Francon hallinnon "kansallisen aatteen vastustajilta" takavarikoimaa omaisuutta, joka päätyi Santa Cruzin museoon Toledossa

 Francon hallinnon "kansallisen aatteen vastustajilta" takavarikoimaa omaisuutta, joka päätyi Santa Cruzin museoon Toledossa.

Niiden joukossa oli ranskalaisen taiteilijan Marc Chagallin kaiverrus, joka on nyt kadonnut.

Luostari, sairaala ja melkein, melkein vankila. Museo de Santa Cruzin nykyisessä rakennuksessa Toledossa on pitkä ja myrskyisä historia. Sen läheisyys Toledon Alcázariin teki siitä myös sotarintaman sisällissodan alkaessa, jolloin osa sen laitteista ja kokoelmista tuhoutui. Palauttaakseen tämän kulttuurikeskuksen takaisin kaupunkiin Francon hallinto takavarikoi omaisuutta aloittaakseen uudelleen ikonisen Toledon keskuksen, joka sijaitsee entisessä Hospital de Santa Cruzissa.

Takavarikoitujen tavaroiden joukossa oli Marc Chagallin signeeraama kaiverrus. "Yksi harvoista Espanjassa", selittää asiantuntija Francisco García Martín, joka on juuri esitellyt kirjansa "Toledon maakuntamuseon vuosisata (1841-1942)", jossa hän kuvaa keskuksen myrskyisää historiaa ja muun muassa sen jälleenrakennusta sisällissodan jälkeen. Tämä Chagallin teos, joka on nyt kadonnut, kuului José Khanille, juutalaiselle, joka asettui asumaan Toledoon ja joka oli toiminut kääntäjänä ja tasavallan konsulina Thessalonikissa (Kreikka). Hän oli saksalaista syntyperää, asettui kaupunkiin kymmeneksi vuodeksi ja kuoli Argentiinassa.

Hän ei ollut ainoa juutalainen, johon Francon takavarikot vaikuttivat, teoksien museeon tuomiseksi. Francisco García kertoo, että Thomas Malonyaysta, lukion opettajasta, taidemaalarista ja myös aktivistista ja taideaarteiden suojelijasta, on takavarikointitietoja. Takavarikoitu kokoelma sisältää veistoksia 1400- ja 1500-luvuilta. Francisco García työskentelee parhaillaan kaikkien museossa olevien takavarikoitujen tavaroiden kokoamiseksi, mutta pahoittelee, että museon "henkilöstöpulan" vuoksi hän ei ole vielä päässyt käsiksi asiakirjoihin.

"Tämä Santa Cruzin sairaalassa sijaitseva museo kärsi kovasti marxilaisten vallan aikana", ilmoitti Espanjan historiallisen perinnön suojelupalvelu (Servicio de Defensa del Patrimonio Histórico Español) 12. kesäkuuta 1939. He pahoittelivat myös teosten katoamista ja maalauksia, joita oli "silvottu" tai "raaputettu veitsellä" esimerkiksi CNT:n nimikirjaimilla. "Siellä on useita maalattuja kankaanpaloja, joista on mahdotonta tietää, mitä ne edustivat", valitteli francolainen hallitus.

Kun El Alcázarin taistelu oli päättynyt, Toledoon luotiin "sotilashallinnon itu", johon kuuluivat Toledon kunnallinen hallintokomissio ja myös poissaolijoiden omaisuuden hallinnasta vastaava maakunnallinen lautakunta. Näiden sotilaallisten määräysten nojalla sallittiin hallitukseen "tyytymättömien" henkilöiden omaisuuden ja esineiden takavarikointi. Malonyayn ja Khanin kohdalla asia on yksiselitteisesti näin. Itse asiassa komissio puhuu "punaisen Tomás Malonyayn kodista peräisin olevista esineistä, jotka on takavarikoitu kyseistä henkilöä vastaan aloitetun summaarisen menettelyn nojalla", kuten Toledon maakunnan omaisuuden takavarikointikomission asiakirjoihin vuodelta 1938 on kirjattu.

Garcían mukaan Francon hallinto viittasi teoksessaan myös henkilökunnan puutteeseen, joka oli johtanut museon palvelujen "epäjärjestykseen". Tämän seurauksena sen otti haltuunsa kansallismonumenttien vartija, Segundo Rodríguez y López. Kirjoittaja selittää, miten Tomás Malonyayn kokoelmiin päädyttiin Tomás Malonyayn kyselylomakkeessa, jonka arkistojen, kirjastojen ja henkisen omaisuuden palveluiden kansallinen päällikkö pyysi vuonna 1938 maakunnassa sijaitsevista yksityisistä kokoelmista.

"... Hän omisti pienen kokoelman, josta osa on jo talletettu arkeologiseen museoon (veistettyä ja maalattua nahkaa, triptyykki ja muotokuvakopio Goyan teoksesta [...] Minulle on kerrottu, että joitakin esineitä on vielä takavarikoitavana", museon vt. johtaja selittää. Osa näistä tavaroista lähti myös Toledosta Ceutaan erään sotilasjoukoista vastaavan korkea-arvoisen kenraalin pyynnöstä. Maaliskuussa 1939 Nicolás Lucena kirjoitti taiteen takaisinperinnästä vastaavalle komissaarille, että "kyseisen komissaarin takaisinperimien teosten joukossa on öljyvärimaalaus, jossa on muotokuvia isoisästäni ja kahdesta lapsestani, joista toinen on äitini, ja joka annettiin vuonna 1936 Toledossa asuvalle unkarilaiselle taidemaalarille, jonka nimeä en muista, restauroitavaksi".

Myös Toledon siviilihallitus viittasi Malonyayhin näin: "hänellä oli hyvin ääriajatuksia ja hän puhui aina pahaa saksalaisista natseista, erityisesti Hitleristä". Lisäksi he viittasivat häneen "pääneuvonantajana" taideteosten siirtämisessä kaupungin luostareista kaupungintalolle "pääkaupungin punaisen vallan aikana". "Hänen talostaan löydettiin joitakin taideteoksia, erityisesti keramiikkaa ja mosaiikkeja, ja hänen katsottiin vastustavan kansallista asiaa", he päättelevät, kuten Francisco García lainaa artikkelissaan "Un toledano de adopción: Tomás Malonyay" (Toledolainen adoption kautta: Tomás Malonyay).

Miten Chagallin maalaus katosi tähän asti? García pohtii: "No, voitte kuvitella, että Luis Villanueva, joka vastasi Francon taiteellisesta puolustusneuvostosta, näki nämä puoliksi surrealistiset tai abstraktit maalaukset...", hän selittää. Joka tapauksessa hän huomauttaa myös, että tämä sama henkilö kieltäytyi käyttämästä museota vankilana, vaikka museon jälleenrakentamisen ja kunnostamisen parissa työskentelivät republikaanivangit. "Se oli jo tuolloin kansallinen muistomerkki, ja siksi hän kieltäytyi käyttämästä sitä tähän tarkoitukseen", Francisco García selittää.

Kirjoittaja nostaa esiin myös Francisco Borja San Románin, joka oli museon johtaja Francon kaudella ja joka kuoli pyytäessään museolle lisää resursseja. "Museo on lamaantunut resurssipulan vuoksi", Francisco García pohtii. Hän pahoittelee myös sitä, että kokoelmalta puuttuu tilaa, koska se on "kuristettu" rakennuksen toisessa siivessä sijaitsevan Roberto Polon (CORPO) kokoelman vuoksi. Se on yksi Espanjan parhaista museokokoelmista, mutta se on kuristettu: "Miten voimme kuvitella Toledon asukkaiden sukupolvea, joka ei ole päässyt käymään nykytaiteessa Toledossa? Meidän on mentävä Madridiin tapaamaan Amalia Aviaa. Jätetäänkö Alberto Sánchezin työ CORPO:n tehtäväksi, jotta sitä hallinnoisi julkis-yksityinen yksikkö? Hemmetti!", valittaa toledolaisasiantuntija viitaten toledolaisen kuvanveistäjän työhön, jolle on myös oma tilansa entisessä Santa Fen luostarissa, jossa sijaitsee Polon kokoelma.

https://www.eldiario.es/castilla-la-mancha/cultura/bienes-incautados-franquismo-contrarios-causa-nacional-acabaron-museo-santa-cruz-toledo_1_9764680.html