Espanjalaiset nuoret kertovat kuinka he käyttävät aikansa hengissä säilymiseen. Nuoret kertovat kuinka opinnoista ei ole apua. Argentiinalaisessa BBDO toimistossa työskennellyt Alberto sai kuuden kuukauden sopimukset Ogilvy mainostoimistosta ja Saatchi ja Saatchista. Se siitä. Sen jälkeen Alberto ei ole löytänyt töitä omalla alallaan. Nuoret eivät voi olla varmoja töistä ja työn löytyessa he eivät voi olla varmoja siitä että työt jatkuvat.
Teollisuusinsinöoriksi valmistunut Daniel Cantón puhuu kolmea kieltä ja hänellä on master. Daniel ei ole saanut yhtään työpaikkaa jossa hänelle maksettaisiin yli 1000 euroa kuukaudessa ja sekin oli apuraha jonka takana oli alihankinta. Daniel ei luonnollisesti ole ikinä saanut palkkaa yhdestäkään työharjoittelupaikastaan.
Borja (32 vuotta) on tarjoilija ja hän on tehnyt kymmenen tunnin työpäiviä 30 euron päiväpalkalla. Ekonomisti Isabel tekee töitä 700 euron kuukausi palkalla. Lapsia hoitava Rania on saanut palkkaa kaksi euroa tunnilta ja joskus ei mitään.
Naurettavan surkeat palkat ovat vain yksi jalka epävarman työn tuolissa Espanjassa jossa työntekoa ei arvosteta ja työntekijöistä ei pidetä. Joku voisi ajatella että työntekijää ja työtä halveksitaan Espanjassa. Olisi varmasti myös naurettavaa ajatella että työnantajilla olisi mitään tekemistä sen kanssa että työntekijällä on parhaimmassakin tapauksessa vain arvottoman kulutteen arvo Espanjan yhteiskunnassa.
Työntekijöillä on Sendoa Aguirregoitian mukaan 'jatkuva kriisi' Espanjassa. Työntekijöillä ei ole ollut ikinä Espanjassa hyvä olla, ei oikeuksia muuhun kuin tehdä työtä jos töitä löytyy ja jos onni suo, ja jos työsuhde on tarpeeksi pitkä mitä se harvoin on, oikeus työttömyyskorvaukseen ja parhaimmassa tapauksessa tulevaisuudessa myös eläkkeeseen.
Espanjalaiset nuoret uskovat vielä sinisilmäisesti siihen että joku päättäjistä ymmärtäisi heitä ja että joku välittäisi heistä parhaimmassa mahdollisessa tapauksessa.
Se Espanjan kadotettu nuoriso.
“Nos dedicamos a sobrevivir” | España | EL PAÍS (elpais.com)
