Marokko yrittää välttää kädenvääntöä EU:n kanssa joka on Marokon tärkein kauppakumppani. Marokko ei ole tottunut siihen että EU esittää Marokon ihmisoikeustilanteen tuomitsevan lausunnon. Se että Euroopan parlamentti saattaa hyväksyä tänään epäsäännöllisen immigraation, ja erityisesti alaikäisten epäsäännöllisen immigraation, tuomitsevan päätöslauselman painostuspolitiikkana EU:n valtiota (Espanja) vastaan on ennen näkemätöntä Rabatin ja Brysselin välisissä suhteissa.
Rabar on avainasemassa EUlle epäsäännöllistä immigraatiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan käydyssä taistelussa. EU on Marokon suurin kauppakumppani. EU:n alueelta tulee 53,1% kaikesta Marokkoon saapuvasta tavarasta. Marokon viennistä 67,7% kulkee EU:hun.
Näyttää siltä että Marokko ei odottanut Espanjan eikä EU:n reaktiota Marokkoa vastaan. Ceutan kuvat joissa lapset pelasivat elämällään päästäkseen Espanjaan ovat muuttaneet EU:n kannan ja saaneet aikaan poliittisen reaktion joka on saapunut EU:n parlamenttiin asti. EU oli hellinyt suhteitaan Rabatiin tähän asti.
EU on ollut kovasanainen Algerian johtajia kohtaan Algerian viranomaisten väestöön kohdistamien sortotoimien johdosta, Marokko on päässyt EU:n syynin läpi. Ne kauppasuhteet jotka sokaisevat kokeneimmankin poliitikon. Fyrkkaa virtaa suuntaan ja toiseen joka on ihmisoikeuksia tärkeämpää.
EU on nyt huomannut kuinka kauppasuhteiden sijasta olisi kannattanut pitää huolta ihmisoikeuksien valvonnasta Marokossa. Marokon vuosia käyttämä immigraatiopolitiikalla kiristys on räjähtänyt Euroopan käsiin. Kauppasuhteiden säilyttämisellä ihmisoikeuksien sijaan on ollut vakavat seuraamukset tuhansille Marokkolaisille immigranteille, Ceutalle ja Melillalle, Marokon ja EU:n suhteille.
EU hyväksyi 20.11.2020 kiireellisen päätöslauselman joka varoitti vapauksien heikkenemisestä Algeriassa ja EU vaati Algerialaisen lehtimiehen Khaled Drarenin vapautusta. Vuonna 2019 EU oli myös esittänyt vastalauseen Algeriassa suoritetuille pidätyksille.
Alhucemasin vuoden 2016 protestit Marokossa, jotka johtivat satojen henkilöiden pidätykseen, eivät saaneet aikaan mitään reaktiota EU:ssa. EU ei ole reagoinut millään tavalla kahden Marokkolaisen lehtimiehen pidätykseen jotka ovat eristyksissä ja vangittuina. EU ei ole puolustanut myöskään Saharan vankeja sekä aktivisteja jotka kertovat vainosta Saharassa.
Kaikki EU:n ja Marokon väliset kysymykset on selvitetty hiljaisesti Madridin auttaessa Rabatia. EU:n oikeus totesi vuonna 2018 että EU:n ja Marokon välinen kalastussopimus ei ollut pätevä Länsi Saharan vesillä koska Länsi Sahara ei ole osa Marokkoa. Lopulta Marokko sai tahtonsa läpi ja EU ja Rabat solmivat kalastussopimuksen. Marokko oli taas kerran voittanut. Länsi Saharasta oli tullut merkityksetön tekijä kalastussopimuksen nimissä. Ja Espanjan alukset jatkavat kalastusta länsi Saharan vesillä.
Vuonna 2016 Rabat haistoi hyvän diilin mahdollisuuden ja pyysi EU:lta 434 miljoonaa euroa rajojensa kontrolloimiseksi mutta EU myönsi 140 miljoonaa euroa rajojen kontrolloimiseksi. Mitään ei ole tapahtunut, immigrantteja saapuu enemmän kuin ikinä Ceutaan ja Marokko tietää tehneensä maan historian parhaimman diilin jossa Marokko sai paljon rahaa eikä maa ole tehnyt mitään immigraatiovirran estämiseksi sekä rajojen valvomiseksi. Diilin jälkeen vuonna 2018 Espanjaan saapui ennätysmäärä immigrantteja. Marokko oli tehnyt vuosisadan diilin josta ei ollut valitusoikeutta. Vuonna 2019 Kanarian saarille saapui 23000 immigranttia epäsäännöllisellä tavalla. Marokon päättäjät kierivät maassa naurusta. Suurin osa 23000 immigrantista lähti Dahlan kaupungista joka on Marokon puolustusvoimien vahvasti kontrolloima. Nyt oli käynyt selväksi paatuneimmallekin idealistille että Marokko ei tehnyt elettäkään EU:n kanssa tehtyjen diilien kunnoittamiseksi immigraantiovirran estämiseksi. Marokko ei ole hyvä maa idealisteille.
Vihreästä marssista Länsi Saharaan oli kulunut vasta hiukan yli neljäkymmentä vuotta. Kukaan EU:ssa ei ollut oppinut viidessäkymmenessä vuodessa sitä mitkä Marokon perimmäiset tarkoitusperät ovat päämääriensä saavuttamiseksi.
Nyt Ceutan tapahtumien jälkeen näyttäisi siltä että Marokko on huomannut että Espanja on myös Eurooppaa. Marokko on aina yrittänyt neutraloida EU- tekijää Ceutassa ja Melillassa. Rabat odotti että heidän strategia Espanjan intressien erottamisesta EU:n intresseistä kantaisi hedelmää.
Marokko uskoi saavansa EU:n taakseen Espanjaa vastaan.
