkin autonomisen alueen menot riippuvat sekä kunkin alueen sosioekonomisesta rakenteesta että perinnöstä, jonka ne saivat 20 vuotta sitten, kun valta siirrettiin keskushallinnolta.
"Erittäin vanhoilla alueilla tarvittavat investoinnit ovat erilaisia kuin nuoremmilla alueilla, joilla väestö on hyvin keskittynyttä, kun taas toisilla alueilla väestö on hajanaisempaa. Eivätkä erot menoissa edes aina korreloi näiden tekijöiden kanssa, sillä järjestelmät voivat olla hyvin erilaisia", hän sanoo.
González mainitsee esimerkkinä Madridin, jossa on paljon enemmän yksityisesti vakuutettuja (yli 38 prosenttia, kun kansallinen keskiarvo on 25 prosenttia) ja jossa suurten sairaaloiden painoarvo tekee sen rakenteesta hyvin erilaisen kuin Asturian kaltaisilla alueilla, joilla hän työskenteli.
https://elpais.com/sociedad/2022-12-06/el-aumento-del-gasto-en-sanidad-de-las-autonomias-se-queda-por-debajo-del-ipc-en-plena-crisis-de-la-primaria.html
